Ei sattuisi kukaan tuntemaan? Irkulla olisi käyttöä sellaiselle, juuri nyt ja tässä. Poika 13v, siis se sama kovanonnen"lintu", joka kadotti sekä tajunsa että muistinsa torstaina, tarvitsee haarniskan. Vaihtoehtoisesti voisin ajatella jonkinasteista pehmusteläjää ympärille, mutta toisaalta, se voi olla kovin vaarallinen jos poika tippuu esim järveen. Tosin, eipä se haarniska varmaan juuri sen turvallisempi ole, mikäli järveen mulahtaa, mutta ehkäpä sen kolinan perusteella osaisi huudella varoitushuutoja mikäli poika vesistöä lähenisi.

Sormi on murtunut. Kuvat kierrätettiin taysin kautta katsottavana ja juu, kolme viikkoa lastassa ja sen jälkeen aktiivinen sormiharjoitus käyntiin. Irkulle iskee aivan hetkenä minä hyvänsä kuulkaa uskonpuute kyseisen hepun henkiinjäämisen suhteen. Viikon takaisella mökkireissulla poika otti ja kokeili, kuinka lujaa se mopo alamäkeen menikään. Aika lujaa kulki juu, sen verran lujaa, että jarrut ei ehtinyt menoon mukaan vaan vauhti hiljeni vasta mäen alla olleeseen kiveen. Onneksi oli se kypärä päässä, tiedä vaikka olisi kallo haljennut. Pojalla taitaa olla musta kausi menossa taas...

Jotta kun, aina jotain. Ajoittain tosin. Kausiluontoisesti. Kuten silloin pienenä. Ensin tuo lähes onnistui tukehtumaan leivinpaperiin. Suunnilleen heti opittuaan ryömimään ja avaamaan laatikoita. Pari vuotta taisi olla rauhallista, ja sitten tuo tippui sohvan taakse ja jäi sinne jumiin. Tuolloin ei onneksi sattunut kuin pojan ylpeyteen. Samoihin aikoihin kaveri leikki leijonaa siskonsa kanssa ja tippui rappustasanteelle parin metrin pudotuksen. Tuolla kertaa mentiinkin vauhdilla lääkäriin, tulos, aivotärähdys ja verenpurkauma peukalossa.

Hieman ennen kouluikää poika innostui niin totaalisesti kevään ensimmäisestä pyöräilykeikasta, että unohti kuinka pyörää käännetään pihaan tullessa. Siinä irkku sitten nyppi ruusunpiikkejä urakalla pojan kasvoista ja käsivarsista. Seuraavana keväänä innostuttiin aivan yhtä lujasti, silloin unohdettiin sekä kääntyminen että jarrut ja pam, kiskan pihan kuusessa raikasi. Tulos, kuhmu päässä ja huuli turvoksissa. Koulussa on kaaduttu pää auki rappusissa. Terkkari liimasi pään ja ilmoitti, että 5 päivää ja homma on bueno. Ei ollut, poika kaatui koulun jäisessä pihassa neljä päivää tämän jälkeen ja liimat petti. Sillä kertaa irkku ei antanut enää liimoihin koskea vaan kiikutti pojan ommeltavaksi.

Omenapuuhunkin on muutaman kerran jääty jumiin. Milloin paidanhelmasta, milloin housunsuusta. Yleensä näissä tilanteissa on käynyt säkä ja joku aikuisista on sattunut kurkkaamaan ikkunasta tai astumaan ovesta ulos juuri oikeaan aikaan ja poika on nostettu puusta alas. Pari kertaa ei onnea olekaan ollut, toisella kerralla koko maha raapiutui ylhäältä alas naarmaleille, toisella kertaa tultiinkin suoraan päälleen. Onneksi omenapuun alle oli tuolloin satuttu haravoimaan lehtiläjä.

Näiden kaikkien omalaatuisten sattumusten lisäksi poika on onnistunut kaatamaan kaivinkoneen kauhan sormensa päälle, tuolla kertaa ei luita murtunut mutta sormi sai tyvestä latvaan asti toiseen syrjäänsä tikkejä. Varpaat on toiselta murtunut pariin kertaan ja nyt on siis sormi liittynyt kunniakkaaseen murtuneiden luiden osioon. Että niin...

HAARNISKAA KAIVATAAN!