Kyllä on aamut ankeita kun heräät vasta juuri ennen seiskaa ja juokset kuin heikkopäinen tuuppimassa koulutielle lähtijöitä. Höh. Kierrehän tästä tulee, illalla ei sitten uni tahdo tulla normaalisti yhdentoista kanttiin vaan eilenkin tuijotein TV Vitoselta Tina Turnerin omanelämänkerrallisen leffan joka loppui vasta puoli yhdeltä. Eikä se uni tullut heti senkään perään, ehei. Tämä karppauksen aloitus näet...

Nesteet on todella lähteneet liikkeelle. Vaikka kävin vessassa juuri ennen sänkyyn menoa puoli yhdentoista kanttiin enkä todellakaan juonut illalla enää yhdeksän jälkeen edes vettä niin vessaanhan se oli sännättävä leffan loputtua ja silti aamulla tuntui suunnilleen kupla otsassa kun heräsin. Posket on tainneet kaveta ihan hieman (?) jo nyt vai kuvittelenko vaan, muuta eroa ei vielä näy missään. Olossa tosin tuntee, askel oli jo illalla paljon keveämpi kuin hetkeen eli jepjep, kannattaa!

Eilinen meni pitkälti karppausjuttuihin perehtyessä ja edelleen tässä ollaan kuutamolla. Ainakin osittain. Mutta mukavaa, mukavaa vaihtelua sanon mä ja saattaa hyvinkin olla että jätän ihan pysyvästi ruokavaliostani pois ainakin pastat ja riisit, ne kun ei ole koskaan ollut oikein in ja pop. Perunaa saatan välillä syödä, ei sille kuulkaa mitään voi että perunamuusi on yksi ehdottomia lemppareitani. Ja toisaalta, karppaus vaatii ainakin näin alussa sekä aikaa että vaivaa, muu sakki kun ei syö samoja sapuskoita kuin minä, se on selvä juttu se.

Eiliseen kuuluu myös kivakivaperunakauppiaan käynti, eihän meillä tätä olekaan odotettu, eihän? Nyt pitäisi sitten kuoria järkyttävä kattilallinen pottuja muusiin, jauhelihakastike onkin jo tulilla. Kukkakaalimuusinkin tekoon pitäisi perehtyä aamupäivän aikana ja ilmeisesti joudun paistamaan itselleni pari kananmunaa aamiaiseksi. Mahassa näen kurnii ja se on uutta se, eihän minun mahani kurni koskaan ennen yhtätoista.

Pitäisi muuten saada aikaiseksi ja käydä kaivamassa poikien vaatekaappiakin. Poika 14v on lähdössä heti syysloman jälkeen viikoksi etelään isänsä ja isovanhempiensa kanssa ja mummu soitteli jo viime viikolla että viitsisitkö katsella pojalle vaatteita valmiiksi esiin. Boksereita, sukkia ja shortseja sekä t-paitoja oli tilauksessa ja koska meillä tuntuu olevan ikuinen boksereiden katoamismato poikien kaapissa päädyin tilaamaan pojalle lisää boksereita viime viikolla samalla kertaa kun tilasin tälle takin ja prinsessalle puseroita.

Järjetöntä kyllä, täällä saisi siivotakin taas. Minä en tajua miten täällä on aina kilo hiekkaa eteisessä ja kaksi kiloa ruokaa pöydän alla keittiössä. Noin kärjistetysti sanottuna. Meillä sentään imuroidaan joka aivaten ainoa päivä, parhaina päivinä jopa kahdesti. Keittiön pöydän alusta katsellessa tulee usein koiraperheaikoja ikävä, ei silloin nakin pätkät saati leivän murut kauaa lattialla vanhenneet. Huoh. Toisaalta taas koiraperheaikoja ei kaipaa yhtään kun imuroi olkkarin mattoa.

Koirankarvoista tulikin mieleeni, pikkueteisen kurastopparimaton alla on edelleen Inan karvoja. Kovin ovat tiukasti kiinni, mattoa sentään imuroidaan päivittäin päällipuolelta ja se nostetaan aika-ajoin pois paikaltaan ja imuroidaan myös pohjastaan. Eipä silti, vaatehuoneesta löytyi Inan karvoja verkkareista joita ei ole käytetty vuosiin. Karvalöytöjä tehdessä tulee aina ikävä koiruutta, sittenkin että aikaa on kulunut jo... kolme vuotta?

Yksi kakkutilauskin on tälle päivälle, suklaahyydykekakku siskolle työmaalle vietäväksi. Haku on vasta huomenna mutta järkevintä lienee kyhätä kakku nyt iltapäivästä hyytymään, koristelut voikin nakkoa vasta aamupäivästä päälle. Olipa muuten hyvä että muistin tämän nyt, olisi unohtunut aineiden haku vallan. Ukko on iltavuorossa ja koska en tiedä alkuunkaan meneekö tämä tänään omalla autolla vaiko ei niin aineiden haku on todella syytä muistaa.

Tänä aamuna oli muuten aivan sikakylmä! Hieman inhotti laitella lapsia koulutielle, itseäni kun ei saisi ehdoin tahdoin tuohon tuuleen tarpomaan. Paikallisradio kertoi teiden pintojen jäätyneen aamutuimaan ja autoja olleen siellä täällä pitkin tienposkia. Talvirenkaita on asennettu jo innolla liikkeissä, meillä niitä ei vielä auton alla ole eikä taida ihan hetkeen edes tulla. Onneksi ei ole aamuajoja.

Ja nyt siirryn ihan suosilla niiden pottujen pariin vaikka kuoriminen onkin aneemista touhua. Se on moro ja viettäkää oikein mukava tiistai, niin minäkin aion tehdä!