Vai miten se nyt meni... Riemu oli ennenaikaista, irkku ei ole iskussa alkuunkaan. Ehei, kuume nousi eilen puoleltapäivin uudestaan ja pysytteli tiukasti koko loppupäivän 38.5 asteessa. Olo oli suorastaan helvetillisen ja järkyttävän välimaastossa. Keuhkot etsii selvästi ulospääsyreittiä suoraan rintakehän läpi, nenä on jatkuvasti joko tukossa tai valuttamassa ja päähän koskee samaan tapaan kuin kuvittelisin pesäpalloon koskevan kunnarilyönnin jälkeen.

Asiaa ei millään tavalla paranna se, että ukko kärvistelee 39 kuumeessa ja koska tämä on mies, niin eihän hän sitten pysty tekemään yhtään mitään. Joten irkku on vetovastuussa. Ja erittäin kiitollinen siitä, että irkulla on 16v tytär. Jonka perjantai-iltana noussut kuume katosi lauantaiaamuksi. Ja joka vaikutti erittäin hyvävointiselta koko eilisen päivän vaikka irkku uhosikin, että nousee tuo sillekin takaisin kun ei tajua makuullaan olla. Ehei, teini leipoi pullaa iltapäivällä. Vaihteli Speden vaipat. Siivoili köökissä. Viihdytti sairaita, joita siis on irkun ja ukon lisäksi poika 11v ja junnu.

Huomenna on edessä lääkärireissu itsellä, mikäli olo ei ala siihen mennessä parantua. Tänä aamuna lämpöä on vain 37.4 eli ei paljon mutta tämä hiton yskä. Kun pistää ihan sikana rintaan kun yskii. Toiselle puolelle. Limaa on vaikka kuinka ja paljon, mutta se ei vaan tule yskimällä ulos, vellaa tiukasti tuolla jossain syvällä aika-ajoin kutitellen ja aiheuttaen yhä uusia ja uusia yskänkohtauksia.

Ja tästä tulikin mieleeni, prinsessa 7v on edelleen tautivapaa. Valittaa kyllä päätään aina muistaessa, samoin kurkkuaan, mutta tiedä häntä sitten... Ja nyt se on moro, menen vaihtamaan spedukan vaipan.