Ja uudet kujeet. Tosin kujeet taitaa olla kovin samankaltaiset kun eilen eli yläkerta kutsuu, edelleen. Toisaalta, eipä tuo haittaa. On se niin kumma juttu kuinka paljon iloa saakaan omien kättensä jäljistä, se on kuulkaa siinä ja siinä ettei tee mieli mennä nautiskelemaan aamukahvia vintin puolelle. Vaan voi sitä romun ja romppeen määrää jonka olen tästä torpasta kiikuttanut ulos! 

UFF on saanut 13 säkillistä vaatteita ja kenkiä. Kaatopaikka yhden peräkärryllisen mitä erinäisempää rompetta aina hajonneista vaatteista ja kengistä ikäloppuihin, ja sitä kautta toimimattomiin, mankkoihin, kajareihin, videoihin ja telkkariin. Poika 17v piipahti äidin riemuksi kotosalla aamulla ja kantoi tämäkin kortensa kekoon; kaksi tietokoneen koppaa päätyi lavalle.

Samalla poika raivasi omasta huoneestaan ne sadat tietokoneen osat joita tämä on kerännyt sänkynsä alle odottamaan hetkeä jolloin hän kokoaa niistä toimivan koneen tai kaksi. Tosin poika ei raivannut niitä kuin laatikoihin sänkynsä päälle mutta tyhjää parempi tuokin, kaiken muun suhteen tämä totesi niiden olevan kaattiskamaa. Pojan raivaillessa koneitaan minä touhasin pikana broitsukiusauksen uuniin.

Samalla ehdimme vaihtaa sanan jos toisenkin pojan tulevista kuvioista. Kutsuntalappuja tämä odottaa kuin kuuta nousevaa, noin suunnilleen. Asuntoja on katseltu ja etsitty mutta kun ei, markkinat on kovin huonot alueilla joista heidän pitäisi se asunto saada. Meidän nurkat kun ei pojalle valitettavasti käy. Tai siis kävisi pojalle itselleen mutta tyttis ei pääsisi täältä millään ilveellä järkevästi kouluun joka sijaitsee, hullua kyllä, naapurikunnan puolella.

Aika älytöntä muuten. Tästä on kyseiseen opinahjoon 15 kilometriä matkaa ja jos täältä tahtoisi lähteä linja-autolla suhaamaan sinne olisi ensin koukattava mansen kautta. Hullua sanon mä! Tätä samaa asiaa on joskus aiemminkin ihmetelty, etenkin sen jälkeen kun isompien isä muutti juuri sinne rajan taa. Linja-autolla sinne ei täältä mennä, ei ilman että pitää tehdä koukkaus ja vaihtaa bussia naapurikaupunissa.

Paitsi että ehdimme keskustella tästä asumis- ja opiskelukuviosta ehdimme keskustella myös pojan huoneesta. "Heitä äiti httiin vaan se hänen sänkynsä sieltä, hän nukkuu saunalla sen mitä täällä yöpyy". Mietintöni ratkesi siis aivan kuin itsestään ja mikäs pojan siellä saunalla on nukkuessa; tuunasihan tämä saunakamarin viime talvena itselleen kuntoon. Sieltä löytyy tällä hetkellä kaikki kahvinkeittimestä aina telkkariin ja digiboksiin asti joten mukavampikin siellä on koisata.

Pojan lähdettyä liikkeelle ryhdyin ihan tosissani toimeen, olin toki siinä juttelun lomassa siivoillut kuistia ja kiikuttanut pojan kanssa kimpassa 5 muovikassillista vaatteita UFFin lootaan. Voi kun olisin huomannut ottaa ennen ja jälkeen kuvia, muutos kuosiin saaduissa paikoissa kun on mieletön! Kuisti oli valmis valmis aina imurointia myöten kympin kanttiin aamulla. Näen jo sieluni silmin lämpimät kevätaamut jolloin istun kuistin pöydän ääreen läppärin ja kahvikupposen kanssa!

Kuistilta siirryin ison vintin pariin. Tiedätte varmasti sen tunteen kun ottaa jonkun kapineen käteensä, katsoo ympärilleen ja alkaa miettiä että mistä sitä ollenkaan aloittaisi. Minulle kävi tarkalleen niin. Hetken seisoin yksinäinen bootsi kädessä ja mietin että mitä helkettiä minä nyt oikein teen. Todettuani että ei se ihmettelemällä siitä setviinny otin ja aloin paiskoa pussukoita, lootia ja irrallaan pyöriviä pehmoleluja pitkin rapputasannetta.

Tyly linja; tuota ei ole käytetty vuosiin, tuo on turha, tuota en enää säilö, ja pah, tuota nyt ei tule kenenkään otettua hyötykäyttöön ja kas, ei aikaakaan kun vintti alkoi olla kokolailla tyhjä lattiapinta-alaltaan. Rapputasanne puolestaan olikin täynnä pussukoita ja laatikoita; UFFille menevää, kaattikselle menevää, säilöön palaavaa ja täytyy tutkia-kamoja. Just.

Ihme ja kumma, minä sain kuin sainkin vintin kuntoon ennen kuin puolilta päivin koulusta päässyt junnu ennätti kotiin. Peräkärrykin oli siihen mennessä täytetty ja kolmas satsi muovikasseja kiikutettu UFFin lootaan. Hurraa! Siinä välissä olin ehtinyt kiikuttaa muutaman nyssäkän kuistillekin odottamaan tulevaa; puoli jätesäkillistä matonkuteita, äidin peruja. Puhallettava helikopteripallomeri, liian tilaa vievä koottuna ja lisäksi siinä on jossain kohtaa pieni reikä sillä ilma ei pysy sisällä.

Tarjosin pallomereä parille kamulle, ei kelvannut joten päätin suosilla laitella annetaan pois-ilmoituksen sekä matonkuteista että pallomerestä. Niin ja rullakaihtimista joita vintiltä löytyi kahdet. Pallomeri on jo varattu, jes, ja matonkuteet on kiinnostaneet kovin eli eiköhän nuo siirry jollekin joka niitä oikeasti kaipailee. Ne olikin ainoat jotka ei päätyneet kaattiskuormaan kapineista joita vintiltä pois rehasin. Niin, siis niiden parempien vaatteiden lisäksi.

Yhdeltä istahdin syömään. Olo oli jokseenkin uuvahtanut kun teini, joka oli ilmoittanut tulevansa avukseni heti aamupäivästä, ilmaantui. Teinien ja vanhusten aamupäivät on totta tosiaan himpan erit kellon mukaan mutta samapa tuo, jos rehellisiä ollaan niin siihen vintin tyhjennykseen en olisi välttämättä seuralaista kaivannutkaan. Teini koikkelehti seuranani yläkertaan sillä olinhan edennyt vaiheeseen "pojan 15v muutto".

Teini kiikutti pojan 17v tietokoneosia sisältävät pahvilaatikot prinsessan huoneeseen odottamaan että poika 15v palaa koulusta ja kiikuttaa ne saunakamarille, minä soittelin pojalle 17v ja kyselin tämän kaappien kätköistä löytyneiden johtojen ja papereiden jatkosijoituspaikan perään. Paperit päätyi jätesäkkiin, johdot laatikkoon joka siirtyi myös sinne tietokoneenosia sisältävien laatikoiden seuraan.

Ukkokin palaili passelisti töistä ja sai ensitöikseen käydä tyhjentämässä kaattiskuorman ja sen perään nostella pojan 17v huoneessa sijainneelta painonnostopenkiltä 50 kiloa painaneen tankonsa lastenhuoneen puolelle. Yksin en sitä saanut nostettua ja teinillä taas ei riittänyt voimat kimppanostoon joten mokomakin tanko himppasen hidasti toimiani. Painonnostopenkin rehasinkin sitten itse lastenhuoneen puolelle odottamaan uutta sijoituspaikkaansa.

Teini lähti hakemaan spedeä tarhasta puoli kolmen aikaan, minä aloin imuroida pojan 17v huonetta ja teinin palattua olinkin jo pesemässä lattiaa sieltä. Pojan 15v muutto pojan 17v huoneeseen oli oikeastaan aika vaivaton; sänkyhän siellä oli jo valmiina, samoin lipasto joten ainoat kapineet joita siirsin sinne oli pojan 15v hylly ja yöpöytä. Niin ja läppäri. Toteanpa nyt että herranen aika kun huoneesta tulikin ihana!

Teini rapsutteli pojalta 17v lattialle roiskunutta valkoista vesiliukoista maalia pois samalla kun minä vaihdoin pojalle 15v petivaatteita. Pojan ilme oli näkemisen arvoinen kun tämä kotiutui koulusta. Hyvä ettei tuon kasvot revenneet kun näki uuden huoneensa. Onhan siinä toki paljon parannusta entiseen, siinä yläkerran toisen lappeen alla sijainneessa huoneessa kun ei ole ovea eikä sen puoleen myöskään kunnon väliseiniä. Niin, ja tuskin poika siitäkään on kovin nauttinut että pyykkitelineet on nielleet osan tämän tilasta pois.

Ukko heräsi "kauneusuniltaan" passelisti ihailemaan valmista huonetta ja ei aikaakaan kun tämä lähti prinsessan kanssa ostamaan tälle uutta polkupyörää. Minä istuin kotvan teinin ja tämän kaverin kanssa mutta kauaa en osannut aloillani olla vaan hetken kuluttua olin jo rehaamassa pojan 15v entisestä huoneesta turhia papereita ja sängyn alle eksyneitä laatikoita jatkokäsittelyyn. Iltakuudelta ihastelin vielä kotvan prinsessan uutta pyörää ja tämän esittelyajoa ja sen perään säntäsin vielä pikana saunalle.

Viime talven jäteosastoa kun on kerätty sinne, siis niitä joulun aikoihin tulleita laatikoita, lahjapapereita ja muita vastaavia romppeita. Kiikutin kapineet kärryyn ja totesin iltaseiskalta että nyt saa luvan riittää. En jaksa enää yhtäkään rompetta liikuttaa mihinkään. Toisaalta, hyvä niin. Tänään kun on edessä vähintääkin yhtä hektistä menoa tyyliin kerrossängyn purku, makkarin raivaus ja sängyn siirto yläkerrasta alakertaan.

Pojan 15v sänky siirtyy nyt spedelle ja kerrossängyn läväytin myyntiin. Saapa nähdä mitä tästä touhusta tulee sillä selkä on alkanut huutaa hoosiannaa ja niskat tuntuu kivisateen alla olleilta. No, eiköhän ne vetreenny taas kun himppasen raivaa, toivonpa tosiaan että poika 17v ehtii olla kotvan apumiehenäni nyt aamusta mutta epäilen että näin ei ole. Tämä kun tulee seiskan kanttiin käymään siskoltani vapauduttuaan.

Vaan jaa. Luulenpa että siirryn pikkuhiljaa lasten herättelyn kautta speden tarhakiikutukselle. Mitään kun en oikein saa tehtyä ennen kuin olen saanut pikkuriiviön pois jaloistani. Onneksi saan viikonloppuna tehdä jo, toivottavasti ainakin, ihan muita juttuja kuin raivaushommia, jotenkin tämä raivaaminen alkaa nyt jo maistua puulta vaikka tätä on takana vasta pari päivää. Lienee oikeasti paikalla hakea sitä raivausiloa sieltä vintistä?

Se on siis moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko, minä pyrin samaan vaikka en uskallakaan luvata että tästä kivaa keskiviikkoa tulee.