Ja hyvä niin sillä nyt on pakko todeta että tämä on väsynyt! Todella väsynyt. Eilinen työpäivä oli luokkaa huh huh, johtunee osin siitä että työpäivä päättyi kerhoiluun. Sanottakoon nyt jälleen kerran että kerho ei ole tämän juttu, ei. Johtunee pitkälti siitä että kerhossa se hälinä ja mekkala on jokseenkin järjetöntä ja kas, työpäivän päälle kotona tuppaa aina olemaan samankaltaista mekkalaa ja hälinää ja niin, rähinää.

Jo eilinen aamu oli jokseenkin meluisa ja vauhdikas. Luokan AD/HDlla on mennyt tällä viikolla päivä päivältä lujempaa, liekö osasyy vauhdin kiihtymiselle keväässä, lähestyvässä vapussa ja lääkityksen siirtämisessä iltaan. En ole lääkäri, en edes terveydenhoitaja, mutta toteanpa nyt että tämä lapsi tarvitsisi sen lääkkeen aamulla ennen koulua. Kaiken lisäksi vietimme eiliset aamutunnit kolmosten kanssa käsityöluokassa ja tottakai seuranamme oli se alaluokkien ehkä meluisin kolmosluokan puolikas.

Mopo siis keuli ja jo ekalla tunnilla ehdin antaa lapselle kaksi keltaista korttia. Tai liikennevaloa, sanottakoon niitä nyt millä nimellä tahansa. Tunnin lopussa, kun lapsi alkoi viimein hieman asettua työnsä ääreen, paukahti selkäni taakse työkokeilussa oleva rouvahenkilö. Minä olen yhden päivän tehnyt tämän rouvan kanssa töitä normaalissa ykkösluokassa ja toteanpa tässä ja nyt että koulu ei ole tämän rouvan paikka. 

Sitä samaa on sanonut nyt jokainen joka hänen työ"ohjaajanaan" on toiminut tämän kokeilun aikana eikä suinkaan siksi että rouva olisi ärsyttävä. Ehei, rouva on ihan mukava ja kovin kiinnostunut kaikesta mutta siis oikeasti. Olemme KOULUSSA. Emme tarhassa. Ohjaamme koululaisia, emme pikkulapsia. Ei, me emme käytä varttia neuvottelemalla oppilaiden kanssa. Ja ei, jäähyllä istuvan lapsen kanssa ei mennä juttelemaan.

Läksynsä unohtanut ja niitä käytävässä tekevä lapsi ei kaipaa aikuista siihen selkänsä taakse ja ei, me emme tarjoile henkilökohtaista vaatteiden, reppujen tai muiden kapineiden kantoapua normaalin käytävällä siirtymän aikana. Rouva on ollut jokseenkin hämmentynyt siitä kuinka paljon aikaa käytetäänkään siihen että luokissa pidetään kuria. Puhumattakaan siitä miten me vaadimme että lapsi osaa ihan itse ottaa käsipaperin niistääkseen nenänsä tai lukea mitä tehtävänanto aapisen työkirjan sivulla sanoo.

Mutta niin, takaisin asiaan. Rouva siis paukahti selkäni taakse pyytäen apua langan puolaamisessa. Hän kun ei ole koskaan ommellut eikä siis tiedä miten moinen tapahtuu. Kuten sanoin, minä olin juuri saanut lapsen asettumaan aloilleen ompelukoneen ääreen ja seurasin silmä tarkkana kuinka lapsi pujotteli ylälankaa koneeseen. Kello soi välitunnillekin siinä samalla ja rouva vain seistä nökötti takanani odottaen apua.

Totesin tälle että katsotaan seuraavan tunnin alussa, minä kun en voi lähteä siitä lapsen vierestä juuri silloin kun tämä pujottaa lankaa. Lapsi, tietysti, häiriintyi kun siihen taakse tultiin pyörimään joten lähetin tämän välitunnille ja totesin rouvankin lähteneen kohti käytävää. Seuraavan tunnin alussa näytin tälle kuinka se puolaaminen tapahtuu ja lapsi hyppelehti pitkin luokkaa hihkuen ja mölyten. Sanonpa nyt ihan suoraan että lasten lisäksi kukaan ei kaipaa luokkatilaan ohjattavaa aikuista.

Ei ainakaan silloin jos ohjattavana on ryhmä jossa on paitsi AD/HD niin myös pari käytöshäiriöistä lasta. Näytettyäni langan puolauksen vinkkasin rouvalle että jokaisen koneen yläpuolella on iso kuvataulu teksteineen jossa neuvotaan paitsi se puolaus niin myös lankojen pujotus noin yleensä ottaen. Rouva oli hämmästynyt, hän kun ei ollut moisia aakolmosia edes huomannut. Tarkkaavaisuus on yksi ominaisuus jota ohjaajalta vaaditaan, sano.

Kässytunnit saatiin kuin saatiinkin pakettiin ilman että AD/HD joutui jäähypenkille asti vaikka läheltä se liippasi. Omassa luokassa mopon keulinta jatkui seuraavat pari tuntia, keltaisia kortteja viuhui ilmassa useammallekin oppilaalle ja olo oli jokseenkin ryytynyt siinä kohtaa kun purjehdin puolen päivän jälkeen sijaistamaan ekaluokan opea. Luokka oli minulle "vieras", eli en ollut kyseistä luokkaa edes ohjannut koskaan mutta lapset nyt oli jo tuttuja sekä käytävältä, kerhosta että palkkitunneilta.

Mikä ihana rauha ja hiljaisuus luokassa vallitsikaan tunnin ajan. Oppilaat teki monisteet, kävivät tarkastuttamassa ne ja siirtyivät kuka monisteen värityksen, kuka lukemisen pariin. Minä ryhdyin etsimään luokan lukujärjestystä sillä hei, kukaan ei ollut sitten huomannut kertoa minulle, enkä ollut huomannut kysyäkään, lähetänkö oppilaat välkälle vai kotiin tunnin päätteeksi. Onneksi luokan takaseinältä löytyi lukujärjestys ja lopputunnin käytinkin lukien oppilaille kirjaa.

Lähetettyäni lapset kotiin ja kerhoon soitin pikaisesti ukolle joka oli koettanut soittaa useaan kertaan tunnin aikana minulle. No just. Ukko oli linja-autossa matkalla kotiin, tämä oli onnistunut saamaan jonkun helketin magneetin silmäkulmaansa töissä ja avovekki ja julmettu kuhmuhan siihen oli tullut. Työterveydessä oli tilanne tutkittu ja todettu ettei siihen sentään tikkejä tarvitse mutta töihin ei ole enää asiaa sillä aivotärähdys ja avohaava ei sovi työpaikalle. Ukolla alkoi siis "vapaat" jo eilen.

Yhden jälkeen siirryin kerhoon josta porukka oli juuri lähdössä ulkoilemaan. Todettuani että ulkoilua valvovia aikuisia oli uloslähtöpuuhissa neljä päätin jäädä suosilla sisälle tutkimaan reppuvihkoja. Näytönarvioijani, ts ohjaajani, liittyi seuraani ja kotvan kuluttua pääsimme jo kiikuttamaan kahta linja-autolla kotiin lähtijää välipalalle. Välipalan jälkeen alkoikin sitten se todellinen ölömölö kun likemmäs parikymmentä tenavaa touhusi kuka mitäkin.

Kolmen jälkeen kerho alkoi hiljetä, lapset kun vähenee aina yhtäkkiä iltapäivästä ja minua huvitti laskutoimituksen tehtyäni; 6 ohjaajaa ja 7 lasta. Just. Neljältä suuntasin tarhaa kohti, nappasin speden kyytiin tehtyäni ikävän toteamuksen; angry birds-pallot oli myyty tarhalta jo loppuun. Kotona touhasin vauhdilla ruokaa nälkäiselle ja meluavalle lapsilaumalle ja ukko lähti vaihtamaan kesärenkaita autoon. Ruoan jälkeen ryhdyin tutkimaan vaateosastoa, meillä kun on koululla vappukarkelot tänään ja sinne saa ja mielellään pitääkin pukeutua teeman mukaan.

Prinsessan luokan teema on viidakko ja junnun luokan rantaräppärit joten huoh. Räppäriosasto oli toki suht helppoa kauraa mutta se viidakko. Puoli seiskan kanttiin, ukon palattua renkaiden vaihdosta, komensin junnun autoon ja pyörähdimme löytötavaratalossa, tokmannilla ja sittarissa. Prinsessalle löytyi iloisen keltainen olkihattu mutta mitään muuta edes himpan viidakkoon viittaavaa emme löytäneet. Voi plääh.

Kotona säntäsin tosissani vielä poikien kaappeja tutkimaan ja jes, junnulle löytyi ihan aidot skeittifarkut kaapin uumenista, asukokonaisuutta täydensimme isoveljen hiphoppari-paidalla ja isolla hupparilla. Tennarit ja aurinkolasit sekä lippis ja se on siinä. Itse kaivoin pojan 15v kaapista räppiverkkarit jalkaani, poika ei ole niitä suostunut käyttämään vaikka minusta ne on supermakeat, ja pojan 17v ison hupparin. Prinsessan kaapista löytyi pitkä paita jonka helma oli valmiiksi kulahtanut ja kas, pianko siitä saatiin viidakkohenkinen paita kun sen koko helma leikattiin hapsuille.

Ei liene ihme että illalla minä simahdin kuin saunalyhty suunnilleen samantien sänkyyn kellahdettuani. Joka taas johti siihen että tuijotin kelloa ekan kerran jo himpan neljän jälkeen. Hohhoijaa. Luulenpa että tänään vedän pienet päiväunet kun työmaalta kotiin suoriudun, tämäkin päivä kun tulee olemaan jokseenkin hulinan täyteinen. Ohjelmassa on yhteislaulua koko koulun kesken, vappukekkerit omassa luokassa ja kas, kerhossa meillä on vappurieha jonka vedämme opiskelijakaipparini kanssa.

Tulen olemaan niiiiiin onnellinen kun saan tämän näytön käsistä pois, pakko myöntää että tämä viikko on imenyt mehut aika totaalisti. Luokkatyö on ihan mahdottoman mukavaa, olkoonkin että joukossa on jumpitteleva käytöshäiriöinen, loikkiva ja hihkuva AD/HD ja jumittava asperger, mutta se ip-kerho. Onneksi ip-kerhotunnit tulee lähes täyteen tällä viikolla, ensi viikolle ei jää kuin pari tuntia tehtävää. Huoh.

Ja nyt siirryn suosilla tutkimaan uutisantia. Töihin menen vasta ysiin joten kiirettä tässä ei vielä ole. Se on siis moro ja viettäkää kivakivaperjantai ja viikonloppu ja vaikkas mitä, luulenpa että koetan parhaani mukaan josko saisin huomenna ja sunnuntaina ja maanantaina ja tiistaina nukuttua PITKÄÄN!