Eilinen päivä kuului "juokse minkä pääset"-päiviin. Paitsi että työmaalla meno oli jokseenkin vauhdikasta niin sitä se oli sen jälkeenkin. Hölköttelin kieli vyön alla kotiin kuultuani sitä ennen ukon käyneen tosiaan junnun kanssa siellä silmälääkärissä (reilun 100 eken reissu, argh!) mutta jättäneen silmälasit tilaamatta kun "siellä meni niin kauan". Just. 25 minuuttia. Kyllä siinä tunnissa mikä sen jälkeen jäi aikaa töihinlähtöön olisi ehtinyt yhdet silmälasit tilaamaan mutta kun ei niin ei. Siispä kiirettä pukkasi.

Kotona törmäsin näkyyn johon en olisi halunnut törmätä. Prinsessa ja junnu lötkötti nojatuoleissa rouskutellen hapankorppuja. Mitä ihmettä on mahdettu sanoa olkkarissa syömisestä? Eikä siinä kaikki, hapankorppujen alle he olivat kiskaisseet pussillisen pullaa ja niitä pullan palojakin näytti olevan kiitettävissä määrin sekä olkkarin lattialla että nojatuoleissa. HERMOROMAHDUS! Ja tietenkään junnu ei ollut muistanut ottaa matikankirjaakaan koululta mukaansa. Tuplahermoromahdus! Minä komensin pojan autoon ja pyörähdin koulun kautta että tämä sai kirjansa.

Silmälasiliikkeessä ei sitten aikailtukaan, uudet pokat löytyi suht vaivattomasti. Hintakaan ei päätä huimannut, onneksi, vaikka kyllähän tämä uusin rillienvaihtokeikka lääkäreineen päivineen tulikin kustantamaan sen likemmäs kolmesataa ekkeä. Heiluttelinkin mielessäni sekä valmistujaiskekkereilleni että omien silmälasieni uusimiselle. Uudet kakkulat tulee viikon-parin sisällä joten siihen asti junnu saa kulkea erkalla paikatuilla vanhoilla kakkuloillaan. Hah! Silmälasiliikkeestä kaasuttelimme postiin ja postista kotiin.

Teini oli onneksi hakenut speden joten minä päätin pyörähtää vielä pikaisesti kaupalla. Mukaan tarttui pitkästä aikaa lohifileen pala, samalla nappasin koriin salaattiaineet. Takaisin kotiin päästyäni ryhdyin tuulen nopeudella touhuamaan ruokaa penskoille, ranskalaiset ja nakit sai luvan riittää. Samalla nypin lohesta ruotoja pois tuuppailin aurajuustoa leikkaamiini viiltoihin. Lohi uuniin, tenaville ruokalautaset nokan alle ja salaattia tuunaamaan. Siinä kohtaa kun lohi oli valmista oli tenavatkin einehtineet ja asettuneet aloilleen joten me söimme teinin kanssa ihanan hiljaisuuden vallitessa.

Sitä hiljaisuutta ja rauhaa kesti tasan sen ruokailun verran sillä sen jälkeen prinsessa ja junnu oli jo toistensa kurkuissa kiinni. Siis kuvainnollisesti. Minä kiljahtelin yläkertaan tappelupukareille, siivosin keittiötä, komensin spedeä rauhoittumaan ja pyörin kuin väkkärä. Voi tsiisus. Siinä samalla koetin korjata prinsessan kuulokojeen korvakappaletta, tämä kun oli saanut uuden korvakappaleen edellisenä päivänä ja päättänyt fiksuna tyttönä laitella letkua paremmin ja tadaa, repinyt korvakappaleenkin letkun irti. ARGH!

Seiskan kanttiin olin enemmän kuin kypsä. Teini lähti kotiin, minä konahtelin tenaville joille tuntui jääneen päälle sekä riehumis- että tappelumoodi ja tottakai spede kippasi mehulasin olkkarin lattialle. Kenen lasi se oli, ei hajuakaan, mutta nurin se kuitenkin oli. Siinä kohtaa totesin parhaaksi komentaa pojan iltapalalle ja nukkumaan. Ennen kuin spede ehti sänkyyn kippasi prinsessa maitolasin silmälääkärikuitin päälle keittiön työtasolle. Voi hevon sanonko mikä! Kuivailin kuittia, rähisin prinsessalle ja junnulle siitä että seuraavana päivänä heidän olisi parasta siivota KOKO alakerta koulusta tultuaan koska sotkevatkin minkä ehtivät sillä aikaa kun ovat kaksin kotona ja lopulta patistin speden sänkyyn.

Välillä on oikeasti päiviä joita ei tarvitsisi olla. Kun viimein kasin jälkeen alakertaan laskeutui uudelleen rauha ja hiljaisuus olin vähintäänkin puolikuollut ja totaalikypsä. Juuri näitä päiviä jolloin mikään ei vain ota toimiakseen. Hetken istuttuani kaikessa rauhassa pamahti poika 16v kotiin eikä siinä kauaa mennyt kun poika 18vkin saapui ovesta. Tämä oli saanut asunnon ja heilutteli voitonriemuisena asuntosopparia käsissään. Tai alustava soppari se on, nyt pojan pitää saada vuokravakuusrahat kasaan päästäkseen vuokrasopimuksen tekoon. Kiva.

Lainaa vailla on siis hän. Kaipa tämäkin on sitten se mikä osaltaan kiristää hermoa, juuri tämä rahatilanne. Kuukauden kuluttua valmistun ja sen jälkeen tuloni tippuvatkin jälleen nollaan jos en saa sijaisuuksia. Olen kokolailla varma että saan niitä mutta kun mitään ei ole sovittuna niin eihän siihen voi tuudittautua. Rahaa menee silti ihan normaalisti, plus nämä lisäkulut kuten nyt se vuokravakuuslaina joten huoh. Onneksi olemme tiukasti säästäneet koko tämän ajan kun olen opiskellut, ihan heti ei tarvitse ainakaan asuntolainaa siirtää pelkille koroille. Höh!

On tässä tietysti hyvätkin puolensa. Koska olemme tottuneet tuuppaamaan rahaa säästöön aina tilaisuuden tullen niin todnäk jatkamme samaa linjaa jos saan niitä sijaisuuksia. Ja niistähän saa sitten jo ihan normaalia palkkaa joten se lienee summana himppasen toista kuin työmarkkinatuki joka nyt on kilissyt tilille kuukausittain. Tosin pitää muistaa että jos ei sijaisuuksia ole niin tilillä ei kilise mikään joten jo silläkin lienee paikallaan laitella sitä rahaa säästöön aina jos sitä sattuu saamaan. No, väki vähenee joten kaipa ne menotkin pienenee ajan mittaan. 

Ja nyt. Minun lienee syytä ryhtyä trimmaamaan itseäni työmaakuntoon, onneksi ukko heittää minut töihin sillä reippaasti kävellenkin työmatkaan uppoaa puolisen tuntia. Poika 18v on tämän päivän vapaalla ja hoitaa asuntoasioitaan kuntoon, ts käy sossussa kysymässä saisiko sitä kautta edes jotain siihen vuokravakuuseen ja lupasi hakea minut töistä työpäivän päätyttyä. Hyvä niin, olen himppasen pidemmän päivän tänään töissä kuin yleensä joten spedenkään tarhapäivä ei veny pidemmäksi kun ei tarvitse tallata kotiin.

Viettäkää oikein kivakivakeskiviikko ja se on moro!