Tämä viikonloppu on ollut kertakaikkisen kivakiva! Poika 17v yöpyi tyttiksensä kanssa, pitkästä aikaa, perjantaina meidän päässämme ja pakkohan moinen oli huomioida ainakin kunnon sapuskoinnilla. Tyttis nautti suunnattoman paljon tarjolla olleesta perunamuusista, aurabroitsusta ja broitsusta joka oli tehty uunissa Maggi Juicy Chicken pakkauksen mukaisesti. Poika 17v on totta tosiaan valmis nousemaan omille siivilleen, ihan eri tavoin kuin teini oli syksyllä kun kotoa lähti.

Joululahjatkin on siis jo sovittu näiden osalta; kahvinkeitin ja leivänpaahdin kiitos! Kesällä muutetaan! Toivonpa tosiaan ettei nämä kaksi eroa, niin hienosti näillä toimii kemiat ja jutut yhteen että heitä kahta on mahdottoman suuri ilo katsella silmissään. Tyttiksen kanssa tuli puhuttua kotvanen vakaviakin; poikaa 17v hämää suunnattomasti miksi äiti ja isi aikanaan erosi. Poika 17v ei siedä yhtään äitiinsä kohdistuvaa morkkausta jota kummisetä ajoittain harjoittaa. Kun poika ei siedä on lähikärsijänä tyttis jolle tämä kiukuttelee ja itkee elämää. Ei kiva. Pitääkö ero repiä auki?

Vaan niin. Lauantai-aamuna tosiaan ryhdyin likipitäen samantien pottujen kuorintaan, siinä joutessa piipahdin kaupalla, laittelin tiskikonetta päälle, siivosin sieltä täältä ja ryhdyin ihan oikeasti ruoanlaittoon. Yhden kanttiin huutelin joukkoja ruokailemaan ja voi että kuinka ihanaa se olikaan; minusta on oikeasti tulossa keski-ikäinen koska tunsin suunnatonta iloa katsellessani ruokailevia lapsiani tyttiksellä vahvistettuna ja samaan aikaan kaivatessani joukosta puuttuvaa teiniä ja poikaa 15v jonka eksä oli juuri hakenut omaan päähänsä.

Jos olisin tiennyt että lapsuusvuodet menee näin kiitäen olisinko koskaan kiukutellut hereillä pitävien lasten kanssa? Olisinko koskaan ollut kärttyinen siitä että lapsi toimii juuri toisin kuin toivon? Jaa. Olisin. Mutta voi kuinka minä huomaankaan kaipaavani mennyttä, sitä aikaa kun isommat oli pieniä. Ehkä minun pitäisi opetella nyt erilailla nauttimaan näistä vuosista pienempien kanssa, kohtahan nämäkin on ohi...

Illasta speden kummisetä pyörähti pikaisesti ukkoa moikkaamassa, poika 17v oli siihen mennessä siirtynyt jo tyttiksineen "anoppilaansa" ja prinsessa ja junnu onnistui yllättämään äitinsä leikkimällä sievästi kahteen pekkaan suunnilleen koko illan. Leikkeihin sisältyi myös lasten Trivialin pelaamista ja se jos joku on hyvä juttu se! Kymmenen kanttiin meillä oli jo taivaallisen hiljaista ja rauhallista ja minäkin julistin päivän päättyneeksi.

Eilen aamu aloitettiinkin sitten kahvinkeitolla, leipien touhuamisella ja onnittelulaululla. Ukkoa lahjottiin hyvin, prinsessa oli tehnyt tälle lautasliinatelineen puukäsitöissä, junnu puolestaan valokuvakehyksen ja speden lahjapaketista ilmestyi esiin tämän itsensä painama tyynyliina jossa vihreä koira hymyili leveästi. Koiran alapuolelle lapsi oli vielä kirjoittanut, tarhatädin avustuksella oletan, Isälle 2011 ja kyllähän se himpan äitiä ihmetytti että lapsi osasi lausuakin moisen lukeman ilman apua.

Juhlallisuuksien tältä osin päätyttyä minä keskitin tarmoni jälleen kerran kotihommiin. Siinä kotihommien lomassa tuijottelin toisella silmällä Frasieria ja odottelin kellon viisareiden siirtymistä likemmäs kahta, me kun olimme lähdössä appiukon ja ukon siskon sekä tämän tenavien kanssa syömään läheiselle ABClle. Tämä ABC-traditio isäinpäivänä on ihan kiva, en minä sillä, mutta ehkä sitä ruokapaikkaa voisi joskus vaihtaa? Minusta kun kyseisen ketjun ruokapuoli on huonontunut vuosi vuodelta suhteellisen reippaasti.

Ruokailun perään lapset leikki huoltsikan leikkipaikalla ja harmikseni kukaan meistä ei huomannut tilannetta joka aiheutti kotvan päästä pienimuotoista lisäohjelmaa. Spede näet juoksi pakoon naisihmistä joka roikotti käsipuolessaan suunnilleen speden ikäistä pikkupoikaa ja sätti spedeä pakenemisesta. Tämä sättiminen tapahtui suhteellisen kovalla äänellä ja valitettavasti joudun toteamaan että ehkä minäkin olisin paennut paikalta jos tämä naisihminen olisi minun perässäni siellä ravannut.

Naisihminen kun vaikutti, etten sanoisi, jokseenkin uhkaavalta ja tämän sättimisäänikin oli sitä luokkaa että oudompi lapsi varmasti pelkää. Kovaan ääneen tämä jaksoi hokea samaan aikaan että ei kai nyt kukaan voi hakata toisen lapsen päätä huvikseen lattiaan ja juosta vielä pakoon ja vanhempienhan kuuluu vahtia lapsia näissä leikkipaikoissa eikä suinkaan vaan istua ja seurustella. Koska minä, sen paremmin kuin kukaan muukaan meistä, ei tilannetta leikkipaikan sisällä nähnyt niin hankala siinä oli oikein vastaankaan sanoa mutta hieman minua kyllä kummastutti se että spede olisi muka hakannut tuosta vaan toisen tenavan päätä lattiaan.

Yhtäkaikki, minä nappasin speden kiinni ja pitkällisen itkun ja hammastenkiristelyn jälkeen tämä pyysi anteeksi tölmimältään pikkupojalta. Arvattavaa lienee sekin että se itku ja hammastenkiristely alkoi uudelleen samalla hetkellä kun ilmoitin lapselle että nyt on aika lähteä kotiin. Sitä itkua ja hammastenkiristelyä jatkettiin sitten varoiksi ihan koko kotimatka autossa. Ja jos spedestä ei vielä lähtenyt riittävästi ääntä niin tottahan junnu avitti tappelemalla koko matkan prinsessan kanssa takapenkillä.

Kotioven avauduttua komensin ensimmäisenä junnun yläkertaan miettimään autokäytöstään. Spede puolestaan joutui vakavaan puhutteluun olkkariin ja niin, totta tosiaankin harmillista ettei kukaan meistä nähnyt sitä tilannetta siellä ABCn leikkipaikalla sillä spede tiesi kyllä tehneensä väärin kun löi toista lasta mutta kun se poika löi häntä otsaan. Mikähän idea muuten on siinä että leikkipaikan alaosan ympärillä on osan matkaa umpiseinät, tämä tapahtuma kun tapahtunut juuri sellaisen meihin päin olleen seinän takana.

Aivan yhtä harmillista on tosin sekin etten ottanut spedeä kuulusteluun jo siellä ABCllä, nythän tämä spedeä kumauttanut poika pääsi omasta hölmöilystään kuin koira veräjästä. Toisaalta se äiti-ihminen vaikutti kyllä jokseenkin sen tyypin äidiltä että tämä olisi todnäk kirkunut kuin palosireeni omansa viattomuutta mutta silti. Tämä tilanne ei nyt mennyt alkuunkaan reilusti spedeä kohtaan. Yhtäkaikki, homma saatiin ojennukseen kotosalla ja loppupäivä sujuikin hyvissä merkeissä.

Naapurin poika tuuppasi itsensä meille himpan myöhemmin, tämä ja junnu pelasi kotvan trivialia keittiössä ja minä nakkasin speden kylpyyn. Kylvyn jälkeen istuimme speden kanssa sylikkäin olkkarissa, spede selaili lehteä josta näytti aika-ajoin minulle kuvia ja minä katselin puolella silmällä Koirakuiskaajaa. Seiskan jälkeen evästin speden ja kas, puoli kahdeksalta tämäkin oli jo umpiunessa. Teini pyörähti käymään vielä iltakuuden kanttiin ja istui pari tuntia seuranani ja lähti sitten kasin jälkeen kotiin.

Poika 15v kotiutui isältään hyvissä ajoin, pyörähti vielä kavereitaan treffaamassa ja siirtyi yläkertaan omiin oloihinsa ysin aikaan. Prinsessa ja junnu sai, normaalista poiketen, valvoa himpan myöhempään vaikka olikin sunnuntai-ilta, nämä kun nauliutui sohvaan tuijottamaan kolmosen Vedetään Hatusta-ohjelmaa. Ohjelman jälkeen hääsin nämäkin peteihinsä, tuijotin vielä puolella silmällä HipHop Hamletin, josta en muuten tajua hölkäsen pöläystä, ja painelin itsekin nukkumaan.

Vaan kuulkaa, onhan se nyt niin että ukko ja kaukkari ei sovi edelleenkään samaan sänkyyn! Minä olen ollut periaatteessa hereillä, puoliunessa, hereillä ja puoliunessa aamukolmesta asti. Tiedättekö kuinka rasittavaa musiikkia SubTV lähettää öiseen aikaan? Minä tiedän. Tiedän myös sen että olen aivan liian laiska lähteäkseni kaivamaan kaukkaria esiin sen päällä röhnöttävän ukon alta. Luovutinkin pelin himpan ennen viittä, kiskoin vaatteet niskaan ja muistin siinä makkarista poistuessani että tosiaan, olkkarin kaukosäädin toimii makkarinkin telkkariin.

Tänään on sitten se junnun asioiden käsittelykin edessä. Olen miettinyt ja miettinyt tätä tilannetta ja kyllä minun on pakko todeta että koen jokseenkin järjettömänä moisen käsittelyn tässä kohtaa kun sitä lääkäriäkään ei ole vielä ollut. Aion tämän asian tuoda myös esille siellä tapaamisessa, minusta kun marssijärjestys on nyt jatkuvalla syötöllä sekaisin. Aion myös kysyä kuuluvalla äänellä sitä joko luokanvalvoja on kiikuttanut sen kartoituskaavakkeen täytettynä kouluterveydenhoitajalle. 

Nyt taidan siirtyä kotvaksi aamulehden pariin ja ehkä olisi aiheellista kammata paitsi hiuksensa myös naamansa. Tässähän alkaa työmaan osalta loppu häämöttää tältä erää, enää tämä ja ensi viikko ja se on siinä sit toistaiseksi. Höh. Aion silti silloin tällöin piipahdella työmaan puolella ennen joululomaa, päivät tosin on vielä hieman auki. Oikein kivaa maanantaita kaikille ja se on moro!