Jopa tulikin nukuttua hyvin viime yö! Tuli toki se edellinenkin mutta kyllä tämä yö vei voiton. Eilinen menikin hujahtaen ohi, aamupäivällä lähdimme junnun ja speden kanssa kentälle kokeilemaan luistelua, spede kun ei ole koskaan ennen ollut luistimilla ja tarhassa sitä on luvassa. Prinsessa ei ollut seuranamme koska oli jäänyt edellisenä iltana, yllätys, serkuilleen yöksi. Hieman siinä oli heti aamusta itsellä sellainen kutina että mahtaako tuo kotiutua vielä lauantainakaan ja kas, kutina oli oikea. Iltapäivällä soittelin ukon siskolle ja kysyin jokohan neiti tulisi kotiin ja niinhän siinä kävi että käytimme osan puhelusta nauramalla neitiä joka oli jo aamulla todennut tädilleen että ei hän mihinkään kotiin vielä lähde, mutta suihkuun voisi kyllä mennä.

Ennen kentälle lähtöä tein vähemmän mukavan huomion, poika 16v oli tulikuuma. Kurkkukin oli kuulemma niin kipeä että nieleminen nosti kyyneleet silmiin joten huhhuh, kiva tauti. Komensin pojan sohvalle makuulleen ja lupasin tuoda kurkkupastilleja kaupasta samalla kun kävisimme hakemassa sieltä lihaa päiväruokaa varten. Kentällä spede oli milloin selällään, milloin mahallaan. Ihmeen hyvin tuo osasi silti nousta itse pystyyn kaatumistensa päälle ja välillä tämä sai pidettyä itsensä hetkittäin pystyasennossa. Melkein pitäisi kokeilla uudemman kerran lähipäivinä mutta pahoin pelkään ettei ensi viikolla tule juurikaan touhuttua mitään iltaisin.

Unohdin eilisessä postauksessani manailla perjantaista avainten noutoreissua. Reilu viikko sitten uusia avaimia tilatessani avainliikkeen mies otti numeroni ylös siltä varalta JOS avaimet ei vaikka tulekaan luvatusti perjantaina ja koska soittoa ei kuulunut niin tietysti oletin niiden tulleen. Ja mitä vielä. Ei ollut. Teki mieli sanoa muutama ruma sana kun avainliikkeessä mies tuumi että niin, niissä saattaa tosiaan mennä kauemminkin kun tulevat ihan tehtaalta asti. Miksi ottaa yhteystiedot jos ei niitä käytä sovitusti?!

Nyt olemme sitten tilanteessa jossa alkuviikko pitää pelata minun avaimillani. Tai jaa, ukonhan avaimet on myös vapaata riistaa, ukko on iltavuorossa viikon. Hmmm. Ei paha ei. Voi tosin olla että ukko on viikon kotona, spede alkoi eilen illansuussa yskiä ja yskä on yön aikana yltynyt reippaasti. Ukko itse puolestaan totesi aamulla ekan kerran heräillessään että kurkkuun koskee aivan törkeän paljon. Näinköhän pojan 16v tauti on kohta muillakin.

Kovinpa tämä postaus nyt rönsyilee suuntaan ja toiseen. Höh. Palaan takaisin eiliseen luistelureissuun ja siihen kuinka hienosti junnu kiersi kenttää. Harmi etten huomannut ottaa kotoa lähtiessä tämän avaavaa mukaan, parin nopeatempoisen kierroksen jälkeen tällä alkoi happi loppua. Hetken levähdettyään poika oli jo uudelleen kiertämässä kenttää ja siinä vaiheessa spedekin oli saatu roikotettua kahdesti kentän ympäri. Käsivarret venyi taas ainakin metrillä, sanokaa minun sanoneen että luistelu- ja hiihtokauden loputtua minun käsivarteni roikkuu nilkan tasolla.

Sitä venymistä puoltaa sekin että paitsi että roikotin spedeä kainaloista tämän luistellessa niin myös avustettavani roikkui torstain hiihtoreissulla vasemmassa käsivarressani alamäkien ajan. Tai roikkui ja roikkui, tarrasi aina yhtäkkiä kiinni siihen jos sukset oli lähdössä alta ja kas, roikkui hetken koko painonsa varassa. Ilmanko oli niskat hieman jäykät perjantaina vasemmalta puolelta. Onneksi speden roikotus tapahtuu symmetrisesti kumpaakin kättä käyttäen. Jes!

Luistelun päätteksi vaihdoimme junnun ja speden luistimet kenkiin ja kävimme kaupalla, otin pojalle myös sitruunateetä ja hunajaa kurkkupastillien lisukkeeksi. Paistoin lihat talviseen lihapataan ja nakkasin ne uuniin pariksi tunniksi, itse kellahdin kyljelleni kirjan kanssa ja torkuinkin siinä kotvasen. Spede päätti myös hakea itselleen luettavaa ja kun äiti luki kirjaa Gourmet selaili spede vieressä UKKn kirjaa Kirjeitä Myllystäni. Hieman kultivoituneempi kuin äitinsä, huomaan mä.

Lihapadan poristua uunissa riittävästi suurustin sen maissijauhoilla ja keitin riisiä seuraksi. Tsiisus, että se olikin hyvää! Siis lihapata. Luulenpa että meillä on vastaavahkoa sapuskaa luvassa ensi viikolla mutta kenties broitsuversiona, ukko näet ihastui kertakaikkisen täydellisesti ruokaan. Mielenkiinnolla odotan edelleen mitä ensi viikko tuo keittiöpuolella vastaan, ukko kun on vannonut ja vakuuttanut nyt useampaan kertaan tekevänsä ne ruoat.

Katselin junnun ja speden kanssa yksin kotona kolmosen loppuun ja jatkoin kirjan lukemista Kiira Korven luisteluvuoroa odotellessa. Ukon serkkukin pärähti paikalle, ei siis se jonka kanssa ukko kuskailee kimpassa tenavia rientoihin välillä vaan serkku ykkönen eli heppu jonka kanssa olen ollut joskus vuosikausia sitten tukkanuottasilla vuositolkulla. Serkku ykkösen kanssa teimme sovinnon vasta kun aloin olla ukon kanssa ja se sopu onkin ollut ehkä paras sopu ikinä. No jaa, isäpuolen kanssa sopu meni kyllä edelle, isäpuolelta tuli (!!!) jopa tekstari synttäripäivänäni! Iiiik!

Teini kotiutui kaveriltaan, he ovat tämän viikonlopun poikaystävän kanssa omissa oloissaan ja se on hyvä se. Teini oli ala- ja yläkouluajan parhaalla ystävällään edellisen yön ja kivaa oli ollut, nyt tämä oli lähdössä sen toiseksi parhaan yläkouluajan kaverin kanssa subiin syömään. Ennen lähtöä tämä sopi junnun kanssa yökuviosta, teini kun oli luvannut edellisenä iltana junnulle että tämä pääsee siskon viereen nukkumaan.

Poika 14v piipahti myös uudemman kerran kotosalla, tällä kertaa lähinnä informoimassa äitiä siitä että lähtee sinne kaverilleen yökylään ja kotiutuu hyvissä ajoin aamupäivästä. Minä tuijottelin Poliisit, ukko laittoi speden nukkumaan ja teini kotiutui puoli kymmenen kanttiin syömästä, otti junnun mukaansa ja paineli tuijottamaan leffaa huoneeseensa. Minun oli tarkoitus lukea ja katsella telkkaria olkkarissa ihan kaikessa rauhassa punaviinilasillista nauttien ja mitä vielä.

Spede kitisi aika taajaan sängyssään ja pari kertaa käytyäni tätä rauhoittamassa päätin oikaista ihan hetkeksi tämän viereen JOS vaikka sillä keinoa tuo rauhoittuisi kunnolla. Joopa joo. Rauhoittuihan tuo. Ja äitikin siinä samalla. Havahduin hereille puoli neljältä aamuyöstä. Se siitä kirjan lukemisesta ja viinilasillisen juomisesta. Kävin vessassa, kaadoin viinit viemäriin ja siirryin omaan sänkyyn nukkumaan. No, onpa lukemista vielä tällekin päivälle.

Tänään touhuan pyykkisavotan loppuun, piipahdan ulkona täyttämässä lintulaudan ja luen kirjan pois kuleksimasta. Suunnittelin käyväni myös Kappahlissa mutta saapa nähdä. Minulla kun ei ole kuin kaksi (!) puseroa joita voin ja kehtaan töissä käyttää ja jotenkin tuntuu että puseron tai kahden lisäys olisi paikallaan. Toisaalta taas likviditeetti ei ole kummoinen. Enhän minä edes tiedä koska saan ekan kerran rahaa kelasta, ekan hakemuksen saan täyttää viikon päästä ja alkutalven paukkupakkasten johdosta ukko maksoi eilen lähes 500 euron sähkölaskun yhdeltä kuukaudelta. Ehkä menen teinin kaappia kurkkimaan ja jos sieltä ei löydy mitään niin siskon vaatekaappiin voisi tehdä täsmäisku kakkosen. Voi plääh.

Paitsi se lintulautapiipahdus on mielessäni myös toisenlainen piipahdus; ajattelin ihan oikeasti josko vaikka niitä pojan suksia testaisin tänään. Ihan vain tuossa omassa pihassa, ei kai sitä nyt kehtaa ensimmäisenä lähteä laduille kylää naurattamaan. Jos suksilla pysyn niin saattaapa tuo olla että vähin erin siirryn sinne ladunkin suuntaan. Ihan ensin voisi vaikka sivakoida juuri sen koulun pikkupätkän...

Ja nyt. Siirryn tyhjäämään tiskaria saadakseni sinne täytettä. Se on moro ja viettäkää oikein mukava ja kiva sunnuntai! Niin minä ajattelin tehdä!