Näin se nyt päätettiin ja hyvä niin, mitä järkeä on lähteä mökille kun koko viikko on satanut vettä, vettä ja vielä vähän lisää vettä. Vaan ihanaa, tänä aamuna ei ainakaan vielä sada! Minä saatan siis saada speden kuivin jaloin tarhalle kun siihen asti ehditään. Jei! Ikävästi tämä syksy tulee joka vuosi, ei sille mitään voi, onneksi tänä syksynä on tekemistä niin ettei ehdi moista murehtia.

Niin, vien tosiaan speden tarhalle normiaikaan ja hölkötän sen jälkeen reipashenkisesti kirjoittamaan esseen puhtaaksi. Parin kollegan ja sen uuden omaopen lukemisen jälkeen sain muutaman vinkin mitä tekstiin kannattaa lisätä. Yhtä lausetta ehdotettiin poistettavaksikin, sitä missä totean että erityislasten kanssa en ole pahemmin työskennellyt ja niin, ehkä se tosiaan on jokseenkin turha, minä kun en huomioinut lausetta kirjoittaessani kuin koulunkäynninohjaajana toimimiseni. 

Olenhan minä ollut kehitysvammaisten kuntoutuskeskuksella silloin joskus ennen lapsia töissä ja toiminut siellä suljetulla lastenosastolla jossa jokainen lapsi oli erityinen. Toisaalta taas, koulullakin olen ehtinyt kerran jos eräänkin olla kerholla niin että siellä on ollut seassa muutama erityislapsi joihin olen onnistunut aina saamaan hyvin kontaktin. Ehkä muokkaan lausetta, enhän minä tosiaan ole ihan ummikko erityislasten kanssa.

Tälle päivälle olen toki ohjelmoinut muutakin tekemistä kuin vain ja ainoastaan sen esseen. Lihakääryleitä ajattelin tehdä ja kenties niiden kyytipojaksi perunasoseen. Pyykkiäkin olisi vietävä kuivumaan ja viikkailtava kaappeihin. Eikä siinä edes vielä kaikki, varovasti aloittamani vaatehuoneen siivouksen voisi saatella taas pykälän eteenpäin. Hmm. Ei tekeminen kesken lopu. 

Vaan kuulkaa, eilinen kuului jälleen sarjaamme "joulu". Siis iik ja kääk! Ihan ensin tajusin siinä kesken työpäivän että hitto niin tosiaan, eihän tässä tarvitsekaan enää laskemalla laskea missä vaiheessa voit ostaa lapselle tarvittavan takin tai kengät tai housut vaan hei, nyt kun tietää että tulot on säännölliset ja entiselle nollatuloiselle suorastaan ruhtinaalliset niin ne vaatteethan voi ostaa juuri silloin kun niitä tarvitsee.

Tämän oivalluksen saatuani päädyinkin ratkaisuun jonka mukaisesti kurvailin heti työpäivän päätyttyä kaupoille. Prinsessa näet kasvaa niin että kohina kuuluu ja viimekeväinen sadetta pitävä takki, joka oli jo silloin kittana, on nyt aivan liian pieni. Kipaisin sittarin läpi ja totesin että telineillä roikkui tasan yksi takki jota saattaisin harkita prinsessalle, jatkoin matkaani Seppälään ja totesin että ei niin mitään. Onneksi sain ahaa-ajatuksen ja hoksasin että niin tosiaan, Kappahlhan on siinä samalla käytävällä joten sinne.

Ja siellähän niitä, takkeja, oli. Juuri sellaisia kuin olin prinsessalle ajatellutkin. Pelmasin ja pelmasin ja kas, aivan prinsessan näköinen tuulta ja vettä pitävä takki löytyi passelissa koossa hetkessä. Samalla kertaa kaappasin rekistä mukaani uudet collegehousut tälle, prinsessa kun ei käytä kuin tietynlaisia housuja tätä nykyä. Ilahduin vielä lisää kun kassalla tajusin kaikkien vaatteiden olevan -25% Kappahlin kanta-asiakaskortilla joka tietysti on könöttänyt lompakossani niin kauan kuin tällä kylällä on Kappahl ollut.

Kotona ryhdyin samantien tyhjentämään naulakoita, niissä kun lojui vaikka millä mitalla joko liian pieniä, käyttöön kelpaamattomia tai teinin takkeja niiden meidän käytössä oleviemme lisäksi. En olisi malttanut odottaa että prinsessa pääsee koulusta kolmelta eikä minun sitten tarvinnutkaan malttaa, postilaatikossa oli näet postin lappu jossa uuden koneeni kerrottiin käyneen soittelemassa ovikelloa ja palanneen postille kun minua ei tavoitettu. Jiihaa! Siis postiin. Ja kauppaan hakemaan lihakääryleisiin aineita. Ja tarhalle spedeä noutamaan. 

Prinsessa oli kovin otettu uudesta takistaan. Se oli juuri sellainen kuin hän oli toivonut. Ja housutkin vielä! Nyt ei tarvitse neidin kastua sadekeleissä kulkiessaan eikä kulkea paksulla kasvavuorihupparilla kylmillä keleillä. Saattaa toki olla ettei neiti silti suostu luopumaan siitä karvavuorihupparista, se kun tuntuu olevan kovin in ja pop tämän mielestä ja mikä, onhan se superlämmin, sitä ei käy väittäminen. Ruokin tenavat siinä vaatteiden ihastelun lomassa ja sen jälkeen ryhdyin uuden koneen säätötoimiin ja kuulkaas nyt, minulla on ONGELMA!

Koska uudessa koneessa on Windows seiska, niin siinä ei tietenkään ole Windows Mailia. Tässä vanhassa myllyssähän minun sähköpostini paukahtelee suoraan sinne Windows Mailiin, siis ne viralliset sähköpostit. Aikani säädettyä sain kuin sainkin koneelle asennettua Windows Live Mailin mutta kas, Saunalahden sähköpostiosoitteeni salasanaa kone ei huolinut vaan herjasi sitä vääräksi kerran toisensa jälkeen. Voi klähmä! Siinäkin yksi lisäohjelma tälle päivälle, siis uuden koneen kuosittelu.

Siinä samalla kun pelmasin sähköpostia toiselle koneelle, siinä onnistumatta, kurkkasin Itellan sivuilta mihin asti pojan 15v keskiviikkona tilaama uusi pyörä oli ehtinyt. Nonni! Siellähän sekin sitten nökötti, paikallisessa postissa. Just! Niinpä soitin pojalle 17:05 sanoen että jos viidessä minuutissa ehtii kotiin niin voidaan hakea se uusi pyörä samantien postilta. Poika 15v rämisi ovesta sisään 17:08 eli aika vinha juoksutahti tuolla on ollut.

Kuuden aikaan kokosimme kimpassa pyörää. Ukko päätti onneksi tulla avittamaan siinä kohtaa kun olimme saaneet sarvet ja renkaat paikoilleen, käsijarrujen asentaminen kun on minulle ihan uusi juttu. Poika 15v huristeli uudella pyörällä kylille 18:30 ja tämän ilme oli todella näkemisen arvoinen. Totta tosiaan, meillähän oli ihan joulujoulu eilen! Siihen joulujouluun sopii sekin että spedellä oli ollut tarhalla uintivuoro ja tämä jaksoi kertoa kerran toisensa jälkeen kuinka oli uinut käsipohjaa tarhan altaassa ja kuinka ihanaa se olikaan ollut.

Kaikkeen tähän joulujouluun sopii myös se että eilinen työpäivä oli kertakaikkisen ihana ja minä ja uusi omaope tulemme juttuun kuin valetut. Luokan oppilaatkin on ottaneet minut täysin omakseen muutamassa päivässä ja niin, siellä prinsessan takkimetsästyksellä törmäsinkin yhteen uuden luokan pojista joka käveli silmät loistaen suorinta tietä juttelemaan. Jos kohta viime talvena olinkin lievästi iik-kuka-toi-nyt-oli-moodilla useamman päivän töihin mentyäni oman luokan oppilaiden suhteen niin kuulkaa, nyt sitä samaa vaivaa ei enää ole.

Minä opin kaikkien nimet näiden kolmen päivän aikana ja hitsiläinen, olenpa jo ehtinyt kartoittaa joissain määrin sitäkin kuka tarvitsee erityistä tukea tyyliin "istun tässä ja katselen" ja kuka puolestaan tarvitsee sitä "koetas nyt tehdä"-mallin tukea. Myös luokan mölyapinat on tiedossa, samoin kuin ne hiljaiset vetäytyjät joten melkein tässä nyt kyllä harmittaa että seuraavan kerran pääsen työmaalle vasta ensi torstaina. Höh nyt! 

Joten niin, onko ihme että tässä nainen leijuu joulufiiliksissä? Voiko elämä olla enää juurikaan mukavampaa? Tuskin. Vielä kun saisi prinsessan lopettamaan turhanpäiväisen kiukuttelun ja toisaalta taas junnun kuntoon, minusta kun tuntuu että junnulla on nyt joku pahasti pielessä. Lääkitystä pitäisi vähentää kuun vaihteessa ja minusta tuntuu kaiken aikaa että minun pitäisi nyt lisätä sitä, poika kun on ison osan ajasta tuskainen. Hmmm. Ehkä soittelen TAYSiin tänään ja kysyn asiasta, tämä tuskaisuus kun ei ole yhtään sen kivempaa pojalle kuin äidillekään.

Olen, jälleen kerran, ehtinyt ajatella jo sitäkin että jos siellä taustalla onkin joku muu juttu. Jos jokin on jäänyt huomaamatta. Jos lapsella onkin asperger tai ad/hd tai mielialahäiriö tai joku. Ja niin, ad/hd on ainoa joka tuolla voisi minun mielestäni olla ja sekin vain silloin kun lääkitys ei ole kunnossa. Mutta toisaalta, voiko astmalääkitys "peittää" ad/hdn? Kaikkea sitä joutuu äiti-ihminen miettimään. Ehkä tosiaan otan tänään yhteyttä TAYSiin ja kysyn mitä teen, ehkä tämä ajatukseni lääkemäärän lisäämisestä onkin päin prinkkalaa ja oikeasti pitäisi ryhtyä tutkimaan onko jokin joka on jäänyt huomaamatta. 

Ja toisaalta taas, olen liki satavarma että tämä mietintöni siitä että olen peittänyt esim ad/hdn astmalääkityksellä on ihan suoraa tulosta siitä viimeisestä TAYSin erikoistuvasta lääkäristä joka jaksoi ihmetellä miksi lapsella menee singulair kaiken aikaa. Voi huoh! No, näillä mennään ja sillä siisti. Nyt menen juomaan vielä kupposen kahvia ja tämä aamu alkaa olla sillä selvä! Se on moro ja oikein kivaa perjantaita kaikille!