Nih! Siis ihan paras, ykkönen ja huippu, ainakin jos kyseessä on ennakkoaavistelu. Siis ihan numero UNO, näin italialaisittain. Kas kun, aamupäivä on mennyt tyyliin silmät ristissä. Puoliunessa. Touhuten toki silti, mm kolmas koneellinen pyykkiä on jo pyörimässä, lapset ovat syöneet normaalisti katkaisten irkun touhut, suklaakakku jäähtyy keittiössä, lihamureke on kohtsilleen valmis ja perunamuusipotut kuorittuna, sekä kaiken lomassa tietysti järkätty pistettä a, ehostettu pistettä b ja siivoiltu pisteitä a, b ja c.

Spedekin on ketkunut aamusta asti hereillä, puolen tunnin välikuolemia lukuunottamatta. Lämpöä ei nyt ole mutta olo on kaverilla kurja, eikä näössäkään ole liiemmin nyt kehumista, nokan alus on jatkuvasti mössöjen peitossa, silmät vuotaa ja yskä saa kaverin punoittamaan kasvoistaan. Ja jottei tässä vielä olisi kaikki, kaveri on aika selvästi lekurikamaa, hengitys näet vinkuu ja välillä meinaa oksupoksut lentää ilmoille kun yskiessä irtoava lima on niin sitkeää tavaraa. Just.

No siis kuitenkin, olemme täällä riekkuneet enemmän tai vähemmän kovilla kierroksilla koko aamupäivän, odottaen vain sitä täydellistä, ihanaa ja taivaallista hetkeä kun junnu suuntaa kerhoon klo 13:00. Tätä juhlahetkeä ennakoiden irkku syötti speden puoli yksi, ajatuksena jotta nyt tuo sitten nukkuu jos nukkuu, arvellen tosin, että tässä käy silti vanhanaikaset. Ts väsynyt äiti, omaan sänkyynsä nukahtanut ja myös hyvin väsynyt lapsi, sohva, peite ja makuuasento, myös äidille suotu hetkellinen päiväuni joka keskeytyy oikeastaan samalla hetkellä kuin alkaakin. Am I good or what???

Okei, pienen virhearvion laskelmissa tein, en ehtinyt siihen sohvalle asti. Läheltä se kyllä piti, olin sentään kävelemässä sitä kohti. Mutta ihan en ehtinyt ennen kuin makkarista kuului parkaisu. Toinen parkaisu. Ja vielä kerran, ihan vain sanojen vakuudeksi eikä siinä sitten auttanut muu kuin mennä kurkkimaan toisen hätätilaa, toiveena toki se, että tutti suussa hiljentäisi toisen takaisin unten maille. Ei puhettakaan. Ei toivoakaan. Tyhmä irkku tyhmine toiveineen. Minä olen spede, ja minä EN tahdo maata täällä sängyssä enää hetkeäkään kun minua alkaa yskittää, ja sitten oksettaa ja tekee muutenkin huonoa...

Jotta nosta minut helketti soikoon ylös juuri nyte! Et ei täs sit mitään. Josko sitä sitten vaikka imuroisi tähän väliin. Että näin. Mutta kuulkaa, siis Am I good or what???