Ja nyt sitä ollaan sitten lomalla lomalla. Höh. Onks pakko jos ei haluu? Minä kun olen täyttänyt tämän loman jo etukäteen mielessäni vaikka kuinka ja monella toimella kuten nyt vaatehuoneen siivouksella, uunin pesulla, pyykkisavotan totaalisuorituksella ja niin edelleen. Siihen kylkeen pitää lykätä vielä huominen leffareissu joka puolestaan toi mukanaan yhden lisäduunin, poika 14v viestitti ettei eksä jaksa kotiuttaa tätä joten voisinko minä noutaa tämän iltapäivällä. Bläääh.

Eilinen työpäivä meni kyllä täysin putkeen. Minun tuli tehtyä ylitöitäkin siinä puolisentoista tuntia jonka lähin esimieheni huomioi heti kun päätimme päivän olevan pulkassa. Että muista sitten merkata johonkin ja ottaa takaisin nämä ylimenneet. Jahans. Mut onks pakko jos ei haluu, kysyn taas? Minun kun tulee tehtyä joka viikko himppanen ylimääräistä johtuen speden noutoajoista ja siitä simppelistä totuudesta että viihdyn työpaikalla vallan mainiosti.

Eilinen iltapäivä ja ilta ei sitten mennytkään ihan putkeen. Spedellä oli joku merkillinen tarve ärsyttää junnua samantien kun kotiuduimme ja tietäähän sen, nukkuva ukko, kähisevät tenavat ja hetken hiljaisuutta kaivannut äiti ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Risoi etten sanoisi. Ukon herättyä olikin jo varsin rauhallinen tunnelma, etenkin kun ukko säntäsi lähes suorilta hiihtoladulle ja minä sain tenavat istutettua telkkarin ääreen. Sitä rauhallista tunnelmaa ei tosin kestänyt kovin kauaa...

Prinsessa näet kotiutui, sekä väsyneenä että nälkäisenä. Kyläluutahan yöpyi kotona tasan lauantain ja sunnuntain välisen yön ja oli eilen suorastaan pakotettu tulemaan kotiin. Kaipa tuo olisi jäänyt sinne kaverilleen vieläkin yöksi jos olisi saanut mutta kaveri oli onneksi tehnyt kotona koiruuksia ja kiukutellut joten minä en joutunut olemaan se ikävä ihminen joka lapsen määrää kotiinsa tässä ja nyt. Minä olisin määrännyt tämän vasta parin tunnin perästä mutta hyvä että lapsi joutui kotiutumaan jo ennen sitä.

Vai oliko se sittenkään hyvä, mene ja tiedä, kiesus sitä rähinän määrää. Kun mikään ei ollut hyvin, ruokaa oli liian vähän, ranskalaiset oli mauttomia, joka paikkaa kutitti se kaverin kissa ja vaikkas mitä. Yhtäkkiä prinsessa onneksi hiljeni ja alkoikin jutella kuin ihmiset, kaipa tuo purki vain turhautumiaan. Loppupäivä sujuikin sitten jo suht rauhallisissa merkeissä miinus speden nukkumaanmeno. Luonnollisestikin prinsessan ja junnun oli PAKKO päästä värittelemään keittiöön joka sinänsä olisikin ollut ok mutta kun siinä värittelyn lomassa piti nauraa räkättää kuin heikkopäiset jatkuvalla syötöllä.

Puoli yhdeksältä illalla olin jo niin kypsä että ilmoitin leffareissun siirtyneen romukoppaan kun ei osata olla hiljempaa vaikka kehotuksia on tullut jo SATOJA! Kovin hyvin tämä loma siis ei alkanut, ehkä suunta on ylöspäin? Minä näet ainakin nukuin todella hyvin. Siis TODELLA hyvin. Enpä muista ihan hetkeen yhtä hyvin nukkuneenikaan. Puolessa välissä CSI Miamia siirsin silmälasit hyllyyn ja käännyin oikealle kyljelle joka muuten kestää taas joissain määrin elämää.

Siis se olkapää. Pientä juhmintaa on vielä tähteellä mutta se isoin kipu, se on lähtenyt. Pippaloinnin ansiotako? Mene ja tiedä mutta mukavaa se silti on, siis se ettei tarvitse heräillä siihen että tekee kipeää eikä päivälläkään tarvitse kärsiä olostaan. Vaan nyt kuulkaa. Minä siirryn vähin erin tositoimien pariin, täällä on tosin vielä kovin hiljaista ja rauhallista mutta ehkä silti tuuppaan mäntysuovat uuniin ja latailen pyykkikoneen pyörittämään vaaleita petivaatteita.

Se on moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko!