Irkku on kunnossa! Lievää yskää lukuunottamatta. Tauti on voitettu kanta, paitti osalla sakista, junnu kärsii niin julmetusta jalkasärystä, että aamuisin kävely ei vain onnistu. Siis konttaamaan. Särkylääkettä. Ja lääkkeen tehottua, tikkusääristä kävelyä. Ei kiva. Ukko on vuorostaan päässyt nuhavaiheeseen. Toisin sanoen, niistä mitäs niistät, valuu se silti. Poika 11v jatkaa vielä lämpölinjaa. Spede yskii harvakseltaan. Prinsessa ilmeisesti säästyi koko tautikarkelolta.

Juu. Tauti määriteltiin eilen lääkärin toimesta influenssaksi. Kiva, kiitos ja hei, viikko saikkua ukolle, sen se kuulemma hyvinkin ottaa tahtoi tai ei. Jep jep, en epäile, itsellä tulee huomenna viikko täyteen ja nyt vasta alkaa olla jonkinasteinen voittajafiilis. Ja jottei tämä nyt ihan tautipäiväkirjailuksi menisi, niin todettakoon että irkku on viime aikoina osoittautunut sössijäksi numero uno. Yksi. Huippusellainen.

Eilen irkku laitteli Spedelle aamumaitoa. Siinä ihan kaikessa rauhassa, hiljaisuudessa, omaan tahtiin. Lurautti vettä pulloon (ja ihan varppina juu), jauhetta perään ja ravistus. Maito muistutti enemmän väriltään kaakaoa. Mielenkiintoista. Hetki meni ennen kuin irkku tajusi mikä meni väärin... Vedenkeitintä ja kahvinkeitintä EI kannattaisi säilöä kovin likekkäin. Onneksi tajusin värin siinä enkä suinpäin sännännyt pulloon katsomatta lasta ruokkimaan, olisi voinut Speden maha olla ihmeissään aamukahvista.

Ja koska sähläys on in ja pop, tänä aamuna oli lähellä ettei prinsessa saanut aamukaakaota myrkkyversiona. No onhan ylä- ja alahyllyllä jo matkassakin väliä puoli metriä, mutta miten ihmeessä irkku kuroittikin kaakaopakettia ylähyllyltä (jossa se ei todellakaan ole) huomaten onneksi virheensä jo pakettia työpöydälle asettaessaan. Tiskikonejauhetta. Irkku EI vaan toimi kunnolla. Uskottava se on.

Ja koska irkku ei toimi kunnolla, on nyt kaikille parasta että irkku siirtyy vessaan. Pyykkikonetta latailemaan. Toivokaa, ettei kukaan ole jättänyt astioita lähimmän kahden metrin säteelle, muuten saattaa olla kolinaa ja kilinää luvassa viimeistään siinä linkousvaiheessa... Se on moro!