Vaan oli kyllä syytäkin, tämä akka kun heräsi yöllä kolmen aikaan mahdottomaan mahan poltteluun, makoili hetken aloillaan ja tuumi sen perään että turhaa on tämä makailu nyt, aivan turhaa. Ei muuta kun hetkeksi pystyyn, piipahdin vessassa ja tupakalla, nappasin rennien kitusiin ja hiippaloin puoli neljän jälkeen uudelleen makuulle. Hetken vielä korventeli oikein kunnolla mutta sitten helpotti ja unikin pääsi uudelleen tulemaan.

Niinpä niin, tämä mahakorvennus on osoittautunut pahemman luokan närästykseksi, jos sitä nyt närästykseksi voi sanoa. Minä kun olen tottunut närästykseen joka hiipii rintalastankin alle korventamaan, ja jopa kurkunpäähän, mutta tällaiseen malliin joka möyryää vain ja ainoastaan mahalaukussa, siihen en ole ennen kontaktia ottanut. Onpa nyt sitten koettu tämäkin. Se mikä tässä tosin hieman risoo on itseä on syötävien rennieiden määrä. 

Onko se nyt laitaa että niitä pitää kiskoa muutaman tunnin välein että pysyy maha kuosissa? Viisi tuntia on ihan ehdoton maksimi minkä mahanpolte pysyy aisoissa renniellä ja tämäkin vain yöaikaan, päivällä polte pysyy poissa tasan tarkkaan kolmisen tuntia rennien avulla. Ei kiva. Onneksi sattui olemaan rennieä kotona mutta pahasti alkaa näyttää siltä että apteekkikeikka tästä vielä tulee ennen kuin kuuri on loppuun asti kiskottu.

Vaan niin, eilinen työpäivä meni iloisen sutjakkaasti. Aamun tosin korvensi ja oksetti ja teki pahaa mutta ruokailu ja ennen kaikkea ruoan päälle juomani iso lasi piimää teki elämästä jälleen varsin siedettävää. Uimahallikeikalla tuli mukavan lämmin ja vaatteetkaan ei kastunut joten onnistunut päivä kaiken kaikkiaan niiltä osin. Uimahallikeikalta singahdinkin sitten jo kotiin täytekakun pursotuksia tuuppimaan paikalleen ja tuli siinä samalla pursoteltua muutama kermaruusuke suklaahyydykekakunkin päälle.

Pikana väsäsin pari pellillistä pizzaa ja kyllä nyt on pakko todeta että sittarin kilon pusseissa myymä tarjousjuustoraaste oli totaalisontaa! Meillä ei ole IKINÄ ollut niin rasvaista pizzaa kuin ne eilen tekemäni. Yäk! Nälkään oli pakko syödä pari palaa mutta muilta osin jätin pizzan muiden evästettäväksi, aikas karseaa oli se. Prinsessa tosin piti, samoin spede eikä poika 15vkään löytänyt pahaa sanottavaa rasvapizzasta.

Neljän jälkeen alkoi ovikin käydä ja jopa olikin hyvät kekkerit. Naurua ja höpinää riitti ja minä käytin ison osan ajasta hytkytellen suvun nuorinta tulokasta, ukon nuorimman siskon pikkumiestä. Ristiäisiä päästään viettämään juuri ennen itsenäisyyspäivää ja minä olen lupautunut leipomaan kekkereihin parit kakut. Mukavaa! Hieman ennen seiskaa talo tyhjeni vieraista, vain teini jäi viettämään äidin kanssa laatuaikaa ja minä aloitin normityylillä iltapalatukset.

Ei liene yllätys että iltapalat ei oikein uponneet eilen, siinä määrin täynnä herkkuja koko katras oli. Normaalien nukkumaanmenorituaalien päälle talo hiljeni totaalisesti ysin aikaan ja minä keskitin lopun tarmoni sukkapuikkoihin ja Greyn anatomiaan. Kympiltä hölköttelin petiin ja jätin laittamatta herätyksen sillä tänään vien speden tarhaan vasta aamupala-ajan jälkeen sillä enhän tuota pääse noutamaankaan ennen kuin vasta neljän jäljestä.

Tänään meillä on iltakoulupäivä, tosin minä menen jo kymppiin ja poistun työmaalta neljältä. Iltapäivästä on junnun palaveri ja aion ottaa nyt puheeksi sen luokanvaihdon sillä näin tämä ei voi tosiaankaan jatkua. Alkuviikosta opettaja viestitti lapsen hukanneen 8 opettajan lainakynää, lainakumeja oli kadonnut 7 ja matikan sekä yllin vihotkin oli kateissa. Kaivelin kotona paikkoja ja yhtä ainoaa kynää saati kumia ei tullut esiin, sen sijaan yllin vihko löytyi keittiön lehtipinosta.

Junnun kotiuduttua tutkin tämän repun ja ei sielläkään kyniä tai kumeja ollut, matikan vihko siellä tosin oli kuten olin arvellutkin. Laittelin opelle viestiä jossa kysyin samalla olisiko mahdollista että joku niitä kyniä ja kumeja napsisi junnun pulpetilta, lapsi kun on siivonnut pulpettinsakin löytääkseen kadonneet kapineet eikä niistä näkynyt sielläkään mitään merkkejä. Näistä kadonneista kapineista oli puhetta koulullakin junnun luokassa sijaisena toimivan ohjaajan kanssa ja hän on ihmetellyt samaa.

Kynä ja kumi kun on jäänyt pulpetille aina lasten lähtiessä välitunnille mutta näiden palattua ne ei siellä enää ole olleet joten hmmm... Lopulta ohjaajakin oli kysynyt opelta olisiko mahdollista että joku oppilaista ottaisi ne aina ohikulkiessaan tunnin alussa ja kas, viimein opettaja oli saanut aikaiseksi kysyttyä asiasta. Junnun vieressä istunut poika oli alkanut itkeä samantien kun ope oli esittänyt kysymyksensä mutta mitään kerrottavaa tällä ei ollut ollut.

Pari tuntia kysymyksen jälkeen tämä samainen poika oli kiikuttanut opettajalle vinon pinon opettajan kyniä ja todennut että "joku on laittanut ne hänen reppuunsa". Onko ihme jos lapselta on koulumotivaatio kateissa? Ohjaajan mukaan kun siihen yllättävään löytöön asti jokaisen kadonneen kapineen jälkeen opettaja on käskenyt ohjaajan ja lapsen jäämään seuraavaksi välkäksi etsimään niitä kadonneita kapineita. 

Kiusaamista, sitähän tämä jo on minun mielestäni. Tämänkin aion ottaa tänään palaverissa esiin, sen kuinka iso osa luokan "sählingeistä" laitetaan junnun piikkiin vaikka tällä ei olisi niihin osaa tai arpaa. Ilmeisesti junnun open omalle lapselleen saama diagnoosi on saanut tämän intoutumaan totaalisesti erityislapsiasiasta, sillä eilen sijaistanut ohjaaja teki ekaluokkalaisten asperger-lasten erityisopetusmateriaalista esine- ja tapahtumakortteja. Sitä meneekö ne luokan vai open oman lapsen käyttöön, sitä me emme tiedä mutta aika erikoiseksi on touhu mennyt.

Vaan jaa. Luulenpa että ryhdyn näiden ihmettelyjen sijaan sukimaan itseäni ja spedeä lähtövalmiuksiin vaikka tässä nyt ei kiire vielä olekaan. Ehdinpä sitten vielä hetken tutkailla sähköpostejani, aamulehteä ja hoitaa junnun PEF-mittauksetkin tämän aamun osalta kuosiin. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatorstai, minä pyrin samaan!