Jotenkin nukuin niin törkeän huonosti yön että suoriuduin sängystä ylös vasta vartti kuuden jälkeen. Jotenkin tarkoittaa lähinnä spedeä jolla on selvästikin menossa joku huonon unen kausi, toivonpa vaan että kausi on maksimissaan sen kolmen-viiden yön mittainen mihin olen tottunut jo useammankin tenavan kanssa. Pidempi malli saa näet äidillä kiehumaan ja se on varma se. Tähän kauteen kun kuuluu paitsi aamuyöllä alkava kiekuminen milloin peiton, milloin unien takia myös iltainen vaikeus saada unen päästä kiinni.

Tuloksenhan jokainen tietää. Iltaisin kuhkiva ja aivan turhan aikaisin aamulla heräävä tenava kerää univelkaa joka sitten purkautuu kiukutteluna, pahantekoina ja päättömänä riehumisena. Luonnollisestikaan se univelka ei helpota nukahtamista seuraavana iltana, ehei, päinvastoin. Olen raastanut hiuksiani nyt kahtena peräkkäisenä iltana tehokkaasti. Eilen tosin hieman vähemmän kuin maanantai-iltana jolloin minusta tuli kuvainnollisesti kalju.

Tuolloin spede rallasi petissään kasista varttia vaille kymppiin. Eilen se rallaaminen loppui sentään jo vartti ennen ysiä. Toisaalta taas spede havahtui hereille eilen aamusella kuuden kanttiin. Ja pysytteli hereillä. Jolloin luonnollisestikin äiti oletti että lapsi on totaalisippi illalla koska normaalistihan tämä nukkuu liki 12 tunnin unia, nyt unet oli jäänyt hätinä 8 tuntiin. Viime yönä sitten purettiin sitä univelkaisuutta näkemällä sekopääunia joiden seurauksena lapsi siirtyi äidin viereenkin kolmen jäljestä yöllä.

Univelkaisiin uniin kuului oleellisena osana myös nyrkkeily. Ainakin oletan näin, havahduin viideltä siihen että minua pamautettiin korvaan niin että soi. Eikä se pamautus ollut mikään unessa kääntymisen seurauksena tullut pamautus vaan aivan suora luuvitonen. Kuuden kanttiin äiti herätettiin pitämällä pientä pientä itkua, toki tämäkin unen keskellä. Jösses sanon mä! Tänä iltana ristin kyllä kädet että poika simahtaisi nopsasti unilleen. Ja syötän tälle iltapalankin jo kuuden kanttiin. Ihan vain varoiksi.

Vaan kuulkaapa, eilen aamusella minä sain kuin sainkin aikaiseksi ja säntäsin sittariin. Ja kas, siellähän ne oli, aivan ihanat lenkkarit yhdessä alekoreista. Juuri niin passelit kuin vain olla voi paitsi kooltaan. Se kun oli kolmeseiskaa ja minä oletin pojan jalan olevan, mittaukseen perustuen, 38. 38 koossa ei löytynyt kuin yksiä alelenkkareita ja kuulkaa, niin rumaa lenkkaria minä en kuuna kullan valkeana ostaisi lapselle. Otin siis riskin ja nappasin sen 37 koon lenkkarin kärryihin. Kun eihän se poika kuitenkaan niitä käytä kuin tasan tämän päiväisissä cooperin testeissä ja jos päätyykin käyttämään niin ostetaan tälle sitten toiset jostain.

Se koko 37 näet käy minullekin vaikka ihan himpan kasvuvaraa siinä onkin. Se kasvuvara on kuitenkin niin vähän että sitä ei käytössä huomaa ja oikeastaan parempikin niin, minun kun tulee talvisinkin kiskottua lenkkareita ja niihin mahtuu sitten villasukkakin väliin. Jes. Samalla kertaa riehaannuin siinä määrin että otin ja ostin itselleni teepussille tassin. KoKo-sarjaa olevan hennon lilan XS-vadin. Ihanan. Löytölaarista. Että se on ihana!!!

Kotona keskityin sitten siihen katastrofikakkuun ja iltapäivästä suuntasin nojatuoliin kutimet käsissäni. Serkkutytön toisen villiksen kantapää sai kyytiä, en ollut näet alkuunkaan tyytyväinen kudinjälkeen. No, nyt on serkkutytön villasukat valmiina ja tänään sujautan puikoille serkkutytön tyttären sukat. Sitten onkin nämä pikaisimmat sukkahommat hoidettuna ja alan urakoimaan vauvasukkia.

Tänään pitäisi päästä illansuussa lenkillekin, teini lupasi katsoa pienempien perään jos me siskon kanssa säntäämme pitkin maisemia. Ja ei, teini ei päässyt eilen inssistä läpi, ensi maanantaina, vai oliko se tiistaina, kaksi ajotuntia ja uusi yritys. Josko sitten jo, kovin alkaa olla hinnoissaan tämä teinin ajokortti näet. Ahdistais melkein, etten sanois. No, onpa sitten hoidettuna, arkipäivän realistina tajusin näet että kohta tässä saa alkaa jo säästää pojan 16v ajokorttiin. Ja pojan 14v rippijuhliin ja ajokorttiin. Huoh.

Jatkan mahdollisesti päivemmällä, nyt tämän on pakko siirtyä herättelytoimiin ja tyhjäämään yllätys, astianpesukonetta. Wish me luck ainakin sen suhteen ettei illalla sada. Olisi ihan oikeasti kivakiva päästä sinne lenkkipoluille. Se on moro ja viettäkää mukava keskiviikko!