Minähän olen herännyt aina aikaisin, johtuen lähinnä siitä että aamuhetki on minulle kultaakin kalliimpi. Tarvitsen tämän tunnin-puolitoista ihan jo siksikin että tämä on vuorokauden ainoa aika kun kukaan ei ole vaatimassa mitään, ei kuulu kitinää, kolinaa tai rähinää. Taivaallinen hiljaisuus ja omat ajatukset! Tunnin-puolentoista nautiskelun jälkeen olen jo sitten lastenkin käytettävissä ja toimintakykykin on jo kohdallaan mutta annapa olla jos en tätä aamuhetkeä saa viettää rauhassa.

Koko päivä, siis ihan koko päivä, on enemmän ja vähemmän tervanjuontia ja mikään ei huvita tippaakaan! Siis kotona, onneksi moinen tunnetila ei seuraa mukaan työmaalle. Kummasti se tosin palaa samantien kun pääsen takaisin kotiin iltapäivästä joten niin. Minä TARVITSEN oman aamurauhani! Vaan miten onkaan käynyt sen jälkeen kun kelloja veivailtiin suunnasta a suuntaan b? Aivan!

Aamu toisensa jälkeen spede on herännyt hieman viiden jälkeen, välillä jo himpan ennen. On toki seassa ollut pari aamua jolloin tämä on kolissut keittiöön vasta puoli kuudelta mutta siis silti! Onneksi lähes joka aamu lapselle on riittänyt kun on kantanut tämän peiton olkkariin, komentanut tämän nojatuoliin peiton alle ja lykännyt telkkarista jonkun kanavan päälle. LIV on ollut suht suosittu, sieltä kun tulee ostosTV kuudesta eteenpäin ja spede tuntuu olevan kovin innokas tissiliivimainoksen tuijottaja.

Huonompina aamuina onkin keksitty toivoa elokuvaa. Jota äiti ei periaatteesta suostu puolesta yöstä laittamaan. Superhuonoina aamuina on keksitty vinkua myös aamupalaa heti keittiöön ehdittyä tai vaihtoehtoisesti ryhdytty samantien leikkimään autoilla rallikisoja jotka on kovin kovaäänisiä kisoja ja sisältää runsaissa määrin autojen putoamisia milloin pöydiltä, nojatuolilta tai sohvalta. Muistinhan jo mainita että hiljaisuus on yksi tärkeä osa aamurauhaani?

Tänä aamuna lapsi heräsi himpan neljän jälkeen. Ihme ja kumma, tämä suostui asettumaan takaisin omaan sänkyynsä makuulleen muutaman sanan jälkeen ja nukahtikin vielä. Minä laitoin kelloni soimaan hieman myöhemmin, ihan vain siksi että tietoa on; kellonsoitto havahduttaa hetki sitten uinahtaneen tenavan takuuvarmasti joten jos se soi vasta myöhemmin niin mahdollisesti sitä heräämistä ei tapahdu. 

No, kello ei ehtinyt soida. Sen sijaan tenava hiipparoi makkarista olkkariin vartti viiden jälkeen mennäkseen pissalle. Just. Ja pissalta palattiin pitkin hampain omaan sänkyyn, ajatus olisi kaiketi ollut ylösnousu. Lopulta komensin lapsen omalle paikalleni sänkyyn, kiskoin vaatteet päälleni ja ilmoitin että mitään asiaa sängyn ulkopuolelle ei ole vielä hetkeen! Ihme on tapahtunut. Lapsi on kuin onkin pysynyt makkarissa jo puoli tuntia.

Vaan kyllä minua jaksaa tämä ihmetyttää. Ennen kellojen veivailua sain usein herättää lapsen hieman ennen seiskaa. Aamuina joina en tätä joutunut herättämään kolisteli tämä olkkarin puolelle puoli seiskan aikaan. Nukkumaanmenoaikakin on pysynyt kokolailla samana, ihan himppanen sitä on venytetty pidemmälle juuri näiden aamukukkumisten vuoksi. Päiväkodissa tämä ei edelleenkään nuku silmällistäkään.

Millä ihmeen virralla tuo tenava painattaa? Vanha 11-tuntinen yöuni on muuttunut kertaheitolla suunnilleen 9-tuntiseksi ja se on minusta aivan liian vähän pienelle ihmiselle. Luulisi että tuo paikkaisi yhtäkkistä muutosta sitten vaikka niillä päikkäreillä tarhassa mutta ei, ei toivoakaan. Tarhaa vaihdettuaan tämä on nukkunut KAHDESTI päivällä ja nekin on olleet sellaisia kevyitä unipyräyksiä ja tapahtuneet ennen kellojen veivaamista. Vanhassa tarhassa päiväunia kertyi tasan saman verran, kahdesti lapsi oli simahtanut oikeasti unille.

Olenkin päättänyt vihata kellojen veivailua ihan varoiksi vaikka nyt pari vuotta. Kaiken maailman idioottitouhuja sitä keksitäänkin ihmisten kiusaksi. Ainakaan meillä se veivailu ei tee hyvää yhdenkään tenavan unille ja näköjään speden kohdalla se sotkee kuvion totaalisesti ja pitkäksi aikaa. Ja mitä hiivatin iloakaan siitä on? Pennut pääsee koulusta niin liki samantien tulee pimeää? Eikä aamullakaan ole enää sen valoisampaa, ihan yhtä pimeässä saa lapset laitella kouluun kuin ennen sitä siirtelyä eli se valoisuuden aamuun siirto kesti tasan pari viikkoa.

Tulipa tästä pitkä russutus mutta tekipä se hyvää. Etenkin kun liki samantien todettuani lapsen pysytelleen makkarissa tämä kolisteli olkkariin. Hihkuen siellä tasaisin väliajoin kuinka lelulehdessä on sitä ja tätä ja tuota. Höh! Onneksi tämä ei ole vielä keksinyt kirkua elokuvaa koneeseen, osasyy lienee se että tissiliivimainos pamahti juuri ruutuun. LIVille kiitos tissiliivimainoksesta!

Eilinen päivä oli muuten ihan mahdottoman hektinen ja reipashenkinen! Aamulehden, aamukahvin ja aamuevästelyn jälkeen kiikutin pyykkejä telineiltä kaappeihin ja juoksutin uutta tilalle kuivumaan. Ruokin tenavat, siivosin keittiön, järkkäilin eteistä ja olkkaria. Ihmettelin omaa olotilaani, missä ihmeessä se vetämätön olo mahtoi olla? Puoliltapäivin olin jo täydessä vauhdissa ja piipahdin kaupalla hakemassa margariinia, kahvia ja lisää salaattiaineita.

Kauppareissun päälle tuunasin kipollisen salaattia, kokosin perjantaina vuokratut leffat kasaan ja komensin prinsessan autoon. Makuunista mukaan tarttui muutama elokuva, yksi minulle, yksi prinsessalle ja yksi spedelle. Harmillista kyllä spede ei pitänyt prinsessan valinnasta joten mielikuvani siitä kuinka spede istuu kaikessa rauhassa elokuvan äärellä yläkerrassa tunnin ajan mureni samantien. Höh.

Gilmoren tyttöjen kyytipojaksi lämmitin itselleni broitsua ja latasin lautaselle läjän salaattia, keitin päiväkahvit ja nautiskelin pyhäpäivän kiireettömyydestä. Se kiireettömyyskö sen sitten sai aikaan että heti ohjelman päätyttyä päätin kiitää uudemman kerran Makuuniin, tällä kertaa noutaen kyytiin ukon vanhimman siskon. Valkkasin spedelle leffan, itselleni vielä toisen leffan vaikka se ekakin oli edelleen näkemättä ja kolmas leffa olikin sitten ukolle. Makuunin supersunnuntai on kiva keksintö, leffoja kun ehtii katsoa vielä maanantainakin halutessaan sillä palautus on vasta tiistaina.

Ukon siskokin vuokrasi kolme leffaa omalle joukolleen ja me huristelimme kaupan kautta kotosalle. Koska syön suht harvoin jäätelöä niin juhlan kunniaksi päätin että se suht harvoin oli juuri sillä hetkellä ja latasin lautaselle jäätelöannoksen leffan seuraksi. Nam. Leffa oli suht jees, vaikka se nyt olikin dokkari eikä suinkaan mikään leffa leffa. Leffa kakkonen olikin sitten oikea leffa leffa ja hyvä sellainen, Arthur osoittautui hauskaksi tuttavuudeksi. 

Siinä elokuvien tuijottelun lomassa ruokin toki tenavalauman uudemman kerran, iltapalatinkin vielä ja tuuppailin speden makuulleen hieman ennen kasia. Ukon siskon kanssa soittelimme elokuvatarjontaa tuumien ja suoritammekin leffavaihtoa tänään. Poika 17v kotiutui tyttöystävältään yhdeksän kanttiin ja esitteli ylpeyttä uhkuen uusinta hankintaansa; poika oli lahjoittanut Derbinsä isälleen ja isä oli ostanut tilalle skootterin pojan appiukkokokelaalta. Ei hassumpaa! 

Puoli kymmenen kanttiin julistin pyhäpäivän omalta kohdaltani päättyneeksi ja hipsin sänkyyn jossa ukko tuijotti silmä kovana nelosen leffaa. Minäkin kurkin sitä kotvan mutta luovutin aika pian ja kas, jopa uni maittoikin. Aina siihen hieman yli neljään kun spede yritti ekan kerran aloitella päivää. Nyt olisi ehkä aiheellista ryhtyä kuosittamaan kuontaloaan, mikähän ihme siinä on että kampaus on kuin harakalla aina aamuisin?

Tämä tästä ja viettäkää oikein kivakivamaanantai, minä ryhdyn tosissani valmistautumaan työmaata varten ja kai se pitää tuolle yhdelle apinallekin kaivella vaatetta niskaan. Se on moro!