Kai se on sana, onhan? Mitä muutakaan tässä voi kuin intopiukeutua, aurinko paistaa, ulkorappusilla voi vaikka juoda kahvit auringon lämmöstä nauttien ja olo on muutenkin kuin kevätlaitumille päässeellä vasikalla. Nih! Harmi että kaikilla ei ole alkuunkaan yhtä hauskaa, prinsessa on näet edelleen kovin kovin kipeä, etenkin aamuisin heti herättyään. Korvat kerää näemmä kaiken paineen yön aikana ja itkuksihan se menee aamu toisensa jälkeen. Kipu helpottaa onneksi suht pian tämän herättyä ja otettua särkylääkkeet mutta silti. Saa nähdä kauanko tätä vielä jatkuu, kotiohjeissa luki että pahin kipu alkaa lievittymään noin viikon päästä operaatiosta ja lapsi on lähes kivuton parin viikon päästä. Voi rähmä.

Ensi viikolla prinsessan pitäisi mennä kouluun mutta mikäli aamukivut on puoliakaan tästä mitä ne nyt on niin ei toivoakaan. Onneksi tämä saa sentään yöt nukuttua, sekin on jo paljon se. Ruokailu on edelleen mitä sattuu mutta vähän jotain tämä on sentään pystynyt syömään. Tuoretta vaaleaa leipää ilman kuoria, makaronia pieniä määriä ja sitä jäätelöä, jäätelömitta tosin alkaa olla aika täynnä mitä olen seurannut tämän syömisiä. Lapselle, joka on aina ollut hyvä syömään, taitaa syöntikyvyttömyys olla se pahin. Eilen tämä pyysi tekemään muusia jos pystyisi sitä syömään. Ei pystynyt, ei edes haaleana ja sehän toi melkein vedet lapsen silmiin.

Teinillä on tämä päivä työharjoittelusta vapaata, kas kun se oikeudenkäynti on tänään. Kovin oli jännitystä ilmassa ennen lähtöä, teinin kaveri oli tosin vielä hermostuneempi kuin teini itse. Toivottavasti tämä jää tosiaan ainoaksi oikeudenkäynniksi johon teini joutuu elämässään, sittenkin että on jutussa asianomistajana. Itseni olisi tehnyt mieli lähteä mukaan kun en ole koskaan moisiin tapahtumiin onnistunut elämässäni eksymään mutta minkäs teet, kun kutsu oikeuteen tuli ei minulla ollut tietoakaan siitä että ukko on juuri tällöin saikulla ja niin sovin jo valmiiksi että teinin isä lähtee tämän kanssa istuntoon.

Tämä aamupäivä meni leipoessa, oli ihan PAKKO tehdä maalaisleipää heti aamusta. Perinteiseen tapaan yksi leipomus johti toiseen ja perään tuli vielä pyöräytettyä Ullan Torttu lapsille. Nyt on käytössä se tasantarkkaan oikea ohje, sain sen lapsuusvuosieni ystävältä joka taas on kopsannut tämän äidiltään joka taas on kopsannut tämän minun äidiltäni. Hah! Jokin nostalgiakärpänen on tainnut puraista kun muistan aina naureskelleeni teini-iässä äidin leivontakortteja ja niissä olleita ohjeita, yksikin ohje oli nimeltään keikauskakku joka vaikutti vähintäänkin arveluttavalta ja samalla oikeinkin kiinnostavalta tuolloin.

No, nyt on sitäkin tehty, lauantaina kaivelin ohjetta netistä ja pyöräytin kyseisen kakkaran ja voi pojaat, siitä tuli kertaheitolla lempparikakkuni. En muista että äiti olisi koskaan mokomaa leiponut kun olin lapsi, mutta ohje on ollut korttien seassa niin kauan kun minä olen niitä osannut ja saanut tutkia. Harmi että koko leivontaohjekorttikokoelma, se äidin itsensä kirjoittelema, on kadonnut kuin tuhka tuuleen, siellä kun oli vaikka minkä sortin kakkuja ja suurimman osan nimiä en edes muista. Taisipa joukossa olla jokunen kotiviiniohjekin, vai muistankohan nyt ihan päin prinkkalaa.

Vaan tämä tästä, siirryn nyt olkkarin sohvalle tuijottelemaan päiväohjelmistoa hetkeksi ennen kun junnu kotiutuu koulusta. Se on moro ja viettäkää mukava tiistai!