Mekko löytyi. Tiistai-iltana, pitkällisten etsintöjen jälkeen ja tietysti maailman helpoimmasta ja loogisimmasta paikasta. Sitä ennen tosin ehdin siivoamaan vintit, joista luonnollisestikin tein löytöjä. Vauvan talvihaalari, se jonka serkku aikanaan kävi ostamassa junnulle kun talvi yllätti totaalisesti tulollaan sillä aikaa kun olimme vielä sairaalassa, ja toi suoraan sinne että rääpäle sai lämmintä ylleen kotimatkaksi. Hyvä että löytyi, harmi vaan että ei taida talvea mennä Spedellä. 56-senttinen haalari, ja niin, Spede kasvaa sellaista vauhtia että mahtaako ehtiä tälle lainkaan päälle. Voi harmitus...

Vaunujen hyönteisverkkokin osui käteen. Juu. Laatikko jossa on äidin kirjeitä vino pino, tiesinkin että se on vintissä jossain, mutta oli ihan hauskaa paikallistaa se, samoin kuin laatikko jossa on äidin viimeinen vaatekerta. Sanokaa mitä sanotte, sitä en ole raaskinut heittää pois, enkä raaski edelleenkään. Järkyttävin löytö oli kengät. Tai siis kenkäkauppa sopisi paremmin kuvaamaan määrää joka vintistä löytyi... Yksi jätesäkillinen odottaa nyt tutkimista, sinne nakkasin kaikki irtokengät laatikossa olleita lukuunottamatta, eikä se laatikkokaan mikään pieni ole.

Lisäksi löytöihin kuului kahdeksan paria hokkareita ja useammat kaunoluistimet. Monoja oli vähemmän kuin olin kuvitellut. Vaan on se nyt ilo silmälle, vintti siis. Pitäisiköhän ristiäiset pitää siellä, muilta osin kun kämppä näyttää siltä kuin olisi pommi pudonnut. Mutta siis, vinteistä ei löytynyt kastemekkoa. Ja eikun soittamaan ja muistelemaan miehen siskon kanssa kuka oli viimeinen mekon käyttäjä. Ja uusi soitto likkakaverille, oliko se sittenkin hänen nuorimmaisensa. Ei tulosta, ja tätä akkaa alkoi jo hieman risomaan, sen verran reippaasti että kiukuspäissäni tökin lakanoita vaatehuoneen ylähyllylle, siis sinne katonrajaan ja kirosin kun joku siellä kanitti vastaan. Akan jatke kehiin ja kurkistus, no kappas vaan, muovikassi jossa on kastemekko... Juu. Eli löytyi.

Mitä opimme tästä? No emme kyllä sitten niin yhtään mitään. Sori vaan. Paitsi sen, että äireen aivot on tosiaan unohtunut narikkaan. Niin se on. Ja nyt. Se on kuulkaa pakko kantaa nuo painavat vaatesäkit autoon että saa vietyä ne UFFin laatikkoon. Kun niitäkin löytyi ihan kaksin kappalein. Juuh. Menen ja siivoan hieman, pappi tulee yhdeksän jälkeen ja eihän sitä kehtaa edes sisälle päästää tähän ydinkatastrofialueelle... Moro, ja hauskaa torsdaakia kaikille.