Minun piti niin vastata Eijalle kommenttilootassa mutta pah, tänä aamuna netti todella petti akan. Ensin kommenttiloota ei huolinut vastaustani ja sen perään naamis päätti olla kertakaikkisen ikävä ja jätti huomaamatta paitsi toiveeni lukea viestilootaana myös kirjaamatta statuspäivitykseni. Tietotekniikka my ass. Ilokseni voin todeta että koneeni google toimii vaihteeksi normaalisti eli jotain kai se on sekin. Harmi ettei kone kokonaisuudessaan kykene enää normaaliuteen, nettiin pääseminen on aikamoista tahmaamista. Kaipa se verkkokorttikin sitten hoksasi että tosiaan, takuuaika on JUURI saatu umpeen. Htti soikoon!

Vaan niin, siihen vastaukseen. Oppisopparipaikka ei ole tosiaankaan asuinpaikkakuntaan sidottu, kuten ei työelämävalmennuskaan. Kumpaistakin tointa voisi siis harjoittaa naapurikunnissa niin halutessaan. Se, miksi naapurikunnissa moisten harjoittaminen ei tunnu kovin houkuttelevalta on sekä raha että aika. Työelämävalmennusta ajatellen raha sulkee suoraan naapurikunnat pois listalta. Matkakulut kun nielisi helposti sen saavutetun rahallisen edun mikäli omalla autolla kulkisin.

Ja toisaalta taas. Jos kulkisin julkisilla niin aikaa kuluisi odotteluihin ja siirtymiin joko siellä tai täällä tai kenties kummassakin päässä. Sitä aikaa minä taas en tahtoisi vielä toistaiseksi uhrata yhtään ylimääräistä. Homma saattaa olla täysin eri muutaman vuoden tai ehkä jo puolenkin vuoden päästä eikä minua haittaa vaikka hengailisin suuremman osan vuorokaudesta pois kotoa, mutta vielä toistaiseksi ajatus tuntuu pahalta.

Oppisopparin kohdalla se on se aika jota en olisi valmis antamaan kulkuneuvoissa puksutteluun. Saattaa tosiaan olla että ajan kanssa se ei enää haittaa tippaakaan mutta kuten sanoin, vielä toistaiseksi se määrittelee myös paljon sitä mitä, missä ja miten olen valmis toimimaan. Minulla kun on edelleen olemassa se yritysidea ja kaiken lisäksi lapsenhoidon lisätakaportti joten en tunne olevani tilanteessa jossa minun on PAKKO ottaa vastaan ihan mitä ylhäältä satutaan antamaan.

Eksä muuten opiskeli aikanaan oppisopparilla vanhempiensa firmassa itselleen toisen ammatin. Tuosta ajasta on jäänyt pelkästään hyvät muistot opiskelun osalta joten siksikin se oppisoppari on edelleen aika kovassa kurssissa silmissäni. Oppisoppari ei tosiaan ole ilmainen, työnantajaltakin kuluu siihen rahaa joten siksikin omalle kaupungille oppisopparilla meno voi olla kiven alla, kas kun kaupunki säästää ja leikkaa ja säästää. Onneksi tänä vuonna ei tule kouluihin lomautuksia, muuten en olisi nyt menossa työvalmennuksellakaan koulumaailmaan hommiin.

Niin ja mitä taas tulee siihen tuttiin. Saa nähdä mitä lapsi asiasta tuumii mutta minä ajattelin jättää tutin pois tarhareissuilta. Sitä kun ei ole muutenkaan enää hetkeen käytetty kuin iltaisin kotona joten hmmm... Toisaalta päikkäreillehän tuo voisi sitä kaivata, mutta ehkä se että ympäristö ei ole kotiympäristö riittää perusteeksi jo lapsellekin että miksi se ei ole saatavilla? Jaa-a. Täytyykin tuumia tätäkin.

Tulipa muuten pitkä vastaus kun sen kirjasi suoraan blogiin... Kaameeta! Siirrynpä sitten suosilla eilisen päivän vatvomiseen, eilen minä näet sain kuin sainkin oltua reipas. Aamulla touhusin tietysti niitä normaaleita pyykkiä koneeseen, astiaa pois koneesta, hinkkaa pöytiä jne hommia vaikkakin sen verran poikkesin tututusta kaavasta että otin ja kiskoin pesukoneen pesuainekaukalon irti ja pesin sen. Siihen kun jää aina huuhteluainemähnää ja näin ollen se lopettaa aina jossain vaiheessa huuhteluaineen oton vaikka näyttääkin vielä ulkoapäin ihan hyvältä.

Ukko kävi hiihtämässä ja lähti sen jälkeen sekä sinne apteekkiin että kauppaan ja minä notkuin katsomassa emmentaalin (Emmerdale, jos joltain meni ohi mikä), se kun on tullut vallan jätettyä aina päiväkatsottavaksi. Nythän emmental jää pois katseluistani kun töihin lähden, saa nähdä minkä verran maltan illalla telkkarin ääressä istua. Mutta niin, spede sai pamolin kitusiinsa siinä emmentaalin yhteydessä ja kas, puolisen tuntia ja pojalta oli kuume ja pääkipu tiessään. Kiva.

Ukon lähdettyä töihin avittelin junnua läksyissä ja sen perään intouduinkin kaivamaan junnun ja speden vaatekaappeja. Voi tsiisus! Speden vaatteethan on apteekkarin lipastossa ja koska lipastossa on varsin mukavasti niitä laatikoita ja spede kuitenkin edelleen suht pieni ihminen niin tämän varsinaisen käyttövaatteet mahtuu puoleen käytössä olevasta tilasta. Se toinen puoli on sitten miinoitettu sekä junnun ja speden pyjamilla (yksi kimppalaatikko), junnulle pieniksi jääneillä siisteillä vaatteilla ja spedelle pieneksi jääneillä vaatteilla jotka olen vain siirtänyt laatikosta toiseen.

Ja siitähän tämä tsiisuskin johtuu. Tsiisus että 62-senttiset plyyshihousut on PIENET! Ja tsiisus että saman koon sukkahousut vasta pienet onkin! Ja vaikka ne oli ihan kamalan ihania ja söpöjä ja siinä ehti jo huokailla sitäkin kuinka pieniä meidän pienet onkaan olleet kun niistä kaikki on olleet hukkumaisillaan niihin koon 62-housuihinkin niin silti; ei pienintäkään vauvakuumetta! Olo oli lähinnä helpottunut kun tiesi että seuraavan kerran kun tosissani sen koon vaatteisiin jotakuta käärin on se oleva todennäköisesti joku lapsenlapsistani tai muista suvun tulokkaista. Vauvavuodet on tosiaan ohi täällä!

Oli joukossa myös niitä isompia vaatteita, siis niitä pieneksi jääneitä, ne ihan pienet kun olen pakannut noita muutamaa lukuunottamatta jo aiemmin pahvilaatikkoon ja vinttiin. 90-senttisiä bodeja, samaa kokoa olevia t-paitoja, housuja ja huppareita. Junnun kaapistakin löytyi vaikka mitä tälle pieneksi jäänyttä ja niistä osan siirtelin odottamaan speden kasvua, pojilla kun ei ole ihan hirveästi pituuseroa.

Junnu käyttää koon 120-koon vaatteita tällä hetkellä ja spede koko on 100. 110-koko siirtyi niiden ihan ykkösvaatteiden osalta odottamaan speden kasvua, eksyipä joukkoon muutama ns rönttökin joiden ei ole sitten mitään väliä vaikka missä niillä rypisi, osa kyseisen koon vaatteista siirtyi samaan pahvilaatikkoon mihin olin laitellut speden liian pieniä siistejä vaatteita ja osa livahti UFFin pussiin. Muutama hassu päätyi roskapussiin, niissä kun oli sauma auennut tai polveen kulunut reikä.

Samalla kaivelin vaatehuoneesta esiin pari muovikassia joissa oli jälleen junnulle "uutta" vaatetta, junnu kun on sopivasti serkkupoikiaan lyhyempi vaikka serkkupojat vanhempia onkin. Nyt on sitten poikien vaatekaapit siinä kuosissa että jopa ukko tulee löytämään niistä takuuvarmasti oikean kokoista ja siistiä vaatetta ilman sen kummempaa mietintää. Jotenkin se poikien kaappien siisteys sai minut vielä siirtymään kerrosta ylemmäskin eikä aikaakaan kun olin laitellut jo prinsessankin kaapin kuntoon.

Iso pahvilaatikollinen vaatteita odottaa kirpparille siirtymistä, muovipussillinen UFFille menoa ja roskiinkin päätyi yksi pussi. Hurraa! Illalla totesin speden kuumeen nousseen uudelleen määrään arvaamattoman, päätä tuo valitti ja seiskan jälkeen otettiin jälleen Pamol ihan vain yöunien varmistamiseksi. Ja kas, jo meillä nukuttiinkin. Aamuyöstä poika kiipesi jälleen meidän väliimme ja ei tuo ainakaan tuolloin mitenkään kuumalta tuntunut että näinköhän sitä päästään vielä sille toiselle tutustumiskäynnille.

Pojalla 16v todettiin kuin todettiinkin jälleen poskiontelotulehdus, syönnin alla on jälleen antibioottikuuri ja lisäksi tämä sai pillereitä nenän tukkoisuuteen. Junnu köhii ja röhii siihen malliin että tiedä vaikka minun työurani alkaisikin sillä että ukko jää kotiin sairaan tenavan kanssa. Kiva. Tänä aamuma oli jo lähellä ettei oksupoksut lentäneet pojalta köhimisen lomassa, normilääkkeiden lisäksi kaivettiin avaavaa kehiin. Huoh.

Ja nyt siirryn tyhjäämään tiskaria ja touhuamaan pizzaa. Vietämme näet pizzakeskiviikkoa ja ajattelin nyt aamupäivästä tehdä kaksi peltiä uunivalmiiksi, toisen paistan vasta iltapäivällä joten sen siirrän kuistille odottamaan oikeaa hetkeä. Se on moro ja viettäkää oikein mukava keskiviikko.