Tuskin edes kiitosta, mutta onpa tehty. Yläkerran lastenhuone on kuin nuoltu. Koko päivä lähes siihen meni, ruoanlaittoa ja muutamaa lasten ruokintaa lukuunottamatta ja irkku on vähintään kuollut. Mutta kuten niin monesti aiemminkin, siivouksessakin tapahtuu ns lumipalloefekti. Kun lastenhuoneen saa kuntoon, on pakko puunata pikkasen rapputasannetta. Siitä homma luisuu metri metriltä alemmas ja siinä sitä huomaat kiillottavasi rappusia.

Olohuone, keittiö ja makkari meni siinä samalla sutaisulla, tosin sotkukin oli paljon pienempi, siitäkin huolimatta että kaksi eilisen päivän sekopäätä pyrkivät sekopäiseilemään iltapäivän olkkarissa, äiree kun oli ilkeä ja ilmoitti että yläkertaan ei ole asiaa niin kauan kun homma on hiemankin kesken. Mikä helketin tauti se pöytä-sohva-pöytä-hyppely on? Alakerta odottaisi tosin vielä imurinvilautusta, mutta irkku ei tiedä miten saisi potkaistua itsensä vielä uudelleen vauhtiin, ruoka kun taas saa olon velttoontumaan täysin.

Ja toisaalta, kannattaako niitä kaikkia jäljellä olevia pateja tuhlata alakerran imurointiin, edessä kun olisi edelleen pyykkitelineiden tyhjäys. Itsessäänhän homma ei ole kummoinen, mutta kun. Telineillä on kolme koneellista pyykkiä. Jotka pitäisi viikkailla ja laitella kaappeihin ja perään nakata koneellinen lisää kuivumaan. Kun ei jaksaisi niitä, ei niin millään. Aina välillä irkku haaveilee lottovoitosta jolla kustantaisi jonkun muun hoitamaan iänikuisen pyykkirallin. Kyllästyttää!

Pyykistä tulikin mieleen se irkun ikivanha uskollinen sotaratsu. Jota ukko on morkannut aika-ajoin vanhaksi rakkineeksi joka pitäisi hävittää sen sijaan että irkku on vaihdatti siihen poistopumpun samoin kuin hiilet kertaalleen. Kummallakin kerralla ukko olisi painellut kiitolaukkaa kodinkoneliikkeeseen uuden koneen ostoon jos irkku olisi vain antanut luvan. Mutta ei, irkku on sotaratsuaan kohtaan yhtä uskollinen kuin sotaratsukin irkkua, eihän tässä kumpikaan nuorru ja pieniä kremppoja saattaa tulla kumpaisellekin.

Tässä päivänä eräänä irkku alkoi oikein laskeskelemaan päässään, että montakos pesua se sotaratsuparka onkaan mahtanut uransa aikana hoitaa. Ikäähän kapineella on jo hyvinkin 13 vuotta, ja jos ajattelee että viimeisen viiden vuoden aikana pyykkiä on pesty noin 8-10 koneellista viikossa ja sitä aiempina vuosina hyvinkin 6-8 koneellista viikossa. Pesumäärä on siis aika yletön. Irkku oli laskevinaan jopa viisi-kuusituhatta koneellista pyörineen tässä vuosien saatossa. Aika järjetön määrä. Ja irkku on sen saman määrän koneellisia kuskannut kuivumaan ja kaappeihin. Imurointikertoja en viitsi edes laskea, siis niitä montako itse on tullut suoritettua vaikkapa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Varmastikin aika paljon...

Jahas, kone lakkasi hurinan, siirryn siis tyhjäämään niitä hiton telineitä että saan uusia tilalle. Se on moro!