Ja Spedestä ei sitten tullutkaan Spede. Ehei, Spedestä tuli Luka. Toinen nimikin löytyi kymmenen minuuttia ennen papin saapumista, eli Kasper. Juu. Helpotti kummasti oloa kun tietää että seuraava virallinen juhla tämän nuoren miehen osalta on sitten noin viidentoista vuoden kuluttua. Sitä ennenhän ehtii olla vielä neljät rippijuhlat ja herra ties vaikka joitakin valmistujaisia tai lakkiaisiakin olisi luvassa. Lakkiaisiin en ihan heti usko, mutta valmistujaisia, niitä lie. Ja eihän ne häät saati lastenlasten kastejuhlatkaan mahdottomia ole. Sen verran iäkäs tässä alkaa äiree olemaan, että ei vanhimmat lapsetkaan ihan natiaisia enää ole.

Juhlakalu itse käyttäytyi vallan mallikkaasti juhlien ajan, kummisedän syli tuntui olevan kovin turvallinen ja kotoisa paikka pienelle, Spede siis nukkui tyytyväisenä, edes veden valelu päälaelle ei saanut huulien mutristusta kummempaa reaktiota aikaan. Pappi oli aivan ihana, ja kastekaava oli jokin uudempi versio eli lasten evankeliumin lisäksi esirukouksessa toimi lukijoina isä, kummitäti, isosisko ja pappa. Ja mikä hienointa, prinsessa kuivasi Speden pään junnun avustuksella.

Nimen saatuaan Spede päättikin sitten että pieni ruoka-avustuskin olisi paikallaan, sylistä syliin kiertäminen taisi rasittaa pientä koska jonkinasteista kärttyä oli huomattavissa. Mummun syliin toinen sitten tyyntyi, ja lopullisen niitin loppujuhlien nukkumiselle tarjosikin sitten taas se iso ja turvallinen kummisedän syli, iso mies istui pitkään onneton rääpäle kainalossaan sohvalla ja siirsi Speden sänkyynsä vasta kun oli aivan varma siitä, että poika on niin unessa kuin vain olla voi.

Vaan ongelmiahan tästä nimestäkin heti tuli. Prinsessa itki pitkään ja hartaasti illalla sohvalla Speden nimeä, siis sitä että Spede ei olekaan Spede, ja sitten kun se kasvaa se ei varmaan anna hänen sanoa itseään Spedeksi. Lupaus siitä, että sisko saa kutsua toista Spedeksi vaikka koko lopun elämää, rauhoitti hieman mutta edelleen oli lievää pahastuneisuutta huomattavissa. Onneksi junnu tajusi, että vauvan sukunimihän voi sitten olla Spede. Spedeksi tuota tulee tiukasti edelleen kutsuttua, ainoa joka oikeaa nimeä käyttää on isosisko 15v.

Näin. Kuiva kastetilaisuusselostus on annettu, siirryttäköön vielä kuivempaan vali-vali osastoon eli irkku on pualkuallu. Siis ei voi olla totta. Kahdesti herääminen yöllä ei oikein toimi, unta ei yksinkertaisesti ehdi saada niin paljon että tuntisi nukkuneensa. Ekan kerran Spede heräsi syömään tunti sen jälkeen kun olin itse nukahtanut, ja seuraava kerta olikin sitten kolme tuntia siitä, vain puolitoista tuntia ennen kellon soittoa. Aika selvää alkaa olla se, että pelkkä maito ei enää millään pidä huimaa vauhtia kasvavaa poikaa kylläisenä millään ilveellä kolmea tuntia kauempaa. Ja niihin kiinteisiin on vielä matkaa kuukauden verran.

Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että meillä on jokainen isompi aloittanut kiinteiden syönnin parikuisena. Olkoon se kuinka tuomittavaa tahansa. Ehkä se, että kaikki ovat olleet niin kovin onnettoman kokoisia syntyessään on saanut aikaan myös sen, ettei näille ole pelkkä maito riittänyt ruoaksi millään kauempaa, kas kun ovat kasvaneetkin sitten valtavaa kyytiä. Speden kohdalla en taida osoittaa yhtä suurta siviilirohkeutta kuin noiden isompien, täysiaikaisten vauvojen kanssa. Korjattu ikähän pojalla on vasta 2 ja puoli viikkoa.

Tämä tästä mietinnöstä, nyt irkun on pakko sännätä laittamaan prinsessan hiukset ojennukseen, koulu kutsuu.