tiistai, 5. helmikuu 2008
Peruna perskele
Aivan ensin on todettava, että jos joku on helppoa niin se, että perunasäkki tuodaan kotiovelle. Jos et satu olemaan kotona ja sää sallii, kauppias jättää sen ulkorappusille. Ja laskun postilaatikkoon. Tosin, talvella tämä ei jostain kumman syystä toimi, mutta syksyllä ja keväällä. Talvella jos et ole kotona, ja perunakauppias epäilee ettet kaukana ole, tämä soittaa perään. Missä olet, tuletko kohta, jätänkö pottusäkin rappusille. Miettikää mitä palvelua! Lisäksi perunakauppias myy maan makeimmat porkkanat. 5 kilon säkeissä. Samalla kertaa tulee ostettua punajuuret, joita saa aika-ajoin loistavasti kuutioituina, lasten on todella helppo syödä niitä lisukkeina. Ja kappas, suolakurkutkin tulee ostettua ämpäreissä. Ja ai että on hyviä, ei etikka- eikä herkkukurkkuja vaan oikein suolakurkkuja. Nami.
Toiseksi, kun ostan sen 25 kilon säkin ja nimenomaan asterixia, yhtä ainoaa kertaa en ole joutunut säkistä nakkaamaan kuin muutaman hassun vihertyneen potun roskikseen. Potun pinta on tasainen ja potut on tasalaatuisia, niitä on ilo kuoria, vartissa kuorii kepeästi ison kattilallisen pottuja. Mustia kohtia ei ole kuin aniharvoin jos edes silloin. Käytännössä voisi sanoa, että 25 kilon säkistä menee kuorina ja huonoina pottuina roskiin kilo tai kaksi, miten se nyt sitten suhteessa olisi. Joka tapauksessa, laskekaa itse, yksi kraapaisu per kuorikohta ja siinä se. Ja pakko kai sekin on mainita, että joulun alla pottukauppias myy myös rosollia, sillejä, laatikoita ja lanttua, sipulia ja vastaavia. Joka joulu ostankin porkkanalaatikon pottukauppiaalta kun ei sitä syö kuin poika 13v.
Ja tässäpä sitten nämä, kaupan potut. Lajike Matilda ja parin kilon pussi. Näytänpä teille muutaman kuvan tämän aamupäivän kuorintasessiosta jonka tuloksena loihdin Spedelle perunasoseen ja meille muutaman potun kattilan pohjalle.
Tässäpä siis kaupan pottu, sievästi kuorissaan ja kylläpä näyttää hyvältä. Mitä nyt kuvan laatu on hieman kyseenalainen...
Ja tässä samainen pottu ensimmäisen kuorikerroksen "heitettyään". Hieman tuollaisia ruskeita täpliä näkyy päässä ja pottu oli kauttaaltaan JÄLLEEN kerran hassuja tummia länttejä täynnä, jotka siis jatkuvat perunaa kuoriessa aina vaan ja aina vaan ja aina vaan... Kunnes perunasta on poistettu kaikki tummat pläntit ja peruna on niin sievänä ja kauniina kätösellä...
Okei, hieman se on ehkä matkalla pienentynyt, sanoisinko tuollaisen 50 prossaa siitä alkuperäisestä koosta. Ja kuulkaa, jos tämä pottu olisikin jokin harvinaisuus minun kuorittavinani, mutta kun. Joko minä en osaa ostaa perunoita, siis pussitettuja. Tai sitten ei osaa ukkokaan. Tai sitten meillä on aina hiton huono onni pottujutuissa. Tai sitten paikalliset pottutuottajat suoraan sanottuna, kettuilee meille. Tämä kun on niin normaalijuttu kaupan pottuja kuoriessa. Tänään arvioin äkkiseltään potut kuorittuani, että parin kilon pussista oli roskiin menossa kuorina ja parina vihreänä pottuna reilu puolet. Ehkäpä ne pottukauppiaan potut sittenkin tulee halvemmiksi...
Ja kun nyt kerran potusta lähdin puhumaan, niin olenpa tehnyt tällaisenkin havainnon etenkin Speden pottujen hovikeittäjän ominaisuudessa. Keitän aina kerralla parin päivän pottusoseet Spedelle. Joka tarkoittaa käytännössä 4-5 pottukauppiaan keskikokoista pottua. Kaupan pottuja kuorin vastaavaan määrään kymmenkunta. Oli kuinka keskikokoisia hyvänsä. Ei hittolainen. Voiko perunoissa olla ihan oikeasti niin paljon paikallisesti eroja? Pottukauppiaan potut tulee Ikaalinen-Huittinen suunnasta. Lähiksestä ostamani potut on näemmä Tyrnävällä pussitettuja. Hitto sanon mä. Irkkuhan ei puolta tuntia pottuja kuori perskuta jatkossa, kyllä homma on niin!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.