Ihan ensin totean että kyllä, minä todellakin inhoan syksyä! Siis TODELLA! Märkää, kylmää ja pimeää, hyi! Tästäkin huolimatta reippailin eilen iltasella korkkareissa kuin paraskin lenkkihemmo konsanaan. Ja kuulkaa, jos kohta se lenkkeily korkkareissa pisti naurattamaan niin vielä enemmän nauratti muutaman teini-ikäisen ilmeet paikallisella torilla.

Kävi näet niin että lopulta ukko ilmoittikin istuvansa linja-autossa ja saapuvansa sillä paikallisen torin laidalle. Lastenhoitopartio oli jo paikalla ja poika 16v ilmoittanut äidilleen kuinka tämä pääsisi halutessaan kaverin mopoautolla keskustaan. Mikäs siinä sitten, ei kun mauton kyytiin kun aika oli oikea ja kuulkaa, ei se hullumpaa kyytiä ollut ei. Tosin aika äänekästä, jos näin voi sanoa, kuskin kanssa puhuminen oli hoidettava suht lujaäänisesti jos tahtoi kuulla/ tulla kuulluksi.

Ja siitähän se nauru sitten sukeutuikin. Minä nousin näet kyydistä keskellä toria ja vielä tarkemmin torilla kokoontuneen poikaporukan vieressä. Tajusin tilanteen koomisuuden vasta huudeltuani oven raosta kuljettajalle että soitellaan myöhemmin ja paiskattuani oven kiinni, poikaporukka näet hiljeni ja tuijotti minua vähintäänkin ihmeissään kun lähdin korkkareilla keikkumaan sinne torinlaidalle. Niin, vaihtoihan se Kapasen vaimokin miehensä kakskymppiseen, ehkä poikaporukan kaverin äitikin vaihtoi miehensä 16-kesäiseen?

Ukko selvisi kuin selvisikin linja-autolla paikalle hieman myöhemmin ja todettakoon nyt sekin että piikki oli tosiaan taidettu täyttää siellä mansen päässä, askel oli näet keveä ja juttu luisti. Harmi että piikkiä oli täytelty myös negatiivisuudella, istahdettuamme paikalliseen pubiin minä komensin miestä miettimään tarkkaan millä äänensävyllä puhuu. Ilmeisesti ukko otti onkeensa ja hetken kuluttua nauroimme jo kippurassa miehen selostukselle Killinki-reissustaan ja linja-autossa olleesta juttuseurasta.

Keskustapubista poistuimme juotuamme Irish Coffeet ja siirryimme reippain askelin syrjäisempään kuppilaan joka oli lähempänä kotiakin. Ukko oli kovin innokkaana tilailemassa taksia mutta minusta moiseen ei ollut syytä ja puolimatkassa ukko manaili jo kovaan ääneen sitä kuinka tämä oli luullut olevansa kovakuntoinen mutta vaimolla taisikin olla kunto vielä kovempi. Lähipubissa maistoin Mariannea ja päälle joimme vielä Irish Coffeet ja kas, kotiin suoriuduimme jälleen reippaasti astellen jo kymmenen kanttiin.

Vaan olipa kuulkaa kivaa! Vaikka aikaa ei reissuun käytetty kuin hätinä pari tuntia niin johan sekin kävi tuulettumisesta. Ja lenkkeilystäkin vielä, jos joku on ollut hyödyllistä havaita tässä tupakkalakkoilussa niin se että nyt on jo lokakuu loppupuolella ja tämä nainen ei ole vieläkään kaivanut pitkiksiä farkkujensa alle! Ukko näet valitti kerran jos eräänkin kävelyn lomassa kuinka tätä palelsi mutta minua ei kyllä paleltanut tippaakaan.

Kotonakin tuli istuttua vielä kotvanen punaviinilasi nokan alla ja tänään minä tosiaan ilmoitin lapsille jo kasin kanttiin että nyt tuijotatte niitä lastenohjelmia ja äiti leikkii lahnaa ainakin yhdeksään. Ei hassumpi toimintasuunnitelma, minä tosiaan lahnailin ysiin asti speden tuijotellessa lastenohjelmia vuoroin omassa, vuoroin meidän, sängyssä.

Tänään täytynee kiitolaukata lähimarkettiin, salaatti on näet loppu ja minähän himoitsen salaattia kuin heikkopäinen ruokalautaselleni. Prinsessa ja junnu on menossa iltapäivällä halloween-juhliin serkuilleen, itse ajattelin viettää tuon ajan viimeisten NYPD-jaksojen parissa. Mukavaa. Sitten täytyykin siirtyä toisiin sarjoihin, NYPDtä kun ei ole saatavilla mistään neljää kautta enempää. Höh.

Ja nyt siirryn viimein kiskomaan kuteet niskaani ja heiluttelen himppasen imuria. Ruokakin olisi syytä saada tulelle, spede näet ilmoitti jo kotva sitten tahtovansa makaronia. Jauhelihasoppaa olin kyllä itse ajatellut mutta samapa kai tuo. Ehkä kuorin potut huomista odottamaan, ukon siskon tenavat kun on tulossa meille päiväksi joten ruokailijoissa löytyy. Se on moro ja viettäkää mukava lauantai!