Irkulla on ongelma. Suvaitsemattomuus-merkkinen. Katselen aika-ajoin kauhulla näitä nanny-ohjelmia, jossa lapset määrää tahdin ja vanhemmat on suorastaan tossun alla kunnes paikalle saapuu THE NANNY. Joka näyttää kaapin paikan sekä lapsosille, että niille vanhemmille, jotka sen lapsen tossukan alle ovat jääneet. Kun irkun mielestä se on äiti ja isi kun sanoo, mitä tehdään, missä tehdään ja miten, saati sitten koska. Näissä ohjelmissahan on järjestäen määräysvalta siirtynyt lapsosten käsiin...

Pääsääntöisesti irkun tuttavapiiri käsittää vanhempia, jotka sanoo mitä, missä, koska ja miten. Okei, joukossa on pari poikkeusta, näillä parilla poikkeuksella lapset ovat ne jotka sanovat suureen osaan asioista sen viimeisen sanan. Toisessa porukassa tosin äiti on yllättäen löytänyt itsestään uuden vaihteen, siis sen joka määrää, toisessa porukassa isä olisi varmasti se joka sanoisi mitä, missä ja milloin, jos siis saisi sanoa. Vaikea kai sekin on yhtään mitään sanoa, jos kaikesta vähänkin tärkeämmästä ei ole hajuakaan, toisin sanoen tässä porukassa äidillä on tapana pitää kaikki epämiellyttävät ja ongelmalliset jutut isältä piilossa.

No, tänä aamuna, kun irkku on nukkunut pari yötä huonosti, potenut selkäkipua muutaman päivän ja muutenkin ollut tasolla "ketutuskäyrä nousussa", tämä toinen porukka sai sopivasti irkun miettimään tätä mitvit-systeemiä heillä. Ja kuulkaa, ei siihen paljon tarvita, jotta irkun päässä alkaa nämä mitvit-mietteet. Laittelin viestiä kyseisen sakin äidille. Prinsessa kun kulkee heidän tyttärensä kanssa koulumatkat aamuisin, toisin sanoen pääsääntöisesti kyydillä. Tästä olen tainnut aiemminkin mainita...

Laitoin siis viestin, tyyliin, tytöt menee kymppiin, ilma on ihana, lienee paikallaan jotta kävellen sinne hilppasevat. Sitä matkaahan EI ole kuin vajaa kilometri. Eipä aikaakaan kun puhelin piipitti vastauksen merkiksi ja kyllä, mitvit-asetelma oli valmis samalla sekunnilla kun tuon luin... "Olisi kyllä paikallaan, jos saan tuon vaan suostumaan kävelyyn". Siis MITVIT??? Ei kai lapsi sitä päätä? Jumankekkulit. Jos meillä joku tenavista ilmoittaisi, että ei suostu lähtemään kouluun koska ei kyytiä ole, tietäisi tämä puhuneensa juuri läpiä päähänsä. Ja tätä on prinsessa muutaman kerran testannutkin, jotta josko äidille tuumisi, ettei sinne kouluun kun ei sitä kyytiä ole...

Perkele! Kengät jalkaan ja tallaamaan, se koulu nyt sentään missään Siperiassa ole. Että MITVIT vaan, en ymmärrä. Perkele.

Poistun murisemaan muualle. Sano.