Joopa joo. Ehkä hyviä tekoja ei olekaan tapana palkita vaan niistä tehdään mieluiten ihmiselle hermoja raastava jännäri. Kuten nyt tämä parin viikon takainen rahanlainaamiseni. Jonka jälkeen lainasin pariin kertaan vielä vähän lisää, olisihan se nyt ollut sikanoloa jos toiset ei olisi päässeet pois sieltä Lapista ja vain siksi ettei rahaa bensaan ollut. Kaiken kaikkiaan lainasumma kasvoi useampaan sataseen joita minulla ei edes oikeastaan olisi ollut.

Siis ei olisi ollut, mikäli emme olisi juuri hamstranneet rahaa talvirenkaisiin. Koko summanhan piti palautua viikko sitten maanantaina ja kuulemma vielä korkojen kera. Lienee tarpeetonta sanoa ettei näkynyt. Tiistaina lainaaja joutui ensiapuun, tätä kun riivasi julmettu mahatauti joka nosti kuumeen samaan syssyyn. Keskiviikkona tämä viimein pääsi pankkiin, rahapuolessa kun oli vielä omat metkunsa hänenkin hoidettavanaan, ts sitä rahaa tämä ei ollut saanut pihalle ennen tätä pankkireissua.

Keskiviikkoiltana tämä oli sitten laittanut rahan tililleni. Tosin vahingossa väärään pankkiin eli edessä oli kaksi pankkipäivää odottelua. Torstaina ei näkynyt, ei tietenkään. Perjantainakaan ei näkynyt. Minä olisin voinut ihan oikeasti ITKEÄ! Meillä kun alkoi olla rahat himpan finaalissa itsellämme, tilipäiväänkin viikko aikaa ja pam, junnun lasit toista kertaa samalla viikolla rikki. Olin toki soitellut tälle torstainakin siitä että eipä se raha siellä vielä ole, tuolloin lainaaja oli aloittanut uudemman kerran oksentamisen heti aamutuimaan.

Perjantaina soitin ja lainaaja oli juuri tulossa ensiavusta. Kokeita oli otettu eikä hän parhaalla tahdollaankaan olisi pankkikuntoinen, jalat kun ei oikein kantaneet ja hänet oli aiottu ottaa tiputukseen. Viimeiset raha-ajot toki tapahtuisi vasta iltapäivällä eli voisinko millään malttaa. Tottakai, maltti on toinen nimeni. Junnun lasien kanssa kävi sentään säkä; lähdin väännättämään niitä kahdeksatta kertaa ja naks, se kahdeksas kerta oli viimeinen mitä lasit kesti.

Taas oli tulla itku vaan ei hätää. Kivakivaoptikkotäti kaiveli firman ylösalaisin ja löysi yhdet täysin samanmalliset pokat laatikon pohjalta, vain väri oli eri. Ei aikaakaan kun pojalla oli uudet pokat, hintaan 29 euroa, poistunut malli nääs, ja minulla mieli ihan himppasen parempi. Sitä parempaa tuulta ei kyllä kamalan kauaa kestänyt, pankkien sulkeuduttua tutkin tilin ja pam, eipä sinne mitään ollut ilmestynyt. Voi perä!

Viikonlopun aikana lainaajan vointi parani ja lauantaina tämä viimein tajusi mitä olin tarkoittanut kun olin pyytänyt tarkistamaan uudelleen tilinumeron jolle tämä oli rahaa siirtänyt. Kas, kaksi numeroa oli väärinpäin. Ongelma lienee korjattavissa maanantaina, totesi tämä, mutta ennen sitä tämäkään ei pystynyt edelleenkään nostamaan rahaa sieltä tililtä sillä perintöveron hoito oli edessä vasta maanantaina. Aha.

Sanotaanko nyt niin että jo siinä kohtaa, tai oikeastaan jo muutama päivä ennemmin, alkoi olla lievästi vedätetty olo. Siis oikeasti. Omiani pyydän takaisin. Anon suorastaan. Ollaan kipeänä, raha ei liiku kuten pitäisi, pankki menee väärin, tilinumerot menee väärin ja vaikkas mitä. Mutta niin, minä tahdon EDELLEEN uskoa että hyvät teot palkitaan ja ihmiset on luottamuksen arvoisia, ainakin ne ihmiset jotka on olleet sitä ennenkin.

Tämä lainaaja kun kuuluu juuri niihin, YYA-kavereihin jonka kanssa nämä hommat on aina ennenkin toimineet kuin vettä vaan. Vaan niin, tässä kohtaa se luottamus alkoi kyllä jo himpan horjua eikä ihan pientä himppaa horjunutkaan. Maanantaina kaikki olikin sitten taas toisin. Lainaaja oli toennut kunnolla taudistaan viikonlopun aikana, oli menossa hoitamaan perintöverojuttuja pois ja siirtelemään rahaa, samalla tämä ryhtyi selvittämään sitä mihin se raha, jonka tämä oli kuulemma keskiviikkona siirtänyt sinne väärälle tilinumerolle, on päätynyt.

Puolelta päiviltä tuli viesti; raha oli löytynyt ja lähti juuri nyt siirtymään sille oikealle tilinumerolle, ts näkyy tililläni heti aamusta. Tai näin ainakin pankkineiti oli tälle sanonut. Perintöverojututkin oli hoidettu mutta sen pitää puolestaan näkyä ensin verottajalla ennen kuin hän voi nostaa omalta tililtään enempää rahaa. Mutta niin, "ystävä hyvä, homma on hanskassa" joten eiköhän tämä tästä.

Ja tadaa, toteanpa tässä nyt että tilini on aivan yhtä tyhjä kuin eilen illallakin nyt kun sitä katsoin. Ei näy rahaa ei. Tyhmä kun olen haluan tosin uskoa siihen että ok, pankit suorittaa niitä ajoja vähän miten sattuu ja se raha saattaa tupsahtaa tilille vaikka heti pankkien auettua. Tai päivällä. Tai iltapäivällä. Mutta niin. Nyt alkaa usko olla kateissa jo lopullisesti. Näinköhän minua on vedätetty ja hyvin. Näinköhän minua on pompotettu kurkkimassa tiliä.

Nähtäväksi jää, aikomus kun on hypätä autoon, huristaa spede tarhaan ja sitä kautta lähteä ukon nuorimman siskon varastoa tyhjentämään eli nyt aamusta en ehdi tätä asiaa edes hoitaa kunnolla. Mikäli sitä ukon nuorimman siskon varastoa ei olisi niin minähän täräyttäisin itseni lainaajan ovelle aamuysiltä ja tämä saisi lähteä minun kanssani nostamaan sitä käteistä tililtään MIKÄLI sitä siellä oikeasti on.

Toisaalta tässä jutussa on liian monta sattumaa ja toisaalta taas tässä on monta loogistakin tapahtumaa. Saattaahan se olla että kaikki on ollut ja käynyt juuri kuten lainaaja sanoikin tai sitten voi olla että hän on kehittänyt uskomattoman suuren kuplan jonka on syöttänyt minulle. Mutta toisaalta, miksi? Me olemme kuitenkin olleet lasten kautta tekemisissä vuosikausia ja avitelleet toinen toisiamme milloin minkäkin kanssa.

Saattaisiko toinen muuttua yhtäkkiä täysin välinpitämättömäksi pummiksi? Siis oikeasti? Ja valjastaa vielä miehensäkin samaan juttuun? Vai onko tässä oikeasti nyt vain mennyt kaikki päin hanuria jatkuvalla syötöllä ja se raha ilmestyy vielä sinne tilille? Vttu kun tietäisi! Rahaahan se vaan on, mutta siinä rahassa on tosiaan ne meidän talvirenkaat eikä edes ainoastaan ne, vaan myös kellarin styrokseihin varatut rahat.

Eikä siinäkään vielä kaikki, ne renkaat ja styroksit pitäisi saada haettua tällä viikolla, ukon leikkaukseen kun on tarkalleen kaksi viikkoa aikaa ja sitä ennen pitää olla kellarin laitettuna ja talvirenkaat autossa alla. Eli aikakin tässä alkaa loppua kesken. Sitä paitsi olen mielestäni ollut HYVIN pitkähermoinen tämän asian kanssa. Alkuperäisestä maksulupauksesta kun on mennyt jo yli viikko ja edelleen omat rahani on missä sattuu. Pirulainen sentään, jos se siitä kiinni on niin jättäköön puolestani minkään korkojen maksun lainan osalta mutta NE MEIDÄN RAHAT minä tahdon!

Tämä tästä rahavttuunnuksesta, kuten jo mainitsin olen tänään menossa ukon nuorimman siskon kanssa varaston tyhjennykseen. Hämmästykseni siitä kuinka vähän avuntarjoajia onkaan kasvaa hetki hetkeltä. Todettakoon vielä sekin että päätökseni olla olematta vihainen, kiukkuinen tai vttuuntunut muille ihmisille on toiminut suht hyvin tähän asti; kutsu isovanhempien päivään on toimitettu anopille ja tämä on sinne menossa.

Ja nyt kuulkaa taidan siirtyä vähitellen tutkailemaan mitä heittelen spedelle päälle tänään. Ehkä se rahasoppakin tästä vielä selviää, tai sitten ei, joka olisi kovin kovin noloa sillä minulle ei liene jää muuta vaihtoehtoa kuin kävellä siinä tapauksessa poliisin puheille ja tehdä rikosilmoitus. Tästäkin huolimatta, viettäkää kivakivatiistai, minä tulen pyrkimään samaan vaikka alku ei kovin lupaava olekaan. Se on moro!