Niin kuulkaa! Tänään se alkoi. Kevät. Löysin näet puolivahingossa maalisudin. Siinä kesken lastenhuoneen perusteellisen siivouksen, joka on tosin edelleen kesken. Aloitin jo puol kymppi, mutta mutta. Kun se maalisuti, SE sotki koko touhun. Irkkuhan lähti etsimään paria sopivaa ruuvia kuistin työkalukaapista. Aikeenaan kiinnittää yläkerran tietokoneen kaiuttimet seinään. Jottei vähän väliä loju lattialla, lapsethan osaa toki pudottaa mutta nostaminen onkin toinen juttu. Kuinka ollakaan, ruuvit jäi kaivamatta kun ennen niitä sattui käteen osumaan SE. Ja niinkuin minä luulin ettei meillä ole yhtäkään niitä.
Itse asiassa, SEn seurassa oli kolme muutakin. Jokaista vähän koettelin käteen, mutta SE tuntui parhaalta. Ja miten ollakaan, vintissä istui yksin, kaivaten, ISO maalipönttö. Sellainen 25 litrainen perusvalkoinen. Ankea väri siis, mutta mutta... Tässä meidän talossamme on rappukäytävän seinät eritttäin tummaksi ajan kanssa muuttunutta ripapaneelia. Samoin rapputasanteen. Ja koska siellä ei ole kuin yksi pieni ikkuna rappusissa niin pimeähän siellä on aina olevinaan vaikka kuinka valot olisi päällä. Ja jo pitkään irkku on suunnitellut sitä maalausta ja kyllä, ankean valkoisiksi, koska ne tekevät eniten paitsi tilantuntua, myös valoisuutta.

Niinhän siinä sitten kävi, että ylätasanteen tietokonesyvennyksen seinät muutti väriään. Siivous on edelleen puolivälissä ja ne kajarit odottaa kiinnitystä jonka kohta menenkin suorittamaan. Jonka jälkeen jatkan ehkä kenties hetken siivoilua siellä ja huomenna kaivelen sitten jälleen sen sudin naftaliinista. Tai no vedestä lähinnä kun on siellä likoamassa. Kun tietäähän sen, yhtä kohtaa sudit niin tuntuu että toinenkin kohta suorastaan HUUTAA maalia itseensä. Eli se vastapäinen seinä.

Ja kun nyt vauhtiin päästiin, niin veikkaanpa että väriä tulee muuttamaan myös yläkerran ovet. Tosin ei valkoisiksi, niihin tulee mitä luultavimmin päätymään useampaa väriä. Teinin ovi kenties siniseksi, sitä maalia kun on vielä kaapissa jolla teinin huoneen takaseinä maalattiin. Poikien ja prinsessan huoneen ovi kenties... oranssiksi. Ei tiedä vielä, asia kaipaa tuumailua. Lisäksi sillä pienellä onnettomalla tasanteella on vielä ison vintin (tosi iso onkin, juu) ja pikkuvintin (komero ennemmin) ovet joten...

Nyt palaan jatkamaan touhuani. Se on moro!