Tutkinnon ensimmäinen näyttö. Jippii! Ja tottakai pakkasen pitäisi kiristyä taas ensi yönä. Ja tottakai huomenna on tenavilla liikuntapäivä. Ja tietenkään minä en ole saanut vieläkään aikaiseksi haettua itselleni talvikenkiä. Ja tottahan se nyt on niin että juuri tänään minulla ei ole rahaa niitä edes hakea, vasta perjantaina. Jolloin näyttö päättyy eikä niiden tarve oli aivan akuutti. Hohhoijaa. No, eipä sitä viime talvenakaan talvikengillä kipitelty joten ei uutta näiltä osin!

Vaan jaa kuulkaa. Minussa on ilmeisesti jokin perustavanlaatuinen vika sillä minua ei tämä näyttö oikein jaksa jännittää. Kouluttajan mukaan kun jokaisella on ollut himppasen perhosia mahanpohjassa kun ovat hänen kanssaan jutelleet asiasta joten missä minun perhoseni on? Ainoa mikä jännittää edes jossain määrin on se että tajuaako maha ettei tässä nyt voida säntäillä vessaan ihan miten sattuu koko aamupäivää. 

Sitä samaa touhuahan se on kuin ennenkin, juostaan päättömän kanan tavoin osa ajasta ja osa ajasta tarkkaillaan lapsosia ja pyöräytetään itsensä tarkalleen siihen suuntaan jossa apua kaipaava lapsonen on. Siis ei uutta. Näyttösuunnitelmassakin ainoat uudet asiat on turvallisuuskansioon tutustuminen (jonka olen tosin jo tehnyt aiemminkin) ja kiva-koulun toimintaperiaatteisiin tutustuminen. Kiva-koulu ja toimintatavat on tosin jo ennestään tutut mutta ajattelinkin tutustua lähinnä kirjalliseen materiaaliin tältä osin.

Palaanpa hetkeksi vielä vanhoihin juttuihin. Eilen käytin aikaa lähinnä siivoiluun, ruoanlaittoon ja yllätys, pyykkeihin. Speden kiikutin tarhaan kasin kanttiin, tarkoitus kun oli hypätä ysin linja-autoon ja huristella manseen kouluttajaa tapaamaan mutta se onneksi siirtyi. Sikäli onneksi että eilen aamulla otin viimeiset antibiootit ja oli varsin mukavaa kun pystyi olemaan vessan lähistöllä koko aamupäivän. Sen sijaan jutustelimme kouluttajan kanssa pitkähkön tovin puhelimessa ja näyttökuviot on nyt näin ollen täysin plakkarissa.

Sunnuntain käytinkin lähinnä silkkaan olemiseen, ruokaa laittelin välillä mutta siinä se sitten olikin. Lauantain reissaaminen oli varsin kivaa mutta kyllä se kummasti mehut vei, sittenkin että emme sinne synttäreille asti jaksaneet vaan jämähdimmekin mansen keskustan alkupäähän syömään ja ihmettelemään kadun vilinää. Kotiin palasimme jo hyvinkin ennen ysiä joten yökyöpelöinniksi reissaaminen ei mennyt. 

Poika 17v tyttiksineen hoiteli lapsenvahtitointa ja hyvin he tointa hoitelivat, täällä oli lättykestit lopuillaan kun me kotiuduimme. Ukko painui suoraan speden nukuttelupuuhiin ja minä tuijotin prinsessan seurana Michael Jacksonista kertovaa dokkaria. Dokkarin päätyttyä komensin prinsessankin petiin ja istuimme vielä kotvan pojan 17v ja tämän tyttiksen kanssa turisemassa kunnes hekin siirtyivät saunakamarille nukkumaan.

Kovin kauaa ei ukon kanssa jaksettu enää sen jälkeen notkua ja silti uni olisi maittanut vaikka kuinka ja pitkään pyhäaamuna. Ukko sitä unta jäi sänkyyn harjoittamaan ja minä nousin tenavien seuraan, makoilin sohvalla ja tuijotin töllöä speden kanssa ja melkolailla samassa touhussa se koko pyhä sitten menikin. Nyt onkin sitten edessä mietinnöt siitä mitä kaikkea tässä pitääkään hankkia maaliskuulle, kas kun ukon työmaalta tuli kutsu illallisille joissa pitkäaikaiset työntekijät palkitaan.

Jo kutsu oli sitä luokkaa että näyttää vahvasti siltä että ukko joutuu kiskomaan puvun päälleen joten näin ollen minullakaan ei ole kekkereille farkuilla asiaa. Karmeaa! Pitänee siis lähteä tutkailemaan millaisia juhlamekkoja on tarjolla ja niin, ehkä sitä pitäisi tilata viimein itselleen parturikin. Johan edellisestä käynnistä on aikaa... Yli vuosi! Tsiisus! Ei siinä mitään, kivahan se on että pääsee moisiin kekkereihin mutta silti. Luulenpa että näytön jälkeen ryhdyn tosissani puuhaamaan näitäkin juttuja, muuten tässä käy vanhanaikaiset ja säntäilen päättömän kanan tavoin juuri ennen kekkereitä mekkokaupoilla ja se nyt ei ole kiva se.

Vaan jaa. Taidanpa siirtyä tutkimaan saanko kutristoani mitenkään järkevästi aseteltua tänä aamuna. Kenties tutkailen hieman vaateosastoakin, lököolohousut ja appiukolta anastettu YITin T-paita kun ei ehkä ihan toimi työmaalla. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatiistai!