Niin se kuulkaa on! Oikean jalan isovarvas kertoi tämän minulle jo ennen kuin ehdin edes makkarista keittiön puolelle asti. On tässä varvasongelmassa siis puolensakin, samantien sängystä noustuaan osaa arvioida onko pakkanen kiristynyt vai lauhtunut ja päivän mittaankin varpaat kyllä kertoo ulkoilman muutoksista vaikka kuinka olisit sisätiloissa itse. Toisaaltahan tämä on siis ihan hyvä juttu, siis toisaalta. Toisaalta taas, niin, kyllä minulle riittäisi ihan hyvin sekin että joudun kurkkaamaan lämpömittariin, särky kun on aika stnallinen kovilla pakkasilla. Kuten keskiviikkona, vaikka mittari ei näyttänyt iltasella kuin -15 astetta.

Tänään onkin kiirettä konsanaan. Jahka nyt saan nämä aamukahvini nieltyä, pitää herätellä koululaiset, lähettää nämä koulutielle, leipoa täytekakkupohja, siivota jääkaappi (sinne ei mahdu mitään jos en saa sinne tilaa), pestä pyykkiä, lähteä speden kanssa kaupalle rattikelkalla hakemaan puuttuvia leivontaemmeitä, leipoa lisää, täyttää kakku, tehdä voileipäkakku, siivota, järkkäillä kuivia vaatteita kaappeihin ja vaikka mitä. Ruokaa ei onneksi ole välttämätön pakko kokkailla, sitä kun on jääkaapissa komiasti tämän päivän tarpeisiin. Eli ohjelmaa riittää.

Eilen minulla oli se parturireissu ja kuulkaa, olin aivan satavarma että hiuksista lähtee lähes kaikki pois koska ne oli tosi surkeassa kunnossa. Niin, kannattaa ehkä käydä useammin kuin kerran kolmessa vuodessa mutta jotenkin sinne ei ole tullut eksyttyä kertaakaan speden synnyttyä. Vaan eipä lähtenyt vaikka reilusti lyhenikin. Edelleen hiukset on pitkät, vaikka ne nyt puoleen selkään ei enää olekaan. Etuhiuksista lähti kaikista eniten, ne mokomat ei ole enää kuin leukaan asti. Pääasia että nyt ei ole kuollutta hamppua enää seassa vaan hiukset on ihanan siloiset ja suorastaan söpösesti värjätyt!

Samalla keikalla värjäytin ripset ja kulmat ja kuulkaa, tässähän muuttui ihan naiseksi taas välillä. Jopa siinä määrin, että jokainen isommista lapsosista kysyi ensi töikseen "onks äiti meikannut". Jei! Voin jättää ripsaroinnit väliin huomenna ja hyvä niin, löysin näet ripsarini teinin kamojen seasta alkuviikosta. Ihan hieman muutaman sata kertaa olen kieltänyt ottamasta niitä harvoja meikkejä joita olen hankkinut mutta uskooko tämä? No ei tietenkään. Ripsaria en voi edes tämän jäljiltä käyttää, tällä kun on aina silloin tällöin silmätulehduksia, kiitos tämän teinien tavan lainailla toistensa silmämeikkejä, ja minä en silmätulehdusta kaipaa kiitos vaan.

Leuka on muuten alkanut ryppyilemään toiselta puolelta. Siltä, joka kuvien mukaan oli huonommassa kuosissa. Ei sitä särje särje, mutta kun avaa suutaan niin sieltä juhmaisee. Ajattelin katsella viikonlopun yli tilannetta ja jos se ei tuosta selvästi ala tokenemaan niin käyn alkuviikosta näyttämässä ettei siellä nyt ole sitten mitään ikävää yllätystä enää muhimassa. Särky, tai no juhminta, kun selittyisi toki silläkin että on vain ärtynyt ronkkimisesta jota hammaslääkäri suoritti aika reippaasti silloin viimeisellä käynnillä mm rapsutellen luuta ennen tikkaamista. Toisaalta, lääkekuurikin loppui maanantaina että mistä senkään tietää jos siellä olisi tulehdustila pahenemaan päin eikä paranemaan kuten pitäisi.

Meillä oli muuten ihanan mukavan rauhallinen ilta, kuten torstai-illat on tupanneet tänä talvena olemaan. Joukosta ei tarvitse puuttua kuin yhden henkilön, joko prinsessan, junnun tai pojan 15v, niin talossa on heti kymmenen kertaa rauhallisempaa. Mikähän siinäkin on. Toisaalta taas teinin tai pojan 13v poissaolo ei vaikuta suuntaan saati toiseen. Tällä(kin) kertaa puuttujana oli prinsessa, tämä kun on talven aikana kehittänyt itselleen traditiot jossa hän menee torstaisin suoraan koulusta kummitädilleen serkkutyttönsä kanssa ja jää sinne yöksi. Tilannetta voisi sanoa win-win-tilanteeksi, kummitäti näet on todennut puolestaan että torstait on viikon rauhallisimpia päiviä kun prinsessa on tyttöjen seurana.

Muutenkin eilen oli jotenkin tosi kiva kiva päivä, vaikka mitään ihmeellistä ei ollutkaan. Oma mieliala sen taitaa määrittää miltä päivät tuntuu, niin se on pakko olla. Vaan nyt, koska tunnen selvästi että tästäkin on tulossa kiva kiva, vaikkakin kiireinen päivä, niin siirryn nyt ihan suosilla kotihommien pariin. Ajattelin siivota maustehyllyn tässä lasten herättelytoimien ja aamupalatusten lomassa. Se on siis moro ja viettäkää mukava torstai!