Viikko ihan käsiin. Tänään vietän vapaapäivää, en suinkaan siksi ettei työmaalla olisi mukavaa vaan simppelisti siksi että lähden prinsessan kanssa sinne TAYSin kuulokeskukselle nyt aamusta. TAYSista ei voi koskaan tietää kauanko siellä menee joten sovin suosilla työmaalla että en tule töihin lainkaan vaan käytän ylituntejani pois. Ja niitähän on, ei niitä tällä yhdellä päivällä millään tuhlaa. 

Eilinen työpäivä oli, kuten arvelinkin, hektisyydeltään luokkaa ysi. Pitkäksi ei aika ehtinyt käydä kertaakaan, aamulla touhasin kymppiparitaloja opetusmateriaaliksi, kopsuttelin vanhoista aapisista materiaalia edistyneemmille lukijoille ja liimasin ja leikkasin sen hetken minkä ehdin ennen kuin siirryin luokan kanssa liikuntasaliin. Liitoleija osoittautui ykkössuosikiksi lasten käytössä ja sen kanssa jaksettiin touhuta salissa koko tunti.

Seuraavat pari tuntia meni jälleen liimaten ja leikaten, minä kun muokkailen niitä vanhojen aapisten tarinoita A4-paperille jonka toiselle puolelle liitän luetunymmärtämistehtäviä kappaleista. Yhden pikkutavoitteen olen vielä itselleni asettanut tälle työssäoppimisjaksolle; tahdon ehtiä tehdä vielä yhden puuhavihon lapsille ennen kuin jakso loppuu eli suuri osa tulevista "luppotunneista" tulee menemään materiaalin etsimiseen ja koostamiseen.

Yhytin kanslistinkin päivän aikana ja hohhoijakkaa. Siitä keskustelusta en tullut juurikaan hullua hurskaammaksi, jokin hyväksyntä tarvitsee ensin saada niihin tunteihin ennen kuin kanslisti voi moista lappua kirjoitella eli kannattaa varautua jopa parin viikon odotukseen. Höh nyt! Se kuka hyväksyy tunnit ja missä ja miten, se jäi minulle hämärän peittoon sillä kanslisti, vaikka ihana ihminen onkin, hössäsi samaan aikaan jälleen kerran niin montaa asiaa että ei tajunnut vastata alkuunkaan esittämääni kysymykseen.

Aionkin soitella tänään kaupungin palkanlaskentaan ja kysyä josko siellä olisi tietoa tästä asiasta, kela kun ei päivärahoja maksa ennen kuin todistus on sinne asti kulkeutunut ja se maksupäivähän olisi ollut jo eilen. No, eiköhän asia selvinne tänään tai ehkä viimeistään huomenna. Kai. Tai sitten ei, viime aikoina kun on tuntunut siltä että kaikki rahaan liittyvä on jotenkin odotuttanut ja odotuttanut itseään. Kuten nyt se rahasählinkikin; olo alkaa olla kuin espanjalaisella konsanaan, huomenna, huomenna ja huomenna.

Toki eilenkin tuli se pakollinen "huomenna"-viesti tunti ennen sovittua rahankuskausaikaa. En tiedä oliko siirtymälle jokin pakottava syy mutta sanotaanko näin että olen totaalisen kyllästynyt sanaan "huomenna". Joku saattaisi pitää minua jo suunnilleen umpihulluna kun edes uskon rahan vielä saavani mutta jostain kumman syystä tässä kohtaa minulla on vahvasti se fiilis että kyllä se sieltä tulee, korkoineen päivineen vielä. Tuleeko se tänään, kuten eilen laitettu viesti lupasi, se on sitten eriasia sillä yhtä vahvasti olen alkanut uskoa siihen että jokaiseen luvattuun päivään liittyy se "huomenna".

Päivän viimeinen tunti menikin sitten luokassa oppilaiden kanssa äikkää hioen. Ylpeänä voin ilmoittaa että jokainen oppilas luokallamme osaa lukea, suurin osa suht hyvin ja muutama vielä haparoiden. Silti, lukutaito on löytynyt ja nyt keskitämmekin tarmomme sen vahvistamiseen. Yleisesti ottaen luokka osaa varsin mainiosti myös matikkaa joten hyvin on opit sillä saralla uponneet, tosin meidän luokallamme on käytössä mahdoton määrä kaikkea oppimista tukevaa materiaalia jota allekirjoittanut on pitkin syksyä valmistanut.

Päivän päätteeksi jäin vielä pölöttämään opettajan kanssa ja kun viimein koikkelehdin autoon olikin kello jo kokolailla sen kaksi joka virallisesti on työpäiväni päättymisaika. Olin kyllä ollut aikeissa lähteä aiemmin työmaalta mutta kun ei niin ei, eihän sieltä malta näköjään lähteä. Kotona ukko oli sisuuntunut tympeään elämäänsä ja imuroinut. Ei hyvä. Minä join kupposen kahvia, selitin pikaisesti ukolle tämän päivän kuvioita ja hain speden hoidosta.

Kotiuduttuani ukko muisti tikkinsä ja huuteli makkarista niiden poistopäivän saapuneen, minä laittelin naapurin emännälle viestiä kysyen ehtisikö hän millään poiketa poistokeikalla vielä tänään. Tunnin päästä naapurin emäntä kolisteli sisälle ja ukko pääsi kokemaan harvinaista herkkua; minä näet komensin tämän kiskomaan housut jalastaan ja asettumaan makuulleen, naapurin rouvan käsittely odotti!

Valitettavasti toinen tikkauskohdista punoitteli ikävästi joten tänään ukko käy näyttämässä sitä jahka minä kotiudun sieltä TAYSista. Kipeämpikin tuo taas oli ja siihen osasyy taitaa olla pitkälti se imurin kanssa keikkuminen. Sanokaa minun sanoneen, ukko ei todellakaan palaa työmaalle vielä parin viikon päästä vaikka sairasloman päättyminen sinne onkin kirjattu. Keppejen kanssa kulkemisajaksi kun oli määritelty pari viikkoa ja johan se pari viikkoa on mennyt mutta ei toivoakaan että tuo voisi vielä kepeittä kulkea.

Sivukiertoliikkeen tekeminenkin on kiellettyä vielä parin viikon ajan joten eiköhän se työmaalle palaaminen mene lähemmäksi joulua joka on toki varsin ok tämän naisen mielestä. Ehdimmepä olla ihan kahden muutaman päivän työssäoppimisjaksoni päätyttyä ja se on kiva se! Tosin se eka viikko jakson jälkeen minun on pakko pyhittää kirjoittamiselle mutta väliäkö tuon, onhan senkin jälkeen vielä aikaa, tai ainakin olen melkolailla varma että on.

Tälle päivälle on ohjelmassa paitsi se TAYSin keikka myös ruokakauppakipaisu ja kenties touhuan kattilallisen rosvosoppaa jos vain jaksan ja viitsin. Jotenkin tuntuu että pienintäkään intoa keittiöosastoon ei nyt ole vaan se aika minkä ehtii kotona olla tulisi vietettyä mieluiten vain olemalla. Laiskuus iskenyt ihan tosissaan. Leipomistakin olisi luvassa mutta onneksi vasta ensi viikon alkupuolella, junnun synttäreitä kun vietetään pienesti keskiviikkona.

Kuisti ja ikkunat odottaa edelleen käsittelyä mutta jotenkin nekin tuntuu nyt muka ylivoimaisen kovilta hommilta. Alkaakin näyttää siltä että kumpaiseenkin työhön joudun pakottamaan itseni sillä mielenkiinnon aste on pitkälti alle nollan. Elämä on, sano. Josko nyt siirtyisin kuosittamaan kutrejani niin kenties ehdin vielä lukaista aamulehdenkin ennen kuin ensimmäisten lapsosten herättely on edessä. Se on moro ja viettäkää kivakivatorstai!