Jopa oli yö. Meillä pääsääntöisesti nukutaan öisin tätä nykyä, ja se jos mikä on ihanaa. Mutta mistä ihmeestä tenavat keksii milloin on yö, jolloin se nukkuminen olisi tarpeen? Ja juuri silloin nähdään pahoja unia? Ei ymmärrä. Spede äkisi useampaan kertaan ja tottakai se äkinä alkoi samantien kun olin saanut unen päästä kiinni. Ukkokin siihen havahtui. Spedelle tuttia. Kun spede asettui, alkoi junnun sängystä kuulua vaimeaa itkua. Ja taas havahduttiin, sekä irkku että ukko. Pahoja unia. Äidin kaikku onneksi vaimensi junnun. Siinä vaiheessa spede aloitti uuden äkinän. Ja tuttia. Ja äkinää, tuttia. Äkinää, tuttia.

Irkku oli lievästi kuutamolla kun heräsi puoli seiska tuijottamaan kelloa. Voi vain kuvitella kuinka kuutamolla ukko on ollut, kun tämän kello on pärähtänyt soimaan ennen viittä töihin lähdön merkiksi. Irkku teki fiksun johtopäätöksen äkinöinnistä. Kapinaahan se. Kapinaa isin ylitöihin menon takia. Niin sen on pakko olla. Ukko onneksi pääsee kellahtamaan kylelleen kun kotiutuu, irkku ei. Toisaalta, irkku voi sitten koisia huomenaamullakin siihen ainakin puoli seiskaan. Jos siis siltä tuntuu.

Tänään irkku ajatteli pestä keittiön ikkunan. Ja ehkä makkarinkin, kaikkia ikkunoita en kerralla ota ohjelmaan ihan siitä syystä, että tunnen itseni liian hyvin tässä kohtaa. Jos otan esim olkkarin ikkunan ohjelmaan, häsään koko loppupäivän niissä hommissa. Kun ensin pestään ikkuna. Sitten vaihdetaan verhot jotka pitää tietysti silittää ennen ikkunaan laittoa. Ja kun vauhtiin on päästy, samalla voisi karsia kukista huonot pois. Ja miksi niihin ei sitten samalla vaihtaisi multaa. Joka taas johtaa siihen, että keittiön pöydällä on multaa- pitää siis siivota. Keittiö. Ja kas, onkos tuolla kaapinkin päällä pölyä. Ja entä jalkalistat, onko niissä tuhruja. Ja mitenkä uuni mahtaa voida, pesuako vailla... Olkkarin ikkuna on saanut aikaan monenlaisia töitä tässä torpassa, monesti homma on levinnyt aina maalailuasteelle asti. Joten, olkkarin ikkuna saa puolestani pitää vielä tenavien näppien jäljet.

Mutta se keittiön ikkuna. Kuka viisas osaa kertoa irkulle, mitä hauskaa on keittiön ikkunan nuolemisessa? Joka johtaa luonnollisestikin siihen, että pitää myös kokeilla miltä näyttää jos siihen valuttaa kielen kärjestään limaa. Joka taas johtaa siihen, että pitää kokeilla myös toiseen kohtaan josko saisi identtisen kuvion aikaan... Ja tässä talossa on kaksi heppua joista tämä on kokeilun arvoinen juttu. Tai no, ei se toinen enää testaile, mutta pienempänä testaili tuokin samaa lajia. Nyt laji on jäänyt yksin junnun harteille, poika 13v lähinnä koettaa uskotella ettei hän koskaan ole noin tehnyt. Joten pestävää on.

Sain muuten hienon "Blogging with a purpose"-merkin. Kiitokset siitä anniccalle Kotoista elämää -blogista. Itse en oikein osaa nimetä bloggaajia joille sen antaisin, ainakin Tytöntekijä  ja Elma-täti saavat tämän minulta, ne kun ovat blogit jotka tulee takuuvarmasti luettua aina kun uutta päivitystä sivuille pukkaa. Ja tämän merkin kierrätyssääntöhän on seuraava:

Tällä kierrätyksellä oli sääntönsäkin, tässä:
 
1.You have to nominate 5 blogs,which havent has awards before.

2.Each of the blogs must have a purpose!

3.The nominated blogs must make a link back to this page!

4.The logo from the award must be put on their blog and it mustlink back to this blog.

Eli vielä kerran, kiitos annicca! Nyt irkku kerää luunsa ja siirtyy sinne keittiön ikkunan suuntaan, jos vaikka sen silottelisi taas junnulle harjoitusalustaksi. Se on moro!