Minusta tuli äiti. Enpä tuolloin tiennyt mitä kaikkea se toi mukanaan mutta on helppo sanoa, että hienoa se on ollut. Kertakaikkisen upeaa! Ainakin nyt näyttää siltä että olen jopa onnistunut tehtävässäni, kasvattanut lapsen josta on sukeutumassa itsenäinen, harkitseva ja vastuuntuntoinen nainen. Voi kertoilisin niin mielelläni kaikkia tämän lapsen äitiyteen liittyviä tapahtumia ja muisteloita mutta ei, toteankin että bloggailut jää nyt ihan minimiin joksikin aikaa. Olen näet todella huono kirjoittamaan yhdellä kädellä ja näköjään sitä tämä käsi nyt vaatii, täydellistä lepoa ja osallistumattomuutta toimintoihin.

Tein keittiödiagnoosin ihan omin avuin ja totesin että kyseessä lienee aika reippaanpuoleinen jännetuppitulehdus. Ranteessa tai peukalossa tai jossain niillä seuduilla, tulehduskipugeeli yhdistettynä lepoon näet auttaa särkyyn. Auttaa jopa siinä määrin, että aamulla noustessani ajattelin että hitto, näinköhän käpälä on parantunut kun sitä ei juhmi kuin nimeksi. Totuus oli toinen, housujen pukeminen ja siinä käytetyt liikkeet joihin oli pakko ottaa myös vasuria mukaan, saivat kipunat sinkoilemaan silmissä ja naisen melkein huutamaan kivusta.

Eilisen touhujen jälkeen illalla kädessä oli kipeitä osia enemmän kuin kivuttomia, särky säteili pitkälle olkavarteen asti ja kämmen puhumattakaan keskarista, pikkurillistä, peukusta ja etusormesta, oli kuin tulessa. Nyt käsi tuntuu suorastaan hyvältä iltaan verrattuna, vielä housujen pukemisenkin jälkeen mutta käyttää sitä ei voi sillä jokainen liike jonka tekee aiheuttaa juhminta-aallon jonka ohimenosta en ole mitenkään varma. Joten, eipä ihmetellä jos naisesta ei pahemmin täällä kuulu, epäilen etten jaksa läheskään joka aamu kirjoitella oikealla kädellä pätkiä tänne. Tämä on näet aivan hanurista ja hidastakin vielä.

Vaan nyt, riennän onnittelemaan itseäni, laskemaan ryppyjä ja etsimään harmaita hiuksia, eikö niitä kuuluisi pikkuhiljaa löytyä nupista? Viettäkää mukava viikonloppu ja se on moro!