Minä en nyt tiedä mistä tämä kaikki yltiöpositiivisuus oikein tulee, mutta hitsiläinen että eilen oli hyvä päivä. Sittenkin että junnu tosiaan sairastaa kuumetautiaan ja huolella. Aamulla lämpö oli 38 luokkaa ja aamupäivällä annoin lapselle Pamolin, kas kun se pää oli niin hiivatin kipeä. Nyt on kaiketi ollut liikkeellä lenssua johon liittyy kova päänsärky joten olisiko tuo sitten sitä, vai onko junnu nyt vain sitten kehittänyt jälleen sen jokavuotisen oman tautimallinsa.

Tänäänhän se oikeastaan selviää kunhan poika tuolta heräilee, junnun omat versiot kun ei kestä kuin sen vuorokauden joka täyttyi yön aikana. Nähtäväksi jää, ainakin eilen Pamol auttoi muutaman tunnin ajan tiputtaen lämmön hieman yli kolmeseiskaan. Iltapäivällä poika simahti parin tunnin unille ja eiköhän se kuumekin sieltä taas vironnut, 39,1 näytti mittari tämän herättyä kuumana kuin kekäle. Iltaa myöten lämpö laski onneksi omia aikojaan 38,6 tasolle ja yön poika on nukkunut kuin tukki.

Eilisen aamupäivän touhasin kotihommien parissa, kokkailin sapuskaa, imuroin ja järjestelin paikkoja sieltä täältä. Samalla haaveilin olkkarirempasta, sisko näet kävi edellisenä iltana esittämässä tapettivaihtoehtoja omaan huusholliinsa ja yhteen niistä tykästyin ihan sikana. Minä haluaisin olkkarin seiniin uuden värimaailman, nythän ne on lilaa ja keltaista. Niin ja palomuuri on ihanan oranssi. Edelleen värimaailma on minun silmääni ihanan pirteä ja kiva mutta olkkarin laitosta on jo sen verran aikaa että pinnat on kulahtaneet ja pahasti.

Tiedättehän, boorbia on vähän nypitty irti sieltä täältä, seinissä on jälkiä siellä täällä ja muutenkin homma on hanurillaan. Samalla haluaisin kyllä ne laminaatit olkkarin lattiaan mutta valitettavasti meillä ei ole täpäkkää ihan niin suuria summia että sekin onnistuisi samalla. Seinät saattaisin saada uusittua, vintillä kun on iso pönttö maalarinvalkoista ja pianko sen itse sävyttäisi tahtomakseen. Palomuurin jättäisin todennäköisesti oranssiksi mutta muut seinät tahtoisin hyvin hyvin vaaleanbeigeiksi ja sille ainoalle ehjälle seinälle, jossa nyt on kirjahylly, tahtoisin siskon tuomaa tapettia. Ihanan ruskeaa jossa on iso kullansävyinen ornamenttikuvio. Oih!

Oi oi. Olisipa se muuten ihanaa. Vielä ennen joulua laitella. Samalla kertaa tahtoisin eroon kirjahyllystä ja tämäkin syö jotenkin mahdollisuuksiani remppaan. Kas kun sitten pitäisi tilalle hankkia muutama paksu seinään kiinnitettävä puinen hyllytaso, massiivinen puutaso telkkarin alle ja käsitellä olkkarinpöytä uusiksi samalla kertaa. Eli ei. Ei remppaa. Hitsiläinen! Haaveista todellisuuteen sano.

Puoliltapäivin serkkulikka posootti tuomaan lankoja villasukkiinsa ja otti samalla mukaan yhdet valmiit villikset tyttärelleen koetustarkoituksessa. Lätisimme niitä näitä ja serkkutytön lähdettyä minä vedin kengät jalkaani ja komensin prinsessan seuraneidikseni. Kävimme lähiksellä kävellen ja kotiuduttuamme jatkoin kutomisharjoituksia. Minä näet otin harjoittelun alle toisenlaisen kantapään jota yleensä teen ja tietystikin menin tyhmänä harjoittelemaan sitä vauvasukkaan. Ei hyvä.

Iltapäivästä minuun iski järjetön hinku lähteä lenkille, tämähän alkaa muodostua hittolainen tavaksi. Aikani siinä kuunneltuani speden vaateita pepun pyyhkimisestä, juotavan annosta ja pallon etsimisestä milloin mistäkin päin huushollia aloin olla kokolailla kypsä. Etenkin kun niitä speden vaateita tehosti harvakseltaan tippuneet "äiti tuo mehua, äiti mua sattuu päähän, äiti spede heitti mikillä"-huutelut makkarin puolelta.

Viiden kanttiin kiskaisin kengät jalkaani, tuulitakin päälle ja painelin ovesta ulos. Ukko katsoi jokseenkin ihmeissään ja kyseli kerran jos toisenkin että ootko sä menossa kauppaan, makuuniin, kiskalle, siis mitä? Mihinkään lenkille mee, mihin sä nyt oot oikein menossa. Niinpä niin, ymmärrän. Muutama kaveri on likipitäen pökkäillyt naamiksessa kun on kuullut irkun lähteneen lenkille eli onko ihme jos ukko oli täysin kuutamolla. Siskon kanssa lenkkeily on jotenkin eri asia mutta että ihan yksin...

Tosin joudun toteamaan yhden vähemmän hyvän jutun tämän lenkkeilyn suhteen. Skeittikengät ei oikein toimi lenkkeilymielessä. Ne halppislenkkarit olisi olleet eilen kymmenen kertaa paremmat, suhailinhan näet asfaltoituja teitä eli kivet ei olisi olleet ongelma millään tapaa. Skeittikengät kun puolestaan on niin hiivatin kovat pohjistaan että jo vartin reipashenkisen tallailun jälkeen jalkapohjia ja -pöytiä alkoi kivistää, nilkoista puhumattakaan. Sitkeästi silti talloin vielä pidemmän reissun kun olin alunperin ajatellut, ilma kun oli kertakaikkisen ihana.

Olen aina ollut sitä mieltä että ihmiset, jotka väittävät että liikkumisen jälkeen tulee niiiiiin ihana olo, ovat jokseenkin sekaisin. Eilen sain ehkä himppasen samankaltaisen tunteen kotiuduttuani hikisenä ja hiipattuani suoraan suihkuun. Että olikin kertakaikkisen ihanaa istua öllöttää suihkun jälkeen rasvahauteet jaloissa, löysät vaatteet päällä ja kutimet kädessä olkkarissa. Harmi etten tänään ehdi aamupäivästä lenkille, minun pitää näet ihan kohtsilleen aloitella leipomisurakointi.

Tämä leipomisurakointi tosin käsittää enää yhden ainoan täytekakun mutta aikansa sekin ottaa, kakkupohjan jäähtyessä tosin saattaisin ehtiä hilppasemaan. Tai sitten en, pitäisi kaiketi käydä kaupallakin ennen ukon töihin lähtöä, minä tanopi kun en tajunnut eilen tuoda maitoa kaupalta kun siellä päivällä kävin. No, väliäkö tuon, ainahan voin käydä siellä kaupalla kävellen ja kiertää vaikka hieman pidempää reittiä sinne.

Ja nyt siirryn jälleen kerran aloittamaan päivän askareet tiskarin tyhjennyksellä. Helketti soikoon, mitään rajaa tässäkään hommassa. Onneksi tänään meillä on pelkkiä ysiin menijöitä, tai niin, poika 16v saattaa kyllä mennä kasiin mutta tämä herää itsekseen joten tuota ei tarvitse tuumia. Prinsessa ja poika 14v tilailivat herätystä seiskan jäljestä eli ehkä minä hetken päästä piipahdan heitäkin tuuppasemassa. Teini meneekin vasta kymppiin eikä tuonkaan herättely enää kuulu toimenkuvaan joten siinä ne onkin sitten tämän päivän heräteltävät.

Huomiselle aamupäivälle suunnittelin täytekakun tekoa ihan kotijoukoille, en tosin ole nyt täysin varma että miten homman toteuttaisin vai toteuttaisinko sittenkään. Ajatus näet olisi tehdä suklaistakin suklaisempi täytekakku, johon minulla on kertakaikkisen loistavalta vaikuttava ohjekin mutta kun. Se ajatuksen varsinainen pointti on tehdä siitä juhlakakku teinille. Mikäli tämä siis pääsee inssiajosta läpi. Joka on siis huomenna. Mutta sitä kakkua ei saa tehtyä siinä ajassa minkä teiniltä kestää tulla kotiin katsastuskonttorilta joka taas sitten vie sen yllätysmomentin touhusta. Pah. Katsellaan nyt.

Tosiaan, siirryn touhaamaan. Se on moro ja viettäkää oikein mukava maanantai!