Menipä taas viikonloppu nopeasti. Lauantaiaamun luminen kauneus sai irkunkin siirtymään pihan puolelle, talven ensimmäiset lumityöt sujui leikiten. Spede, jolla ei ollut muistikuvia edellisestä talvesta saati lumesta, seisoi ensimmäisen vartin jähmettyneenä aloilleen. Liekö syynä se kummastus mitä ne muutama aiempi askel aiheutti, poika kun astui varovasti eteenpäin ja ihmetteli miten jalka saattaa upota siihen valkoiseen massaan mitä ympärillä oli reilusti. Vartin ihmettelyn jälkeen spede uskaltautui jo liikkumaan ja lopulta tämä makaili hangessa haukkaillen lunta suuhunsa.

Appiukko piipahti kyselemässä josko isäinpäivänä lähdettäisiin porukalla syömään. Ukon olo oli selvästi parantunut perjantaista ja irkun jäädessä ruokkimaan ulkoilijoita lähti ukko kiikuttamaan isompia isälleen naapurikuntaan. Ukon kotiuduttua irkku hyppäsi vuorostaan autoon ja lähti isäinpäiväostoksille. Mukaan tarttui Wiin pelikonsoli, se kun on yksi harvoja juttuja joita ukko on toivonut viimeisen vuoden aikana. Ja kuulkaa, sehän se sitten kapine olikin.

Irkku antoi lahjan ukolle samantien kotiuduttuaan ja arvaattekin, loppuilta meni paukuttaessa keilailupeliä Wiillä. Ja hittolainen, arvatkaapa mitä kipua täällä on podettu eilinen ja tämä aamu? Kyllä, oikea käsivarsi on kuin hakattu. Ukko nauroi kippurassa eilen kuinka siihen meni 11 vuotta että vaimolle iski urheiluvamman. Kertonee jotain irkun urheilullisuudesta. Pelin mukana tuli myös se tasapainolauta eli tänään irkku saattaa intoutua vielä aerobiciin tai joogaan, näkee nyt. Huomenna voikin olla sitten kipeänä ihan jokapuolelta.

Eilen aamulla ukko sai sänkyyn paitsi sen perinteisen aamupalan, myös karkkia prinsessalta, jääkaappimagneetin junnulta ja aamutossut kaikilta yhteisesti. Iltapäivällä lähdettin porukalla syömään kuten appiukko toivoi ja ilta vietettiin telkkaria tuijotellen. Lumihanki muuttui jäätiköksi ja muutenkin ilma oli todella ankea eilisen päivän ajan. Onneksi siellä on taas pikkupakkanen päällä ja toivottavasti pysyykin,  pääsääntöisesti kun maa on edelleen valkea. Tänään ukko menee ihmevuoroon eli on töissä kymmenestä kuuteen. 

Tämän päivän irkku aloitti sydänkohtaustyyliin. Tiskialtaan luota kuului merkillisiä ääniä, aivan kuin muovikippoja oltaisiin hiljakseltaan siirrelty altaassa. Irkku jäi oikein kuulostelemaan ja ääni kuuluikin tiskialtaan alapuolelta, roskiskaapista. Parina edellisenä talvenahan meillä on ollut roskiskaapissa hiirenloukku kun kylmien ilmojen tultua hiiret tuntuvat kulkeutuvan kaappiin ilmeisesti kellarin puolelta. Siinä aikansa rapinaa kuunneltuaan irkku uskaltautui viimein kopistamaan roskiskaapin ovea. Ääni loppui samantien ja hetken kuluttua irkku uskaltautui jo kurkkaamaan kaappiin. Näkyvissä ei ollut edes hiirenpapanoita mutta aivan takuuvarmasti hiiri siellä oli asialla joten tänään ukko saa laitella loukun paikoilleen.

Ja nyt, maailma ei valmistu pälisemällä eikä keittiökään siivoudu aamupalavärkeistä itsekseen joten irkku siirtyy suosilla kotiaskareiden pariin. Mukavaa maanantaita kaikillen ja se on moro!