Jälleen kerran. Paitsi että ulkona on harmaata, olokin on harmaa. Junnu pysyi hienosti omassa sängyssään, ei edes herännyt yrittämään sängyn vaihtoa joten nukuttu kyllä on, mutta miten, se onkin eriasia. Pahan mielen unia katsellen viimeisen tunnin, puoltoista. Heräsin turhan elävään uneen viiden aikaan, jossa joku paukutti meidän oveamme ja sen jälkeen unet olivatkin surkeita.

Tuli valvottuakin liian myöhään, kello oli puolessaöin kun käänsin nukkumakyljelle sängyssä, ja olo on sen mukainen. Voisi sanoa, että olen unessa. Edelleen. Toivottavasti pari kupposta teetä herättää tehokkaasti mahdollisimma pian, hoitotytöt tulee hetkenä minä hyvänsä. Sikäli hyvä päivä olla väsynyt, että aamupäivän kun kaksi on eskarissa, on myös hoitotyttö2 ja junnu kerhossa.

Iltapäivällä taas kun olen eskarit hakenut, menee hoitotyttö2, hoitopoika ja junnu toiseen kerhoon, eli silloinkin voi ottaa rennommin. Huomenna onkin sitten pitkä päivä, eli hoidokit tulee ennen seiskaa, minulla on päivällä se ultra, ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, hoitopojan kotiinhaku venyy taas yli sovitun ajan. Ajat pitää kun äiti hakee, mutta se isä, sen työt saattaa venyttää päivää miten sattuu. Eikä tuo hae muutenkaan poikaa ennen neljää, vaikka kotona olisikin. Onkohan kaikki isät sellaisia?

Nyt irkku rientää jälleen teen juontiin, päivällä avoimemmin silmin.