Ja suunnilleen täysissä sielun ja ruumiin voimissakin. Miehen siskon nuorempi lapsi on aloittanut päivän oksu-poksulla ja ripulia pukkaa. Tauti jatkaa siis sitkeästi kulkuaan ja uusin tieto on, että eilinen näkemys siitä, että tilanne on hieman rauhoittunut oli harhaa. Viime yönä ja tänään on sairaita ollut taas reilummin, ja uutiset kertoo että taysissa ei uskota tilanteen todellakaan vielä rauhoittuvan.

Itse elän toivossa, että koulut pidetään kiinni myös maanantaina ja vaikka siitä eteenpäinkin niin kauan kuin tarve vaatii. Nähtäväksi jää kuinka käy. Me jatkamme karanteenielämäämme, mikäs tässä loppujen lopuksi on ollessa. Spedelle on puhdasta vaatetta, saunalla on tiskivettä, juoma- ja ruokavettä on pitkin taloa kanistereissa ja pulloissa. Positiivista hei, sähköt sentään toimii normaalisti... *jee*

Isommat ovat edelleen iskussa isällään, joten maailma on suunnilleen mallillaan. Ja kuulkaa, jos joku on huippua, niin Spede. Tai tarkemmin, Speden unet. Kaveri kiskaisi viime yönäkin unet pohjanmaan kautta, eli heräsi vasta kuudelta syömään. Näinköhän tämä alkaisi olla normaalikäytäntö Spedellä tästä eteenpäin, nyt on kokonaisia öitä ollut jo sentään KAKSI peräkkäin. Irkkua naurattaa, siitäkin huolimatta että elämän pitäisi kaiketi olla kamalaa ja kamalan vaikiaa. Tämähän on kuin mökillä olisi, joten pitääpi aatella loman kannalta.

Tosin on pakko myöntää, että hymy hyytyy totaalisti mikäli tauti meille tulee. Mutta niin kauan kuin olemme terveinä niin hymyyn on aihetta. Ei maailma sentään ole kaatunut. Sekavaa sepustusta, irkku menee nyt ettei ihan solmuiluksi mene...