Niin sen on pakko olla. Muuta selitystä en keksi sille, että nukahdin kesken Ratkaisijan ja heräsin vasta puoli seitsemän. Väsymystä tosin lisännee se, että olen mennyt kuin viitamaan piru ympäri taloa tehden totaalisiivoja sinne tänne ja samaan aikaan touhunnut kaikki normaalit ruoka-, pyykki- ja läksyapuhommat lisäten niihin vielä ekstraleipomisia ja ekstraläksyhommia. Ihanhan tässä on kuin koulussa itsekin kun iltapäivällä touhaa junnun apuna ekaluokkalaisten juttuja ja myöhemmin laskee matikkaa kuudesluokkalaisen kanssa. Onneksi kyseessä on prosenttilaskut, muuten matikassa menisi kauemmin koska yhtälöiden ja x- sekä y-lausekkeiden tullessa vuoroon saa irkkukin todella lukea ja laskea ne oppiakseen.

Tai niin, ehkä ennemmin kaivaakseen jostain muistilokerikostaan, minähän opettelin ne muutama vuosi sitten keittiönpöydän ääressä ja hyvin opettelinkin. Jopa siinä määrin hyvin että sain lukion matikan kokeesta ysin ja olin lähellä saada sydärin siihen samaan syssyyn. Niin tosiaan, muutama vuosi sitten, olisiko nelisen vuotta, irkulla oli olevinaan kamalasti luppoaikaa siinä omien ja hoitolasten lomassa. Junnu oli kolmevuotias eikä enää kaikki aika mennytkään tämän hengityksen ympärillä, kiitos lääkityksen ja hoitolapsetkin oli parina päivänä viikossa siinä missä junnu ja prinsessakin, kerhossa muutaman tunnin.

Niinpä irkku keksi mennä lukioon. Etä-sellaiseen, jonka irkku tosin totesi olevan ennemminkin iltalukio hyvin pian. Helmikuun lopussa oli irkkukin lopussa. Osasyy lienee irkun rasittava tarve oppia kaikki, nekin jotka ei meinanneet millään ottaa mennäkseen kuukunaan. Tuolloin irkku tosiaan hieroi niitä lausekkeita sekä tilavuuslaskuja ja muita vastaavia pirullisia laskuja päivisin keittiössä. Apua irkku ei huolinut, eihän niitä niin opi, vaan irkku laski, totesi vastauksen vääräksi, kumitti, aloitti alusta, laski, totesi jne jne ja useamman viikon laskemisen jälkeen irkku todella osasi ne. Mutta kyllä niitä tuntejakin sitten hommaan upposi. Kolme-neljä tuntia päivässä ei ollut kuin nähdä. Pirullista.

Ohhoh, palataanpa aikahypyltä tähän päivään. Ensi viikolle on luvattu kunnon pakkasia. Tämähän taas tietää sitä, etttä irkku on enemmän kuin kiinnostunut näkemään miten käy junnun koulumatkojen. Tähän asti kunnon pakkaset on saaneet hengityksen tukkeutumaan alle muutaman minuutin ja parin sadan metrin päässä sijaitseva tarhakin oli niin kaukana että matkalla istahdettiin pari kertaa hengittämään kävelyreissujen aikana. Mikäli todellisia ongelmia tulee tänäkin talvena, täytynee katsoa miten toimitaan. Alustavasti on opettajan kanssa sovittu että kotoa tuodaan silloin kun voidaan, jos ei voida niin poika on kotikoulussa nuo päivät. Laskeskelin mielessäni että kotoa voidaan kuskata ehkä kerran kaksi viikossa jos hyvä säkä käy, mutta entä ne muut päivät sitten. Toivottavasti huoleni on turhaa ja tänä talvena junnu pystyisi jo liikkumaan pakkasessakin paremmin kuin aiemmin.

Tänään ajattelin leipoa sämpylöitä, ne kun on menevää sorttia ja lihasopasta jäi reippaasti lähinnä lientä jääkaappiin vielä. Liemi on loistava neste sämpylöille, niihin saa ihanasti väriä ja makua sillä. Isommista lapsista ilmeisesti vain poika 15v on lähdössä isälleen joten vauhtia riittää viikonlopunkin yli. Tänään saa lisäksi jännittää ukon keskimmäisen siskon odottelua, tämä kun oli eilen joutunut käymään synnytysvastaanotolla oltuaan varma että nyt tulee eikä meinaa, tulos, kahdelle sormelle auki ja kotiin odottelemaan. Viikkoja on plakkarissa vasta 36 mutta toisaalta, ultran mukaan kaveri on varsin hyvää kokoa jo. Eipä silti, tuon esikkokin taisi olla reippaasti yli kolmikiloinen, ettei peräti lähennellyt neljää kiloa...

Ja nyt, maailma ei puhumalla valmistu, siirryn siis kotiaskareiden pariin. Se on moro ja hyvää perjantaita.