Tämän akan kone ja pahasti. Tulitikut silmien väliin ei olisi alkuunkaan paha ratkaisu. Yhden surkean yön vielä jaksaa mutta kun niitä on kaksi niin tulos on tämä. Zombieta muistuttava naisihminen joka kiskoo epätoivoisena kahvia kurkkuunsa ja hokee mielessään "piristyy, piristyy, ei väsytä, ei väsytä". Mielikuvaharjoitukset on puolet suorituksesta, niin se on.

Eilen pysyttelin hereillä tiukasti vielä Amynkin jälkeen, lötkötin nojatuolissa puolihorteessa tuijotellen Dokumenttiprojektin elokuvaa "Leivosten kuninkaat" ja koetin pitää itseäni hereillä mussuttaen karkkeja jotka löysin ukon kätköstä. En suinkaan valvonut siksi, että minun olisi ollut ehdoton pakko nähdä kyseinen dokkari vaan siksi että poika 15v oli kotiutumassa ennen puolta yötä. Toisaalta, se dokkari oli tosi hyvä. Osallistujat oli todellisia taiteilijoita, sokeriruhtinaita, jos näin voisi sanoa.

Hieman puoli kahdentoista jälkeen poika sitten kotiutui, reippaana, intoa täynnä ja hyväntuulisena. Luokanvalvojan ennen reissua latelemat sääntötiukennukset ei olletkaan pitäneet kutiaan, pojat olivat nukkuneet keskenään ja saaneet kulkea Maarianhaminassa myös kaksin. Reissu oli ollut erittäin onnistunut ja ensimmäisenä poika kaivoi taskustaan nuuskarasian siinä toimintoja selittäessään. Arvaattekin kuka toivotti näin ollen pojan tervetulleeksi kotiin lähinnä mäkättämällä?

Poikahan on ketku, kuten monesti on ilmi käynyt täällä blogissakin, ja varmemmaksi vakuudeksi tämä päätti ketkuilla heti kotiuduttuaan. Ei se mitään nuuskaa ole, tämä sai viimein sanottua kun äiti oli ehtinyt nakkoa ilmoille jo omat kouluaikaiset kaverinsa joista yhdelle nuuska syövytti monta senttiä syvän ontelon ikeneen ja suusyöpätapaukset ja kamelin kakat ja kertomukset kuinka nuuskaan lisätään hienoksi jauhettua lasia että se imeytyy paremmin ja vaikka mitä. Jotain ihme energialaattoja siellä rasiassa oli, niitä kuulemma myytiin eurolla ja ihan kaikki, siis KAIKKI, Ahvenanmaalla imeskeli niitä. Epäilen tuota ihan kaikki-kohtaa.

Kahdentoista kanttiin pääsimme viimein nukkumaan ja hieman se tuntui turhalta touhulta, oli tuntunut jo pitkin iltaa. Spede on näet superhyperräkäinen eli yskii kuin heikkopäinen ja nenässä on megalomaaninen vuoto. Todennäköisesti kurkkuun koskee suht kivasti tämän yskiessä ja arvaahan sen, nukkuminen ei ole ihan maailman helpointa hommaa nyt. Yö menikin näin ollen iloisesti äidin loikkiessa pystyyn, makuulle, pystyyn, makuulle ja varmemmaksi vakuudeksi spede päätti vielä herätä jo ennen kuutta. Joten kyllä, väsyttää.

Nyt kaivattaisiin aurinkoa taivaalle ja äkäseen, ehkä sillä saisi jonkinlaisen virkoamisoireen aikaan. Ukko näet toi minulle eilen kauppareissulta paitsi lisää tomusokeria myös vaaleanpunaisia ja valkoisia vaahtokarkkeja ja kolmea eri elintarvikeväriä. Kyllä, ihme on tapahtunut.. Nyt olisi valikoimassa sekä keltaista, sinistä että punaista joten sormien syyhyntää on luvassa. Olen näet nyt hahmotellut kakkua jonka ajattelin leipoa lauantaina kiikutettavaksi ukon siskolle. Osan noista vaaleanpunaisista kukista ajattelin rempoa kyseiseen kakkaraan.

Olen myös tuumaillut sitä sokerimassaa mielessäni ja löytänyt erinäisiä sokerimassaohjeitakin. Yksi niistä sopisi kokeiluun vaikka samantien, siihen kun ei kuulunut glukoosia jota suurin osa ohjeista sisälsi. Nähtäväksi tosin jää jaksanko alkaa tänään touhaamaan sitä, jääkaapissa kun on MMF-massaa väännettäväksi. Toisaalta tänään olisi aikaa siihen touhuun vaikka kuinka ja paljon, pihalle tuon räkänokan kanssa en viitsi lähteä ja valmista ruokaa on jääkaapissa vaikka komppanialle.

Tautirintama muilta osilta alkaakin olla suht hyvällä mallilla jos nyt sitten speden lenssua ja muiden kurkkukipuja ei lasketa mukaan. Prinsessa pääsee tänään kouluun oksennettuaan sen edellisyön ja maattuaan eilen aamupäivän, tälle ei tuntunut kuume nousevan toisin kuin meille muille on noussut. Teini piipahti illansuussa kotosalla ennen siirtymistään vielä toiseksi yöksi siskolleni ja totesi lähtiessään että on ihan sikapaha olo. Näinköhän neiti on sitten päässyt yöllä oksentamaan.

Itsellä vuotaa nenä ja silmät himppasen mutta olen melkovarma siitä että kyseessä on jonkinlainen allergisoituminen noille siitepölyille. Sama juttu oli viime keväänä, lievempänä tosin. Näinköhän tässä vielä vanhoilla päivillään joutuu luopumaa siitä harvasta ylpeydenaiheesta joka itseen kohdistuvista "perinnöistä" on jäljellä. Minä olen näet aina ollut onnellinen ja ylpeä siitä että allergioita ja astmaa äiti ei ole onnistunut minulle periyttämään. Toisaalta, jos nyt tästä joutuu luopumaan niin jäähän tässä vielä pari ylpeydenaihetta, ei se äiti onnistunut minulle periyttämään suonikohjuja ja peräpukamiakaan. *hehee*

Vaan nyt, luulen että siirryn aamusauhun kautta tyhjentämään tiskikonetta ja täyttämään pyykkikonetta ja sitä kautta hilppasen jopa kerrosta ylemmäs herättelemään kasiin menijöitä. Se on moro ja viettäkää oikein mukava torstai!