Nyt on juostu ja ravattu innolla! Röntgenkäynti hoitui jopa jouhevammin kuin olin ajatellutkaan, pääsimme siirtymään hammaslääkärin odotustiloihin jo vartti ennen sovittua aikaa. Hammaslääkärin diagnoosi oli simppeli, yläleukaa pitää saada eteenpäin ja sillä sipuli. Prinsessa hengittää sekä suun että nenän kautta ja kiitos fiksun hammastohtuurin, kaulanseudun kuvatkin antoivat lisäselvyyttä mm neidin jatkuvaan köhimiseen.

Neidillähän epäiltiin ennen kouluikää astmaa, jota tällä ei sitten kuitenkaan todettu olevaksi. Koska neiti köhi ja köhi, aivan kuin kurkussa olisi ollut jotain ylimääräistä kaiken aikaa, sain lopulta tälle lähetteen kurkku-, nenä- ja korvatautien erikoislääkärille joka totesi että kitarisat olisi aikas kookkaan puoleiset ja saattaisivat hyvinkin olla se syy miksi neiti köhii kuin kurkkua selvittääkseen. Ne nyppästiin pois reilu pari vuotta sitten ja katso, köhiminen katosi sen siliän tien lääkärin kirjattua vielä lausuntoonsa että kitarisa oli paitsi turpea, myös märkää erittävä. Jep jep, tästäkin olimme olleet aika reippaasti eri mieltä omalääkärin kanssa, se lähete oli todellakin työn takana.

Vaan niin, vuosi operaation jälkeen köhinä palasi. Ei kiva ei. Mitään näkyvää syytä vaivalle ei ollut, paitsi äidin huomio siitä että köhiminen oli ajoittaista, ts jokaisen pienenkin nuhanpoikasen yhteydessä sitä harjoitetaan ahkeraan. Vaan nyt, köhinän syy on oletettavasti tiedossa. Prinsessalla on kovin ahdas hengitysreitti paitsi nenässä myös kurkussa. Kurkun osalta lääkäri totesi, että hänen näkemyksensä mukaan neidillä olisi limakalvot kovin turpeat siellä, ikäänkuin siellä olisi jatkuva tulehdustila päällä joka taas sopisi olemaan paremmin kuin hyvin hänen mielestään uudelleen kasvaneista kitarisoista johtuvaa.

Myös sieraimien hengitysväylät olivat kovin ahtaanpuoleiset eli saadakseen hyvin happea, neidin on pakko hengitellä sekä suun että nenän kautta joka taas aiheuttaa sen, että alaleuka kasvaa ulos- ja yläleuka sisäänpäin. Tulos, väärä purenta joka pitää korjata. Neidille tulee siis käyttöön niskaveto, noin kuukauden kuluttua pääsemme asennustoimiin. Lisäopasteena lääkäri totesi että äidin ajatus siitä että neidin olisi aiheellista tavata tohtori uudemman kerran kurkkuasioissa, on varsin hyvä. Näinpä siis tilailen huomenna aika lääkärille. Jipii!

Ja koska nyt on intouduttu tähän lääkäriteemaan, todettakoon samaan syssyyn että mies soitteli työterveyslääkärin kanssa joka totesi että no kystahan se siellä nenussa sitten. Tai siis ontelossa. Joka aiheuttaa nämä ikävät vaivat kuten taajaan iskevän poskiontelotulehduksen, tukkoisuuden ja lenssuilun ja joka selittää osaltaan myös jatkuvan väsymyksen, paineen tunteen ja pääkivun. Ja jolle ei kannata hänen mielestään tehdä mitään, riittää kun suihkii nenäänsä sitä nenäsuihketta jota lääkäri määräsi. Mutta jos herra potilas nyt ihan ehdottomasti on sitä mieltä niin voihan herra potilas tilata ajan erikoislääkärille niin halutessaan. Mutta ei se erikoislääkärikään sille mitään tahdo tehdä.

Joka tosin kuulostaa sikäli omalaatuiselta, että sen mitä rouva herra potilaan rouva kaiveli tietoa kyseisistä kystista, totesi tämä että mikäli kysta aiheuttaa jatkuvaa paineen tunnetta, pääkipua tai/ja väsymystä, tulee kysta operoida pois koska mahdolliset taajat punkteeraukset eivät poista itse aiheuttajaa, ne vain lievittävät oloa aina joksikin aikaa kunnes kysta kerää uudelleen nestettä sisäänsä. Joten herra potilas tilasi itselleen ajan erikoislääkäriin huomiselle päivälle ja katsomme mitä erikoislääkäri on sitten asiasta mieltä.

Näin. Viikon lääkäröintiosio lienee suoritettu, siirryn siis keittiöosioon ja totean että rosvosoppa on namia! Ja sitä on paljon, sittenkin että tein vain puolikkaan satsin tällä kertaa! Niin paljon, että minä ja suurin osa lapsosista herkuttelemme sillä vielä huomennakin ja osa päätyy pakastimen syövereihin. Lisäksi maalaisleipä on ollut namia. Jopa niin namia että neljästä leivästä eli tuplasatsista on jäljellä puolitoista leipää. Näin meillä tällä kertaa. Keittiöosioon lisättäköön vielä että huomenna edessä on leivontapäivä, kas kun joku idiootti (en sano kuka, en sano en!) lupautui pitämään tupperit torstaina. Kaikkeen sitä nainen päänsä tunkeekin.

Vaan nyt, siirryn iloitsemaan, no tietenkin keittiöön, lapsosista jotka toivovat äidin paahtavan heille maalaisleipää iltapalaksi. Jemmaan ensin sen puolikkaan johonkin että ukkopolokin ehtii siivun pari saamaan kunhan kotiutuu töistä. Se on moro ja nauttikaapa tiistai-illasta!