Siis tämä millä vauhdilla päivät kulkee. Taas ollaan keskiviikossa vaikka juuri äsken oltiin maanantaissa, kummallista! Vaan niin, eilinen oli niin vauhtia ja tapahtumaa täynnä että vähemmästäkin sitä tuntuu että päivä vaan vilahtaa ohi. Aamulla touhusin kotvan kotihommia siinä samalla kun join aamukahvikupposta numero neljä, väkersin hiukseni ihmismoisempaan ruotuun ja herättelin tenavat. Fiksuna naisena tuuppasin auton käyntiin ennen speden ulkovaatteisiin kätkemistä ja kas, lasien skrapaamista ei tarvittu. Jes!

Työmaalla aloitin päivän, tietysti, vauhdilla. Piirsin ja leikkasin, piirsin ja leikkasin ja kas, yhdeksään mennessä minulla oli reilu parikymmentä paperisateenvarjon aihiota valmiina. Leikkasin myös muutaman sadepisaran ja tunnille siirryttyäni kaivelin vielä tarvikekaapista silkkipapereita aimo läjän esiin. Ope luetutti lapsilla lukuläksyn sillä aikaa kun minä leikoin erivärisiä silkkipapereita sopivammaksi paloiksi ja lukuläksyn jälkeen alkoikin luokassa kuhina kun oppilaat pääsi hakemaan sekä sitä aihiota että erivärisiä papereita joita liimata aihioon.

Aiemmasta suunnitelmasta, josta olin ehtinyt jo oma opellekin sanoa, poiketen minulla ei ollutkaan kiireen kierää kympin välkälle lähtiessä. Ennen sitä ekaa tuntia kun satuin törmäämään opehuoneen ovissa erityisopettajaan joka vinkkaili minua jutulleen ja kysyi ensimmäisenä ehtisinkö jossain vaiheessa tapaamaan pikaisesti niin että voimme sopia palaveriaikaa junnun tiimoilta. Minä katsoin opea jokseenkin hämmentyneenä ja totesin tälle että eikös se palaveri ole ensi välkällä.

Joka on kyllä minusta ihan älytöntä, sillä vartin palaveri erityisopen, pienluokan open ja junnun luokanvalvojan kanssa kuulostaa minulta hieman lyhyenpuoleiselta tapaamiselta enkä tosiaankaan ymmärrä miten tämä asia vartissa palaveroidaan. Erityisopen ilme oli vuorostaan hämmentynyt. Siis ensi välkällä. Palaveri. Ei hän ole mitään kuullut. Siis koska ja missä ja miten minulle on moinen ilmoitettu. No eilen, iltapäivällä, pikaisesti käyty ilmoittamassa kollegoille jotka kiikutti allekirjoittaneelle lappusen jossa lukee "junnun palaveri 10-10.15".

Toisinaan tähdet on juuri eikä melkein oikeassa asennossa ja sitä ne tosiaan oli siinä minun ja erityisopen nojaillessa kahteen pekkaan opehuoneen oveen. Junnun luokanvalvoja kun otti ja kopisteli juuri sopivasti paikalle erityisope kysyi tältä että mikä palaveri nyt on sovittu. Luokanvalvoja selitti ja selitti ja tilanne meni vähintäänkin noloksi tämän osalta sillä "hän ihan oletti että sinä ilmoitat pienluokan opelle ja hän puolestaan junnun äidille".

Miten ilmoittaa jos ei ole kuullut koko palaverista? Sitä paitsi, erityisope oli hyvinkin samaa mieltä kuin minä olen ollut kokoajan. Miksi pidetään mitään palaveria ENNEN sitä junnun lääkäriä? Ja miksi ihmeessä luokanvalvoja järjestää minkäänlaisia palavereja välitunnille, ei se aika riitä millään tämän asian käsittelyyn. Jostain kumman syystä luokanvalvoja ryhtyi kääntämään asiaa aivan toiseen suuntaan, siis tämä kymppivälkän tapaaminen olikin sellainen että hän oli ajatellut että tulemme kaikki kalentereinemme siihen ja sovitaan siinä koska pidetään palaveri.

Aha. Mutta eikö silti kaikille asianosaisille olisi pitänyt ilmoittaa ajasta? Tai edes suunnitelmasta tapaamisen suhteen? Minulle kun tuotiin viesti jossa lukee totta tosiaan "palaveri" eikä suinkaan tapaaminen ajan sopimiseksi ja toisaalta taas moisen palaverin kahdelle muulle osapuolelle ei ole edes ilmoitettu koko tapaamisesta. Eihän minun kalenterini ollut edes mukana koululla sillä mitä minä sillä olisin siellä tehnyt? Siinä samalla asiaa ihmetellessä sovimme tapaamisen ruokavälkälle niiden kalenterien kanssa. Luokanvalvoja kiirehti tilanteesta pois, ilmeisesti nolostumisen aste oli suht runsas ja suoraan sanottuna, oli kyllä syytäkin.

Me jäimme erityisopettajan kanssa vielä hetkeksi jutulle ja kyllähän se nyt on niin, että tämä tilanne on kertakaikkisen sekava ja hämmentävä ja vaikka mitä. Erityisope pahoitteli moneen kertaan sitä että olemme joutuneet tähän tilanteeseen, hän pahoitteli sitä meidän perheemme osalta ja vielä enemmän sen lapsen osalta. Kun ei asioita kuulu hoitaa näin. Ei missään tapauksessa. Tilanne on vähintäänkin karmea, ja sitä se kyllä minustakin on. Hetken juteltuamme poistuimme kumpikin omille tahoillemme, minä lähdin luokkaan ja erityisope vielä hetkeksi opehuoneeseen.

Siihen päivän ensimmäiseen luokkatuntiin, siis siihen sateenvarjojen liimailuun, saatiin pienimuotoinen keskeytyskin junnun pärähtäessä ohjaajan seurana paikalle. Olo oli kovin huono. Liekö syynä edellisenä päivänä annettu influenssarokote, mene ja tiedä, mutta lopputulema oli se että minä lähdin kesken tunnin kiikuttamaan lasta kotiin ja ope jäi lasten kanssa jatkamaan sateenvarjojen ja sadepisaroiden luontityötä.

Seuraavat tunnit menikin vauhdilla. Ruokailun jälkeen pyörähdin pikaisesti erityisopella sopimassa sen palaveriajan, palkkitunnilla istuin lähinnä yhden pienluokan pikkuihmisen vieressä pitämässä tätä aloillaan ja loppupäivä menikin iloisesti monistellen äikän tehtäviä ja dominopeliä omalle opelle. Kotiin kiitolaukkasin kahdelta, lykkäsin pyykkikoneen päälle ja piipahdin yläkerrassa viikkailemassa kuivat pyykit kaappeihin ja komentamassa vähemmän sairaan junnun siivoustoimiin.

Hain speden, tyhjensin pyykkikoneen, tuuppasin uuden koneellisen pyörimään, lykkäsin sapuskaa lasten nenien alle, söin pikaisesti itsekin ja kiikutin pyykkejä kuivumaan. Teinikin kolisi sopivasti vierailulle ja minä komensin junnua imuroimaan yläkerran pikaisesti, järkkäilin vaateosastoa prinsessan huoneessa ja huitaisin itse yläkerran lattian imurilla junnun imuroitua isoimmat. Sen jälkeen istahdin ansaitsemalleni kahvikupposelle kunnes pyykkikone ilmoitti jälleen olevansa valmis.

Pyykit kuivumaan ja teinille vinkkaus "lähdeks mukaan kauppaan". Minä näet päätin palkita itseni suklaalla sillä herranen aika, minä olen syönyt kunnolla suklaata viimeksi keväällä. Mahahan siitä menisi sekaisin mutta onneksi vasta seuraavana aamuna joten menköön, tuumin ja niinpä piipahdin teinin kanssa ostoksilla. Oi mutta kyllä se suklaa olikin hyvää pitkästä aikaa! Harmillista kyllä en ollut kykenevä aiempiin suorituksiini ja en kyennyt, toisin kuin olin ajatellut, syömään kuin Smash-pussin ja muutaman palan mansikkajogurttitäytesuklaata.

No, nyt on suklaavarastoa tällä, tosin luulen etten ihan hetkeen niihin koske, sen verran vauhdikkaasti se maha tänä aamuna on tosiaan ollut sekaisin. Onneksi tämä päivä ei ole hektisyydeltään kuin luokkaa 10+, minä näet totesin eilen että jaa-a, pitäisi laitella kelaan hakemus päivärahoista mutta jaa-a jaa-a, minähän tarvitsen todistuksen työssäolosta ja palkasta viime viikolta. Kanslisti ei ollut eilen paikalla joten tänään tarvitsee jossain kohtaa ehtiä tämänkin jutulle ja jos hyvä säkä käy niin työmaalta kaasuttelenkin sitten suoraan kelaan viemään sitä todistusta.

Tänään pitäisi, vihdoin ja viimein, saada se rahasählingin loppusuorituskin. Puolet lainasummastahan m olemme jo saaneet mutta loppuosan kanssa on odoteltu ja odoteltu, pankki näet on hoitanut asioita ihan miten sattuu. Saapa nähdä miten käy, YYA-taho kun laitteli illalla viestiä että tulee tänään päivällä tuomaan rahaa ukolle kun tämä kerran kotona on kaiken aikaa. Mielenkiinnolla odotan, sanon mä, sillä sen rahanhan on pitänyt tulla jo kymmeninä huomenina ja aina se on siirtynyt seuraavaan huomiseen.

Jahas, josko siirtyisin vähitellen kesyttämään kutristoani. Kohta puoleen pitänee ryhtyä lapsosia herättelemään ja lähteä kohti työmaata, tai niin, on tässä nyt vielä reilu tunti siihen lähtöaikaan. Silti, lapsosten herättely ja kutriston kesytys on aikaa vievää puuhaa joten parempi ryhtyä toimeen. Se on siis moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko!