Merkillisiä on hampaiden tiet. Vaikka olin jokseenkin varma, että kyseessä on psykologinen harha ja eilisen aamun kivuttomuus oli huijausta niin kai se on pakko todeta että ei se ollut. Pureskella en uskaltanut vielä iltapäivälläkään kunnolla mutta illalla totesin, että eipä tuo koske vaikka hampaat osuu yhteen jos ihan hellästi kokeilee. Aamu on iltaa viisaampi ja pakko se on todeta, kipu on todellakin poissa ja hampaita voi kopistella yhteen juuri kuten mieli tekee. Merkillistä!

Kauhulla luin aamulehden uutisotsikoita ja totesin, että mikä onni ettei tässä tarvitse itse lähteä autoilemaan. Sen sijaan tieto siitä, että appiukko autoilee tänään reippaanlaisesti pitkää matkaa, samoin kuin huomennakin, aiheuttaa lievää levottomuutta. Okei, onhan tuo hyvä kuski ja ajaa julmetun määrän kilometrejä joka vuosi, osaa ennakoida ja reaktionopeus on hyvä, mutta silti. Liikenteessä kun et ikinä ole yksin se joka vaikuttaa tapahtumiin. Onneksi ainakaan omaan tietooni ei ole tullut että muilla on tarvetta ajella enää sinne ja tänne ja onneksi eilen oli parempi keli, ukko näet kotiutui reissustaan vasta iltakuudelta ja kierretty oli, pohojanmaata ristiin rastiin sano.

Sain kuin sainkin eilen reippailtua taas pari satsia limppuja, eipä niistä silti pitkää iloa saanut, puolet katosi sen siliän tien pojan 15v ja tämän kaksoskavereiden toimesta ja oli siinä prinsessakin himppasen apuna. Yhden limpun tiimi kiskaisi tuosta vaan heti paistamisen jälkeen, kaksi limppua lykkäsin pojan kaverin kainaloon kotiin vietäväksi. Lienee viisain niin jos tahtoo että muutkin kuin kaksoset ehtii saamaan siivun tai pari. Kaksi limppua lykkäsin pojan mukaan kun tämän isä tuli tätä ja siskoaan hakemaan, toisen pojalle 13v ja isälle syötäväksi, toisen ex-appivanhemmille.

Pikainen päässälasku sai tulokseksi 6 eli tänään on teon alla vielä kaksi satsia joista päässälaskun tulosta vastaava määrä lähtee kylille kantoon. Suvun naiset odottelee vielä omiaan, samoin naapurin rouva ja ukon isä sekä isäpuoli. Kaiken kaikkiaan limppuja lähtee maailmanmerille 16 kappaletta ja oma tenavalauma ukolla höystettynä on ehtinyt syömään niitä tähän mennessä jo 7 limppua. Järjetön määrä muuten, jos näin asiaa jää oikein miettimään.

Eilen palautin lainalapsen ja sain oman kotiin, hauskaa oli ollut kumminkin päin ja sipinästä päätellen joululomalle oltiin jo tekemässä uusia suunnitelmia. No, suunnitelkoot, ihan hetkeen ei uutta vaihtoa tehdä, joulunpyhät on pyhitetty kotijoukoille. Vaikka muistaahan sen omasta lapsuudestaankin, itse olin varsinainen kyläluuta ja aina menoillani yöksi milloin kavereille, milloin serkkutytölle ja milloin mummuloihin. Mahtoi siinä äidillä olla toisinaan piteleminen.

Vaan nyt, koska tämän päivän ohjelmassa on paitsi niitä limppuja, myös siivoamista, kauppalistan kyhäämistä, järjestelyä, kuusen koristelua puhumattakaan iltaan ajoittuvista kinkunpaistoista, lahjojen paketoimisista ja kutimien heilutteluista (pitäisi saada yhdet sukat vielä tänään valmiiksi pakettia varten) on parempi että siirryn suosiolla takavasemmalle ja ryhdyn toimimaan. Hyvää aatonaattoa ja se on moro!