Aivan kuten epäilinkin. Neuvolareissussa. Kaikki hyvin, juu, paremminkin oikeastaan eli verenpaineet, paino, vauvan sykkeet ja vastaavat hienosti ja mikä yllättävintä, hemoglobiini joka on jokaisessa aiemmassa raskaudessani ollut se kompastuskivi, oli 125 joka on minulle huikea odotusajan lukema. Ja ihan ilman mitään rautalisiä. Vähän hei hehkutin, siinä määrin yllätti itsenikin. Tosin vauva kovin alhaalla, pää sentään liikkui vielä jonkin verran eli kiinnittynyt ei sentään ollut.

Vaan se huono osa. Oli puhe noista supistuksista joita on ollut aika reippaasti siis, lähinnä itseäni mietityttää selkään menevät puhumattakaan niistä jotka selvästi viiltävät kohdunsuulle. Terkkarista oli järkevin että käyn lääkärillä näytillä ja aika järjestyikin tunnin päähän. Eipä siinä sitten kuin välissä kotona käymään ja takaisin lääkärin pakeille.

Kohdunkaulaa oli onneksi jäljellä pari senttiä. Okei, aiemmissa odotuksissa se on kyllä pysynyt kiltisti kolmesenttisenä aina sinne viimeiseen lääkärineuvolakäyntiin asti eli 35 viikolle suunnilleen. Kohdunsuu oli sormelle auki, joka nyt ei ehkä olisi ihan suotavaa vielä mutta no, saattaahan se aueta jonkin verran jo hyvissä ajoin. Vaan se kohdunkaula ja -suu muilta osin. Kun on AIVAN liian pehmeä viikkoihin nähden. Pehmennyt ja pahasti. Ei hyvä ei. Viikkoja täynnä siis 32+6 eli huomenna sentään vaihtuu maagisesti viikolle 33.

Mitähän tässä sitten. Pitäisikö nyt laittaa se lähete äitiysvastaanottoon vai miten toimisi. Lopulta lääkäri päätyi tuomioon, jonka mukaan minä saan nyt sitten ihan itse päättää, lepäänkö kotona vai sairaalassa. Levolla tarkoitetaan istumista, makaamista ja maksimissaan jalkojen heiluttelua. Just. Kävellä ei, ei edes siihen lähikioskille. Heti jos supistaa vähänkin niin, että tuntuu kipua tai menee selän puolelle, on lähdettävä näytille, päiväsaikaan sitten heille ja jos kyseessä ilta tai yö, niin ehdottomasti sinne synnytysvastaanottoon. He sitten tekevät päätöksen siitä, lähdetäänkö vauvan keuhkoja kypsyttämään kortisonilla vai mitä tehdään.

Kuukausi, vielä kuukausi, se olisi tärkeä saada lisäaikaa vauvalle mahassa. Just. Että näin. Nyt siis vain istun, makaan, heiluttelen jalkoja ja tuijotan telkkaria, sodin netissä, luen ja jakelen käskyjä muille. Että ei siinä, hyvää kesää vaan.