Mihinkähän nämä tällaiset tilaukset toimitetaan? Aamutv sitä lupaili tänne meidänkin leveysasteille, nähtäväksi jää. Tämä on nyt näitä aamuja, jolloin kaikki mahdolliset vitutuspäivän aineet on koossa hetikohta heräämisen jälkeen. Takana on taas yksi huonosti nukuttu yö, kiitos junnun ja miehen herätyksen, johon olen alkanut monesti myös heräämään.

Itse heräily ei niinkään häiritsisi, ongelmia aiheuttaa lähinnä se, että junnun siirtyminen meidän sänkyyn kesti jälleen juuri sen minuutin liian kauan, jonka jälkeen olin itse täysin hereillä enkä tahtonut saada uudestaan unta millään. Pari tuntia siitä ja miehen kello soi, siihenkin havahduin ja ehdin jo hetken miettimään joudunko nousemaan vessaan. Onneksi en.

Seuraavan kerran sainkin sitten vettä niskaan, kun oma kelloni soi kuudelta. Nousin ylös, manasin mielessäni aikaiset hoitoaamut ja hiipparoin alakertaan. Ja mikä minua odottikaan. Läppä auki odottava kännykkä jossa tekstiviesti "tuletko hakemaan tytöt hoitoon vasta yhdeksältä kun viet isommat tytöt eskariin". Lähetysaika yllättäen puoli yhdeltätoista illalla jolloin olen poikkeuksetta jo sängyssä. Argh!

Heräsin siis "turhaan" tuntia aiemmin. Kipaisin hätäisesti sohvalle, vedin peiton korville ja koetin saada uudestaan unen päästä kiinni, liki tunti vielä aikaa nukkua. Eihän tuo onnistunut. Ei toivoakaan. Siirryin aamutvn pariin, kuuntelin uutiset ja nousin teenkeittoon. Vähemmän kevyttä aamulukemistoa edusti miehen nuorimman pikkusiskon epikriisi, jonka anoppi eilen toi.

Kyseinen paperi ja sen liitteinä olevat kuvat normaalista sydämestä ja pikkusiskon sydämestä ovat lähdössä torstaina mukaani neuvolalääkäriin. Epikriisi kertoi koruttomasti tytön viimeisestä parin viikon hoitojaksosta sairaalassa, joka alkoi toiveikkaissa merkeissä odotetun uuden sydämen saamiseen ja päättyi ikävästi siirron jälkeiseen septiseen sokkiin ja kuolemaan vain kuusivuotiaana. Samainen epikriisi kertoo ne lukemattomat leikkaukset jotka tyttö kävi läpi elämänsä ensimmäisinä parina-kolmena vuotena.

Miehen pikkusisko on pitkälti se syy, miksi anoppi hyppii taas seinille koko odotusajan. Tällä kertaa hyppiminen on pahempaa kuin aiemmista viidestä lapsenlapsesta, nämä vuodot, toisen vauvan keskenmeno ja epätieto saavat hänet luonnollisestikin pelkäämään pahinta. Pistäähän se miettimään itse kunkin mitä tuleman pitää. Minua kuitenkin lohdutti suunnattomasti tieto, jonka lisäksi hain netistä.

Periytyvyys on todella pieni, ja koska miehellä ja pikkusiskolla on eri isät, on marginaalisen pieni periyttämisprosentti vielä jaettava puoleen sen puolesta, että mieheni edes kyseistä sairautta periyttäisi. Ja niin, siskon elinvauriot ovat olleet kyseisen sairauden suhteen sieltä pahimmasta päästä, suurimmalla osalla vauriot eivät ole niin massiivisia ja elinikäennuste normaali.

Näistä kaikista huonon aamun merkeistä huolimatta siis, minulla on aurinkoinen olo. Kummallista. Heti kahdeksalta säntään kauppaan, haen tämän päivän ruoasta puuttuvan sulatejuuston ja teen ruoan valmiiksi uuniin. Aamupäivän ohjelmaksi olen suunnitellut pyykkivuoren viikkailun kaappeihin, ja uuden satsin koneessa pyörittelyn.

Iltapäiväohjelma onkin sitten vielä mukavampi. Ohjelmassa on elokuvan katsominen ja mahdollinen iltapäivänokosten nappaaminen sohvalla. Näihin tunnelmiin, irkku vaikenee.