Tämä jos jokin sanonta sopi fiiliksiini kun avasin silmät aamusta. Siis todella! Pääkivutonta aamua toivotaan! Se, jos joku olisi plussaa. Toisaalta, pitää olla tyytyväinen siihen että aamu on sentään täysin kuumeeton, ehkä tämä pääkipukin on jäänne joka katoaa päivän mittaan. Or not. Eilinen aamupäivä oli about lämpövapaa, touhusin siinä hyvin hyvin varovasti vakiopastakastikkeen tulille, tyhjensin tiskaria ja täyttelin pyykkäriä.

Tähän väliin huomautus vakiopastakastikkeesta; tein sen tällä kertaa 800 grammalla jauhelihaa ja 1 kilolla tomaattimurskaa sekä 500 grammalla paseraattua tomaattia, lihaliemikuutioita nakkasin sekaan kaksin kappalein ja laskin tietysti perään "makrot". Koko kattilallisessa on kaloreita 2273 kca, hiilareita 75,4 g, rasvaa 141,9 g ja proteiineja 164,2 g. Rasvaa saisi toki olla enemmän mutta muilta osiltaan ainekset on varsin buenot ja niinpä keittelin itselleni vakiopastan seuraksi kesäkurpitsasuikaleita sitruunamehu- ja oliiviöljytilkalla maustetussa vedessä ja hukutin ne valutuksen jälkeen voihin. Nam.

Yhden kanttiin siirryin sohvalle vällyjen sisään tuijottamaan NYPDn kolmatta tuotantokautta ja nappasin sukkapuikot käteeni. Kaikki sujui varsin mukavan mallikkaasti aina siihen asti kun ukko kotiutui töistä ja nousin sohvalta. Joku helvata oli kutsunut moukarimiehet takaisin töihin. Kyllä! Koko revohkan, ei vain niitä paria pököä jotka oli edellisenä päivänä ja aamupäivästä olleet töissä. Hetken jo mietin että voiko pää räjähtää?

Mittasin lämmön ja totesin sen olevan 37.7. Just. Lopun iltapäivän moukarimiehet jatkoivat töitään ja lämpö seilasi 37.5 ja 37.9 välillä ja minä istuin kuin suolapatsas konsanaan sohvannurkassa sukkapuikot käsissä. Moukarimiehet kun selvästi laiskottelivat heti kun et liikkunut itse, taonta oli paljon paljon lepposampaa mutta annas olla kun nostit peppuasi tai käänsit päätäsi, koko lauma innostui julmettuun takomiseen.

Kun Kadonneen jäljillä alkoi minä hivuttauduin varoen ylös todetakseni suurimman osan moukarimiehistä poistuneen. Hurraa! Mikä riemu olikaan laitella itselleen pikkuisen salaattia iltapalaksi kun päätä pystyi liikuttamaan ilman että tarvitsi siristellä silmiä tai koettaa tehdä liikkeet mahdollisimman hitaasti. Vaan teinpä siinä sitten samalla vähemmän miellyttävän havainnonkin; pääkipu asettuu kun mittarin lukemat nousee yli 38 asteen. Huoh. Välillä 37.3-38 moukaripartio on tosiaan töissä ja innoissaan.

Ja niin, tämä aamu on alkanut pientä pääkipua potien, tosin pääkivun syy saattaa olla jo pitkällinen paikoillaan olokin. Itseä alkaa ihan oikeasti tympiä jatkuva istuminen tai makaaminen, mieli kun tekisi laitella vähitellen ikkunoita talvikuntoon. Tiedä koska ne pakkaset tosissaan tulevat ja sitten se on myöhäistä lähteä ikkunoita hinkkaamaan. Saattaapa siis olla että kuulostelen nyt muutaman tunnin itseäni ja jos mittari näyttää kiltisti alle 37 lukemia useamman tunnin niin ehkä minä ainakin olkkarin ikkunan huitaisen talviteloille.

Tänään poika 14v lähtee vuorostaan isälleen. Poika 16vhän on siellä ollutkin lauantaista asti ja palannee vasta viikonloppuna, syysloma kun on oivaa aikaa takoa rahaa mopoon. Maanantaina poika 14v ja teini hyppäävät sitten isänsä ja erinäisen joukon muita suvun naisia ja miehiä kanssa lentokoneeseen ja matkustavat madeiralle. Edessä on siis parin viikon ero ja jotenkin minua harmittaa moinen.

Toisaalta näitä eroja tuskin tulee enää kovin usein tämän jälkeen, mahtaako tulla lainkaan. Olen näet kuullut että eksän tyttis on muuttamassa tämän luo lapsineen ja niin. Meidän yhteiset lapsemme ei voi oikein sietää eksän tyttiksen lapsia kuin hyvin hyvin pienissä annoksissa. Harmi. Olen ottanut sen linjan että kuuntelen kyllä sujuvasti lasten mutinoita näistä mutta kantaa en ota, en suuntaan tai toiseen mitä lapsosiin tulee.

Sen sijaan olen ottanut kantaa lapsipartion kiukkupurkauksiin siitä kuinka teinin huone menee tyttiksen tyttärille ja jopa siihen kun pojat rähisi omasta huoneestaan kuinka sitä on sitten ihan turha edes kuvitella saavansa itselleen kenenkään. Eihän nämä isommat ole isällään enää kuin joskus harvoin ja tyttiksen tyttäret taas on himpan alle kymmenvuotiaita neitosia jotka toki menevät vielä kimppahuoneessa mutta veikkaanpa että vuoden-parin päästä tilanne saattaa olla jo aivan toinen.

Minusta on hirvittävän kivaa kun tiedän että eksä on löytänyt itselleen passelin puoliskon ja on onnellinen ja tyytyväinen. Todella kivaa! Toivoisin että lapsipartiokin osaisi olla sitä mutta ehkä he ajan kanssa osaavatkin, hehän kasvavat kaiken aikaa ja enpä usko että enää muutaman vuoden päästä edes 14v käy juuri muuta kuin kääntymässä isällään. Silti. Ehdin minä sitäkin miettiä että kuinka epäreilua se toisaalta on kun lapset ei saakaan pitää yksinoikeutta isäänsä ja toisaalta taas, se on suuri rikkaus kun porukkaa on enemmän.

No olipas taas aatteita konsanaan. Taidanpa siirtyä nyt kuskaamaan pyykkikopan yläkertaan, siellä odottaa kuivat vaatteet viikkaajaa. Viettäkää oikein mukava keskiviikko, pyrin samaan mä! Se on moro!