Suunnitelmat, sanoisin. Alkuperäinen ajatus siitä että lähtisimme ukon kanssa kaksin teatteriin ja syömään tiistaina onkin muuttunut suunnitelmaksi jonka mukaan lähdemme syömään huomenna illansuussa. Kas kun teatterissa ei mene tiistaina kuin Vuonna 85 remix ja Seela Sella Seisaallaan. Tai näin ainakin lippupisteen nettikauppa väittää. Samaa väittää toki lippupalvelukin, eli ehkä ne ovat hyvinkin oikeassa. Vuonna 85 taas ei ollut enää kuin hajapaikkoja saatavilla ja Seela Sella, kaikki kunnia hänen työlleen, taas ei jotenkin iske. Joten ei teatteria eikä sirkushuveja, silkkaa sapuskointia vain!

Joka ei ole paha vaihtoehto sekään, ukko selvästikin tietää että tie vaimon sydämeen käy vatsan kautta. Fiksu heppu. Ruokapaikkojakin toki pelmattiin netin kautta apinana mutta nyt näyttäisi vahvasti siltä että päädymme jälleen kerran sinne jo vakioksi muotoutuneeseen Coyoteen syömään. Vaihtoehtona vallan loistava mutta pitäisikö sitä oikeasti käydä välillä muuallakin? Nääääh. Mietimme vaihtoehtona myös leffaa ruokailun alle, mutta jotenkin leffatarjontakaan ei nyt napannut. Kamalan vaikiaa osaa olla kun on vaikiaa.

Oman lisänsä tähän ohjelmiston typistymiseen tekee päivän vaihto, lähtöaika kun tulee olemaan ehkä himppasen myöhempi kuin olisi ollut jos olisimme vasta tiistaina lähteneet liikekannalle. Huomenna kun on ohjelmassa puolen päivän jälkeen prinsessalla synttärikekkerikeikka josta kotiuduttaneen vasta viiden kanttiin. Tänään pitää näin ollen lähteä vielä synttärilahjaostoksille ja kaipa sitä samalla reissulla pitää ostaa itselleen jotain pärstäkertoimeen lätättävää, huomasin näet että teini on ottanut ja käyttänyt äitinsä meikkivoiteet puuterista puhumattakaan ja toisaalta taas äidin kulmakynä on päätynyt lasten värikynäksi. Merkillistä. Teinin kohdalla ymmärrän vielä logiikan tapahtuneessa jollain tavalla mutta se kulmakynä? Kuka keksii etsiä ruskeaa värikynää vessan peilikaapista?

Pyykätäkin pitäisi, yllätys. Ja imuroida. Leipoa. Kokata. Tajusin näet juuri että jääkaapissa odottaa liki parikiloinen porsaan ulkofilemötikkä eli josko siitä jotain väsäisi. Lisukkeet onkin sitten harkinnassa, minä kun kaipailisin taas perunakauppiasta sulostuttamaan jääkaapin sisältöä. Leipominen taas selittynee sillä, että eilen siinä leivonnan lumoissa jouduin toteamaan tomusokeria olevan liian vähän kahteen Ullantorttuun ja näin ollen jo lähes perinteeksi muodostunut lasten viikonlopputorttu jäi tekemättä. Tsai.

Siirryn ihan suosilla pyykkikoneen kimppuun jotta siitä sitten sutjakkaasti imuria heiluttamaan ja autolla kauppaa kohti pärtsäilemään. Viettäkää mukava lauantai ja se on moro!