Aikaisissa aamuissa on yksi puoli yli muiden. Rauha. Vaikka talo on täynnä elämää päivät, ja itse en siitä yleensä millään tavalla häiriinny, niin aamulla pitää olla rauhallista. Sen ensimmäisen tunnin, puolitoista. Sen jälkeen on aivan sama, alkaako ovi käymään tai ihmisiä loikkimaan pitkin huushollia, mutta auta armias jos niitä ensimmäisiä kahvikupposia en ole saanut rauhassa juoda, niin koko päivä on pilalla ja menetetty.

Tänä aamuna se rauha oli lähellä mennä. Junnu, mokomakin, heräsi kun puin ennen kuutta. "Kukaan ei nuku mun kanssa enää", kuului sen peiton alta. Voi kääk ja apua! Taisi kaveri onneksi olla aika väsynyt, koska suostui jäämään peittonsa alle kun vakuutin että sisko nukkuu vielä omassa sängyssään. Eikä ole edelleenkään alhaalla näkynyt joten huh, pelastus. Tästä päivästä voi vielä vaikka tulla jotain.

Niin. Jotain. Arvatkaapa mitä olen suunnitellut tässä aamun hiljaisina hetkinä? Tässä kylien päivittelyn lomassa? No tietenkin siivoamista. Hulluilla on halvat huvit, on ne. Mies kun heitti eilen ideana, että jos tuo sohva laitetaankin toistaiseksi kuistille, ainakin siksi aikaa kun on niistä teinin juhlista päästy, voisi sielläkin sitten vieraat kahvitella niin halutessaan. Ideahan on hyvä, välillä se säteilee miehelläkin. Toteutus onkin sitten toinen juttu.

Kas kun kuistilla on kaikki tuon työkalut. Kahdessa pakissa ja hyllykössä. Eli kuisti on kaukana viihtyisästä, vai kuinka monen mielestä on viihtyisää juoda kahvia jakoavain vieressä? Miehiltä ei kysytty, vastaatte kuitenkin että ei siinä vikaakaan ole. Eli tässä nyt pyöritellyt sitten päässäni ajatusta siitä, että kokoan kaikki hyllykön tavarat isoon laatikkoon joka sitten siirretään vaikkapa puuvajaan tilapäisesti. Samoin kuin ne pakit. Samoin kun se kompura. Samoin kun se jätesäkki, joka on luultavasti jonkinlainen osoitus mieheni fetisseistä.

Pakkohan sen on olla. Vai miten muuten on selitettävissä, että aina, joka ainoa kerta, kun tuo on vienyt kaatopaikkakuorman eli niitä säkkejä vinon pinon, pois nurkista ja minä olen huokaissut helpotuksesta kun kuistilla ei ole jätevuorta odottamassa kuljetusta, ilmestyy sinne kuin taikaiskusta muutaman päivän sisään uusi jätesäkki? Joka sitten täyttyy aika notkeaan tahtiin. Kun ei ulkoroskikseen kuitenkaan kuulemma mahtuisi.

Yksi pieni ongelma tässä miehen logiikassa on, ja sitä olen koettanut tälle sanoakin, laihoin tuloksin tosin. Miten on mahdollista, että jos niitä säkkejä ei talossa ole, tai jos mies itse ei ole paikalla, niin meidän roskamme mahtuvat kyllä ulkoroskikseen. Tässäpä merkillinen yhtälö. En ymmärrä. Ehkä minun ei kuulukaan, jos kyseessä onkin jokin muinainen rituaali miehillä?

Eli tänään ajattelin pikkuhiljaa, ikäänkuin ohikulkeissa, aloitella kuistin siivousta. Onhan siellä paljon muutakin, joka saa ritolat siltä alueelta, kuten vino pino penskojen kenkiä ja muutama kassillinen vaatteita joista ei ole hajuakaan onko ne menossa, tulossa vai jääneet lepotilaan, mutta kuitenkin. Niin minä teen. Uusien sohvien tulo on keskiviikkona, ja siihen mennessä on siis kuistin, samoin kuin tuon sohvan aluslaatikon, oltava tyhjinä. Eli aikaa on, mutta se loppuu kesken jos ei pikkaisen jotain tee.

Jahas, nyt lähetän soltut uuteen matkaan, sen verran tuota rosvon vikaa minussa.