Vaikeaa se oli mutta onnistuihan se! Totean siis että kannatti istua väkisin puoli yhteentoista olkkarissa ja ihan yhtä kannattavaa oli pitää väkisin silmiään auki yhteentoista asti sängyssä. Myönnän silti että olin hereillä jo hieman ennen viittä mutta sitkeällä asenteella (ennouseennouse) sain kuin sainkin käännettyä tilanteen voitokseni ja pam, pääsin kuin pääsinkin takaisin nukkumatin huomaan. Se, oliko se sitten kannattavaa onkin toinen juttu, näin näet unia tadaa, parista oman luokan oppilaasta. No huh nyt!

Eilinen työpäivä oli kivakiva ja se kuuluu sarjaan "ei erikoista". Ehkä se olikin sitten alkusoittoa kotitapahtumille, minä näet innostuin siivoamaan kotiuduttuani, enkä siis sillä normitaktiikalla jossa nakkaillaan speden lelut jotenkuten läjään, kiikutetaan selvästi likaiset pyykit pyykkikoppaan jne vaan minähän tyhjensin kirjahyllyä, nakkailin osan leluista roskiin, kaivelin sitä ja tätä ja kiikutin kaikki vääriin paikkoihin päätyneet kapineet paikoilleen.

Siinä siivoilun lomassa soittelin pojalle 16v joka oli aiemmin lähtenyt kaverinsa kanssa katsomaan sitä raadoksi ajelemaansa skobaa isälleen. Koko juttuhan alkoi oikeastaan siitä että jo eilen poika puhui minulle kuinka aikoo ostaa yhdeltä amiskaveriltaan mopon. Tämä kaveri kun ottaa sen pojan raadon vaihdossa ja väliä ei tarvitse maksaa kuin satanen. Samat puheet jatkui vielä eilen kun kotiuduin töistä, kauppaa oli hierottu ja tarkoitus oli lähteä sinne isälle käymään.

Lähes samantien näiden jutustelujen jälkeen poika oli lähtenyt käymään kiskalla palaten sieltä viidenkymmenen euron kanssa, tämä oli näet lykannyt euron koneeseen ja kas, ei hassumpi tulos. Minua ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä muutaman ihmise pelionni hilulilupeleissä; ukko, ukon siskon eksä ja serkkuni eksä kuuluu juuri tähän kaartiin joka lähes sataprosenttisella varmuudella saa niistä koneista rahaa. Niin ja poika 16v. Muiden kohdalla moista onnea ei ole eli ehkä siinä onkin joku tuplausjärjestelmä?

No kuitenkin, poika oli siis lähtenyt sinne isälleen, tai näin ainakin oletin, ja minä soittelin tälle. Ja pah, ei tuo missään isällään ollut, ehei. Tämä istui viidentoista kilometrin päässä kaverillaan kahvipöydässä juomassa kaupantekokahveja. Aha. Että kyllä äiti, minä tulen hetken päästä kotiin OMALLA skoballani. Siis sillä UUDELLA skoballani. Jaahas. Minä jatkoin siivoamista ja siinähän se tilanne kakkonen iskikin sitten päälle.

Meillä on ollut vuosikausia käytössä jaloillaan seisova, tarvittaessa puhaltava, lämpöpatteri joka on vanha kuin taivas. Tai no melkein ainakin, se kun oli täällä jo siinä vaiheessa kun ostimme tämän talon. Kyseistä kapinetta ei käytetä kuin talvisin, kesät se lepäilee vintissä. Eikä talvellakaan kuin kovilla pakkasilla, ts tänä talvena se on ollut päällä lähes kaiken aikaa. Jostain kumman syystä ukko oli tänä vuonna päättänyt kelien lämmittyä veivata olkkarin seinäpatteria pienemmälle ja jätti sen lisälämmittimenä käytetyn patterin päälle.

Minä siis imuroin ja siirtelin milloin minkäkin kapineen paremmin toimivaan kohtaan, mm tulostin sai nyt häädön peilipöydältä. Nostin tulostinta, nappasin sen johdon irti, sen johto oli muuten kiinni sen patterin johdon viereisessä rasiassa ja mitä sitten tapahtuikaan? Patterin johto alkoi palaa sieltä juurestaan, pistorasian vierestä. Voi tsiisus! Jo tuli akkaan vauhtia, jo nousi sykkeet ja jo säikäytti! Onneksi muistin, ihme kyllä, että meillä on keittiön seinällä sammutuspeite ja vauhdilla kipaisin hakemaan sen, heitin palon päälle ja kehoitin vieressä tuijottavia spedeä ja junnua pysyttelemään kauempana.

No, nyt on olkkarin lattiassa hieno kärähtänyt kohta. Ei onneksi mikään iso, olisiko sentin levyinen ja muutaman sentin mittainen mutta silti. Patteri päätyi kuistille josta se lähtee kaattikselle ja kyllä minua alkoi jälkikäteen hirvittää. Mitä jos se hiivatin johto olisi syttynyt palamaan silloin kun täällä on junnu ja prinsessa kaksin kotona? Leikkimässä vaikka yläkerrassa? Palohälytin tuskin olisi ihan heti alkanut huutaa, eli paljonko sitä savua olisi ehtinyt muodostua ennen sitä? Ja hei, vanha puutalo, olkkarin lattia on vanhaa puuta, se olisi ollut hetki kun tämä pirtti olisi ollut liekkimerenä. APUA!

Todellakin onni onnettomuudessa että olin kotona ja vielä isompi onni että satuin hääräämään juuri sen patterin pistokkeen lähistöllä. Soitin ukolle töihin vähintäänkin järkyttyneenä ja mitä tämä totesi?! No hän oli sitä johtoa katsellutkin jossain välissä ja ajatellut että se ei välttämättä ole enää kovin turvallinen mutta oli sitten unohtanut sanoa asiasta minulle tai tehdä sille mitään. Tsiisus! Nyt on kyllä kummankin lotto-onni käytetty pitkäksi aikaa kun vain ajatteleekin mitä olisi voinut tapahtua jos... Parempi etten mieti asiaa enempää.

Siirrynpä siis takaisin siihen siivoiluun ja hetkeen jolloin poika 16v päristeli pihaan uudella skoballaan. Äiti piti pitkällisen kuulustelun siitä että tietääkö vastapuoli mihin on kapinetta noin niinkuin osin vaihtamassa mutta kyllä se poika niin väitti että on rehellisesti kertonut tälle kaikki viat mitä siinä isän pihassa seisovassa skobassa on. Isä oli luvannut kiikuttaa sen raadon tälle kaverille viikonlopun aikana ja poika on menossa tänään tekemään kauppapaperit sekä siitä vanhasta että uudesta skobastaan kaverilleen. Oukkidoukki.

Skobailun makuun jälleen päässyt poika säntäsi isälleen esittelemään menopeliään ja me soittelimme muutamaan kertaan eksän kanssa illan mittaan asian tiimoilta. Illalla pojan viimein kotiuduttua totesin tälle että ehkä tämä nyt pitää kapineen paremmin kuin sen edellisen kun on itse sen ostanutkin, saa nähdä pitääkö pojan vakuuttelut hyvästä huolenpidosta paikkansa. Pakko myöntää että olen tässä kohtaa aikas ylpeä pojasta. Tyypillistä tätä itseään, jos jotain on PAKKO saada niin kyllä tämä sen eteen on valmis tekemäänkin.

Ja niin, ensi viikolla on ihan pakko käydä pojan kanssa siellä iskällä, tällä kun on kaiketi pojalle töitä ja hyvä niin, poika saa itse hankittua bensa- ja tupakkarahoja itselleen, kumpaakin kun tältä kuluu. Josta taas tuli mieleen eilisen tapahtuma numero kolme. Siinä siivoillessani ja pojan hötkyessä skoban lumoissa sain vieläpä ilouutisia. Ei, ne uutiset ei liity mitenkään minun oppisoppariini vaan siskon työelämään.

Sisko oli käynyt torstaina työhaastattelussa lähikunnan lastenkodissa ja pitänyt paikasta ihan sikana. Ainoa miinus oli ollut se että työ olisi kolmevuoroa ja tämän sisko oli siinä haastattelussa todennutkin, että kun hän tekisi mieluiten pelkkää yötä ja kun se olisi se hänen elämäntilanteeseensa sopivin juttu. Eilen tälle oli soitettu kyseisestä lastarista ja todettu että jos vain paikka kelpaa niin sinne, he ovat perustaneet yöhoitajan paikan ihan vain siskoa varten. Ou mai!

Työ on vakituinen joten vielä isompi ou mai! Kaiken lisäksi sinne siskon edelliselle työmaalle siskon tilalle valittu heppu ei ollutkaan ottanut paikkaa vastaan joten paikkaa on nyt tarjottu sille seuraavalle varavalitulle. Ja arvatkaapa kelle sitä tarjotaan jos tämäkään ei ota sitä vastaan? Kyllä. Kaiken lisäksi tämä jolle sitä nyt on tarjottu saattaa jopa jättää paikan vastaanottamatta, tämä kun on työskennellyt jo pitkään toisessa paikassa josta oli tarjottu tälle runsaahkoa palkankorotusta mikäli tämä vain jää sinne jatkamaan töitä.

Siskolla saattaa olla edessä vielä valintatilanne ja se on hauskaa se! Paitsi siskosta joka ei pidä alkuunkaan siitä että saattaa joutua valintatilanteen eteen. Suht todennäköistä kuitenkin on että tämä valitsee sen uuden paikan, sen verran paremmat edut siellä olisi verrattuna siskon vanhaan työpaikkaan verrattuna. Että kuten huomaatte, eilen on ollut paljon kaikkea juttua ja tapahtumaa.

Näiden kaikkien tapahtumien lisäksi sisko tuli piipahtamaan vielä iltakasin aikaan eikä siinä edes kaikki, puoli kymmenen kanttiin tuli ukon sisko piipahtamaan, tämä kun oli menossa yhdelle kaverilleen iltaa istumaan. Siinä vaiheessa minä jo haukottelin makeasti mutta sitkeänä mimminä palasin siihen nojatuoliini sukkapuikkoja kilistelemään. Jep jep.

Ja nyt, tänään ajattelin ottaa ja jatkaa siivouskärpäsen pureman hoitoa siirtymällä johonkin ilmansuuntaan. Joko se suunta on kuistilla tai sitten yläkerrassa, vielä en osaa ihan varmaksi asiaa sanoa. Oli miten oli, juon nyt viimeisen kupposen teetä ja lähden sen jälkeen suuntaamaan. Ainoa miinus tälle päivälle on jo eilen itsestään ilmoitellut kurkkukipu, se on yön aikana yltynyt aikamoiseksi. Lämmintä teetä taitaa mennä tänään useampikin kupponen.

Se on moro ja viettäkää kivakivalauantai! Niin ja sunnuntaikin, huomenna koeta nukkua VIELÄ pidempään!