Muutaman päivän bloggaustauko näkyy selvästikin päätöskyvyttömyytenä. Hmmm. Todettakoon että onpa tällä fiksu työkaveri! Kyseinen työkaveri kun tuumasi perjantaina että hän ei tajua miksi edes tulin töihin, aivan varmasti on tunteja vaikka kuinka edelleen sisällä kun aina olen työmaalla jo seiskan jälkeen ja lähden jälkijunassa. Toki, mutta niitähän minä en laske, kas kun menen etuajassa ihan omaksi ilokseni ja viivyttelen lähdön kanssa speden takia.

Tajusin sentään ottaa kalenterin käteeni ja laskea kaikki töissä viettämäni perjantait joita kertyikin aikamoinen määrä. Jokaiselta perjantailta kun kertyy vartti ekstraa, kiitos oppituntien päättymisajankohdan ja kas, kolme ja puoli tuntiahan siitä tuli ylimääräistä. Niinpä otin ja kysyin oma opelta kaipaako hän minua vielä ruokailun jälkeen olevalle tunnille vai otanko ja kiitolaukkailen asioilleni yhdentoista jälkeen.

Niitä asioita kun oli aika hyvin listalla; hautajaiskukat, poliisiasema, ruokakauppa, speden uusi tarha. Oma ope näytti vihreää valoa ja niin vain tämä istui hieman yhdentoista jälkeen jo poliisiasemalla passien noutotoimissa. Niistä kun oli tullut kolme viestiä ja niitä oli kuitenkin tilattu neljä ja se jos mikä huoletti. Että kuka meistä oli epäkelpo saamaan passia, viestit kun oli tulleetkin jo viikkoa aiemmin. Mysteeri selvisi aika pian, yhden passin kohdalla viesti oli jäänyt tulematta vaikka passi ei, huh!

Kukkakaupalla neitonen sitoi sinistä ja valkoista kimppuun, irtoruusuiksi otin kolme ihanaa isoa valkoista ruusua ja hetken perästä laukkasinkin jo kohti kauppaa. Kaupasta nappasin mukaani vain ne tärkeimmät, ts maitoa ja lihapiirakoita. Kaupasta speden uudelle tarhalle, hoitopaikan vastaanottoilmoitus johtajattarelle ja viuh vaan, olin speden nykyisen tarhan pihassa puoli yhdeltä. Jälkikäteen joudun toteamaan että olipa onni että lähdin töistä aikaisin ja hoidin asiat pois kuleksimasta jo ennen speden retkeltä paluuta; se näet viivästyi ja kellon viisarit läheni jo yhtä kun bussi viimein kurvasi tarhan pihaan.

Kotiin, pikana ruokaa laittamaan iltapäiväksi, pojalle 14v viestiä että lähteekin jo yhden välkältä kotiin. Teiniä hoputtamaan suihkuun, ojentamaan vaatekappaleita pojille 14 ja 16veet ja järjetön huutokonserttiriita prinsessan kanssa. Olenkohan muistanut aiemmin mainita että prinsessalla on aika järjetön murkkuikä jo päällä? Tsiisus näitä riitoja ja tsiisus näiden riitojen ajoittaista määrää! Niin ja tsiisus prinsessan uhkauksia! Tällä kertaa neiti ilmoitti muuttavansa kadulle ja hirttävänsä itsensä. Ei, älkää kysykö mistä on moisia keksinyt, en tiedä. Epäilen että koulukavereiltaan, meillä kotona kun kukaan ei puhu hirttämisistä sen enempää kuin kadulle muutoistakaan.

Riitahan sai alkunsa niinkin järisyttävästä tapahtumasta kuin isoveljen 16v jalkaansa kiskomista crocseistaan. Prinsessa kun olisi tahtonut ne. Prinsessa kun ei tahtonut omia lenkkareitaan eikä niitä vaaleita lipsujaan eikä vallankaan mitään muitakaan kenkiä joita tälle tarjosin. Voitte varmasti kuvitella kuinka hyvää tuulta pursuava olin siinä hautajaisiin lähtöä tehdessä. Prinsessan kirkuessa edelleen kiukkuaan makkarissa. Huoh.

Tästäkin huolimatta, ja huolimatta siitä että poltin hihani poikaan 16v siinä hautajaisiin matkatessamme, hautajaiset oli vallan hyvät jos hautajaisista nyt voi näin sanoa. Tunnelma oli jees, puheet oli jees ja ennenkaikkea! Tarjolla oli eks-anopin tekemiä salaatteja, lihapyöryköitä ja pikkupizzoja. Nam. Hautajaisjoukko koostui vain ja ainoastaan isomummun lapsista, lapsenlapsista ja näiden lapsista ja kolmesta ystävästä. Minäkään en saanut pahaa silmää kuin eksän toiselta enolta ja se on kuulkaa hyvä se. Enpä tätä enoa olekaan tavannut eron jälkeen joten ehkä se paha silmä oli haudottu hyväksi näiden... kolmentoista vuoden aikana.

Kotiuduttuamme prinsessakin oli jo diskoilemassa, olimme soitelleet tämän kanssa kappeli-muistotilaisuus-siirtymävaiheessa. Minun oli tarkoitus suorittaa erinäisiä "hemmottele itseäsi"-toimenpiteitä jalkakylvyn, Suomen edellispyhäisen finaalimatsin ja viinilasin parissa. Ensin laittelin kuitenkin speden nukkumaan ja siivoilin alakertaa ja siinä se sitten olikin se hemmottelu. Prinsessa näet palasi itkien kotiin diskoreissultaan ja siinähän se seuraava pari tuntia sitten menikin iloisesti asiaa selvitellessä.

Minä olen aina epäillyt että suurella osalla poikapuolisia teinin alkuja leikkaa joku mutteri kiinni kopassa viimeistään näiden ehtiessä yläkouluikään. Perjantai vahvisti epäilyjäni runsaissa määrin, jos näin voi sanoa. Yksi naapurin seiskaluokkalaisista oli näet huudellut prinsessaa läskiksi kun tämä oli ollut palaamassa kaupalta hieman ennen kasia. Eikä vielä sekään, mutta toinen seiskaluokkalainen oli napannut tältä sipsipurkin kädestä ja kaatanut sipsit pitkin jalkakäytävää ja tallonut niiden päälle. Siis MITÄ?!

Seiskaluokkalaiset pojat rääkkäämässä neljäsluokkalaista tyttöä?! Toisinaan minulta tahtoo ymmärrys loppua jos totta puhutaan ja tämä oli yksi niitä tapahtumia joissa se ymmärrys alkoi olla vähissä. Minä soitin sipsien tallojan äidille kun sain tämän numeron kaivettua erinäisten soittokierrosten kautta esiin. Minä soitin huutelijan äidille, tämän numero minulla olikin itselläni koska olen tämän samaisen huutelijan pienempiä sisaruksia aikanaan hoitanut ja siinä samalla huoltanut tämän seiskaluokalle ehtineen aamuisin ekaluokkalaisena kouluun ja ottanut vastaan koulun jälkeen.

Minä sovitin toki ääneni rauhalliseksi mutta mieli olisi tehnyt kirkua. Tuntia myöhemmin sipsin talloja ilmestyi ovelle uuden sipsipurkin ja anteeksipyynnön kera. Harmillista kyllä juuri tätä ennen paikalle oli ilmestynyt myös huutelijan äiti joka selitti ettei huutelija ollut huudellut prinsessalle, ei sittenkään että prinsessa kertoi tämän huutaneen prinsessaa ensin nimeltä. Sanotaanko näin; tähän on totuttu. Tämän äidin kohdalla sanonta "minun lapset ja muiden kakarat" pitää enemmän kuin paikkansa.

Hieman ennen kymmentä pääsin viimein istumaan siihen nojatuoliin johon olin ollut aikeissa istua jo paria tuntia aiemmin. Laitoin jalkakylvyn, join olusen ja tuijotin puolisilmällä leffaa. Väsytti aika kohtuukivasti. Poika 16v kotiutui ja itki himppasen isomummuaan, lohdutin tätä ja kun viimein ihan oikeasti rauha astui taloon pojan 14v kotiuduttua yökylään tulleen kaverinsa kanssa minäkin päätin suunnata unten maille. Huoh.

Lauantaina sain sitten viimein tuijotettua sen pelin ja jösses se olikin hyvä. Päivä meni kiitolaukkaa, ukko kotiutui kasin aikaan illalla ja lähti kiikuttamaan spedeä nukkumaan, minä jäin juoruamaan "piipahtamaan" tulleen siskoni kanssa. Poika 16v ilmoitti jäävänsä tyttöystävälleen yöksi, prinsessa ja junnu sai valvoa tuliaisten kanssa yhteentoista ja humps vaan, puolilta öin meillä torppa hiljeni viimeiseen mieheen.

Sunnuntaina suunnittelin vieväni pienimmät katsomaan serkkutyttöjensä tanssiesitystä paikalliselle lukiolle mutta hylkäsin ajatuksen kuultuani lippujen maksavan 12 euroa. Siis 12 euroa! Sen kun kertoo neljällä niin huh huh. Ehkä emme kuitenkaan ole niin kultturelleja että lähtisin moista summaa pulittamaan eskarilaisen ja tokaluokkalaisen näkemisestä balettitossuissa. Plääääääh. Sen sijaan tein kulttuuriteon vailla vertaa ja hain lapsille hesestä ruokaa. Samalla kaappasin itselleni muutaman elokuvan makuunista ja vietin löhölöhöpäivää, mitä nyt pyykkiä pesin siinä leffojen tuijottelun lomassa.

Eilinen menikin sitten kiitolaukkavauhtia töissä, aamu oli jokseenkin katastrofaalinen kiitos speden kateissa olleen takin ja yön aikana ilmestyneen julmetun räkätaudin. Takki löytyi tarhalta ja speden nokan tuotoksia pyyhittiin valtava röykkiö jo ennen pihasta lähtöä. Töissä oli kivaakivaa, paitsi ehkä hieman hektistä mutta kerranko sitä. Minulle hektisyys työmaalla passaa vallan hyvin joten sitä ei voi negaksi mainostaa.

Illalla kuuntelin speden rähinöintiä, mikäääääään ei ollut hyvin. Siis ei mikääääään! Liekö räkis vaikuttanut asiaan. Pesin hieman lisää pyykkiä, piipahdin pikana kaupalla kun poika 14v näytti nenäänsä ja annoin yökylälupia teinille, prinsessalle ja pojalle 16v. Tänä aamuna ei siis tarvitse herätellä kuin poika 14v ja junnu ennen töihinlähtöä. Jes! Nämä yökyläluvat liittyi prinsessaa lukuunottamatta aika vahvasti kiekkoleijoniin, teini ja poika 16v kun suuntasi kumpikin puoliskoineen manseen.

Ai niin, liittyyhään eiliseen hyviäkin uutisia! Teini sai kesäksi töitä kaupungilta eikä siinä vielä kaikki, tämän asuntohakemus on viimein etenemässä aina kokoukseen asti! Jes! Tuskinpa tuo sitä asuntoa vielä tässä kokouksessa saa mutta hei, tämä on ensimmäinen kokous jossa sitä käsitellään. Tähän asti kun teiniltä on uupunut pari liitettä hakemuksesta jotka tämä nyt viimein sai eilen toimitettua. Saapa nähdä näinkö tässä torppa on yhtä ihmistä tyhjempi syksyllä.

Ja nyt. Koska joudun tänään hilppomaan töihin ja kotiin jalkapelillä niin pitäkää peukkuja ettei ainakaan nyt aamusta ja iltapäivästä sataisi. Onneksi tämä alkaa olla viimeisiä jalkapelillä hilppomisia speden ja tämän kärrejen kanssa työmaan lähimaille asti, niissä rattaissa kun ei edelleenkään ole sadesuojaa. Lähitarhaan on onneksi vain "kivenheittämä", ts kolme-neljäsataa metriä ja sen nyt kiitolaukkailee sateessakin vaikka sitten spede jalkamiehenä.

Siirryn kesyttämään räjähtänyttä kutristoani ja sihtaamaan sähköpostit läpi, kas kun niin. Koskaan ei tiedä vaikka sieltä olisi joku onnenkantamoinen osunut kohdalle. Ai niin, muistakaa myös toivoa että se tuhkapilvi on ehtinyt huitsaan euroopan päältä parin viikon päästä. Muuten tämä nainen saa hallitsemattoman itkupotkuraivarin ja se on varma se! Se on moro ja viettäkää kivakivatiistai!