tiistai, 4. joulukuu 2007
Elämää katastrofialueella
Kaiken tämän keskellä irkku miettii, mitä olisi viisainta tehdä. Ainakin vielä meillä ollaan terveiden kirjoissa, vaan kauanko? Veden aiheuttama epidemia kun leviää uusimpien tietojen mukaan jo kosketustartuntanakin. Miehen ehdotus oli simppeli, pakataan pesue autoon ja lähdetään loppuviikoksi johonkin. Mutta mihin? Mieli kyllä tekisi, en kiellä. Junnu ei pääse kerhoon, en uskalla päästää. Speden kanssa on pelko persiissä.
Käytännön ongelmia löytyy. Olisi kiva kun voisi käydä suihkussa. Ei uskalla, vesi aiheuttaa ihottumaa herkkäihoisille ja niitähän meidän sakista on puolet. Pyykkiä oli pakko pestä koneellinen, haju on erittäin kloorinen, ja en ole täysin varma uskaltaako niitä vaatteita siltikään päälle vetää. Vettä on haettu Speden kummisedältä, siltikin ruoka on sellaista mihin vettä ei tarvitse tuhlata eli ranskalaisia, kiusauksia, ihan mitä vaan kunhan vesi ei siihen liity.
Tiskikoneesta otetut astiat mietityttävät. Käsipesukin mietityttää, onneksi on käsidesi jolla plutataan nyt vielä innokkaammin kuin ennen. Kaikkinainen kyläily suuntaan tai toiseen siirrettiin kiellettyjen listalle. Mieli tekisi soittaa taysiin, ja anoa hoitajilta että "ottakaa vaavimme sinne, ihan vain siksi aikaa kun epidemia menee ohi". Kauppaan ei mielellään lähde kukaan, ei sen puoleen mihinkään muuallekaan.
Itse ehdotin miehelle, että kiikutetaan lunta pihasta saunan pataan niin että saadaan pata täyteen. Siilataan roskat vain pois. Padassa onneksi sattuu olemaan viikon takaista vettä, eli puhdasta vaikkakin seissyttä. Yhden pesukerran pystyn siis lapsille tarjoamaan puhtaalla vedellä. Meillä kun ei ole edes sitä onnea, että voisimme mennä sukulaisille pesulle, kas kun pitäisi sitten lähteä tuonne reilun sadan kilometrin päähän.
Ihan suoraan sanottuna, peittäkää silmänne ne jotka ette kestä rumia sanoja, irkkua VITUTTAA! Ja reippaasti. Kyllähän me isommat voimme sitten vaikka oksentaa ja paskantaa, mutta miten nuo kaksi pienintä? Hentorakenteinen junnu ja onnettoman pieni vauva? Tippatavaraa taitaisivat olla kumpikin aika nopeasti. Loppulausumana sanottakoon, poika 11v kävi juuri sanomassa kuinka paljon oksettaa... Tästäkö se alkaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.