Harmi, että näitä yllätyksiä ei järjestetä kovin usein. Tänä aamuna irkku olisi sopinut loistavasti seisomaan typertyneenä olkkariin, aukomaan suutaan ja levittelemään käsiään, siinä määrin ihmeellisiä nämä yllärit oli. Kuten iltaisessa postauksessani totesin, se hiivatin räkis tehostaa vaan toimiaan. Speden nenä vuotaa kuin nonstop-vuoripuro, aivan sama vaikka pyyhkisit jokaisella ohikulkukerralla nokan alusta, siinä on silti tavaraa vaikka muille jakaa. Oikeastaan ainoa tapa millä nenänalusen saisi pysymään puhtaana olisi istua vieressä ja pyyhkäistä jokaisen uloshengityksen yhteydessä uudelleen. Niinpä, mistä sitä räkää oikein tulee? 

Vaan tosiaan se yllätys. Reilu tunti nukkumaanmenon jälkeen spede yski. Niiskutti. Yski lisää. Röhisi. Jatkoi kuitenkin uniaan ilman heräämistä ja sama toistui uudelleen tunti myöhemmin. Tuossa vaiheessa irkku kuunteli ääntä ja tuumi mielessään että yskä kuulostaa siltä, että kaveri hankkii kurkunpäätulehdusta, juuri tukkoisemmin ei voi yskiä. Vaan ei, spede ei herännyt tuohonkaan. Tätä yskimistä ja röhimistä jatkui tasaisin väliajoin likemmäs puoleen yöhön. Sen jälkeen röhinätaajuus taantui kummasti ja yllätys oli melkoinen kun koko yönä poika ei herännyt kertaakaan köhimisiinsä tai röhisemisiinsä.

Spede käytti vähitellen perinteeksi muuttumassa olevaa herätysmetodiaan ja säntäsi pystyyn sängystään vartin yli kuusi kipittäen keittiöön huutamaan äitiä. Äiti, joka havahtui jo ensimmäisiin sängyn vieressä töpöttäviin juoksuaskeliin, oli jälleen kerran auttamattoman hidas ja ehti paikalle vasta pojan ylittäessä keittiön kynnystä komentavin "äiti"-huutoineen. Edelleen äitiä yllättääkseen spede ei saanut naksuja vaan odotti tyynen rauhallisesti että äiti sai vaatetta päälleen ja vellin lämmitettyä. Tämä on tosiaan merkillistä.

Eikä ne yllätykset tähän lopu. Kuten illalla totesin, poika 15v oli umpiunessa jo seiskalta illalla. Irkku hyssytteli ja tössötteli muille moneen kertaan kieltäen minkäänlaisen melun yläkerrassa, sen kerran jos poika nukkuu aikaisin on muiden syytä pitää desibelit alhaisina jos vaikka koettaisiin vuoden suurin yllätys ja poika ei havahtuisi hereille kesken unien ja näin ollen jäisi hillumaan hereille muiden mennessä nukkumaan illalla. Ysin kanttiin poika tuli pöllähtäneen näköisenä alakertaan käydäkseen vessassa. Siinä määrin pöllähtäneenä, että irkun toteamus siitä että menisi jatkamaan uniaan, meni läpi ja poika palasi vessareissun päälle sänkyynsä.

Ja nyt en kyllä tiedä mihin seinään sen rastin vetäisin, poika näet nukkuu edelleen. Ja on nukkunut ihan justaansa kaksitoista tuntia. Miinus se vessareissu viisi minuuttia. Ihmeiden aika ei ole todellakaan ohi, tätä voisi melkein jo juhlistaa kakulla. Kakun sijaan irkku ajatteli juhlistaa tätä aloittelemalla ihan kohtsilleen päivän työt, eli perunoiden kuorintaa, pikaista kauppareissua, pyykkiä, imuria ja järjestelyä. Kunhan irkku saa ensin kasiin menijät matkaan eli neljä lasta ovesta ulos. Junnu menee vasta kymppiin, onneksi, jos menee. Tämän kohdalla tilanne on vielä hieman auki, yö meni rauhallisesti mutta viimeisen parin vuoden aikana se yskiminen ja tukehtumisyritykset onkin ajoitettu aina aamuihin.

Ja nyt, se on moro, riennän herättämään niitä neljää kasiin menijää ja aloittelen sitten päivän urakat. Viettäkää mukava tiistai!