Kuitenkin. Sinne hanuriin tai ainakin johonkin siihen suuntaan. Pitäisi niin, mutta kun ei saa aikaiseksi. Äiree vaan löysäilee ja löysäilee. Pitäisi ottaa siivouksen kannalta, kunhan saisi aikaan. Mutta kun ei, ei sitten niin millään. Suunnilleen istun peukut pystyssä ja toivon, että Spede herää syömään. Lupaavalta ei tosin näytä. Ehkä pelkkä kastemekko ristiäisvalmisteluina ei riitä... Vai?

Vaikka eipä silti, johan tässä on valmisteltu kerrassaan, toisin sanoen, pappi kävi tänään juttusilla. Viihtyi reilun tunnin, juteltiin niitä näitä siinä kastekaavan läpikäynnin yhteydessä. Uusin ongelma kasteen suhteen ei suinkaan ole siivous, ei edes tarjottavat, ehei, tämä akka on perin juurin herne nekussa kas kun mies, se ihanainen kerubi, päättikin yhtäkkiä ettei Speden toinen nimi välttämättä olekaan se toinen nimi vaan ehkä joku muu... Siis mitä hiittistä, johan minä olen niin orientoitunut ja innostunut ollut viikkotolkulla nimistä jotka mies oli Spedelle kehittänyt kuukunassaan. No okei, myönnettäköön, että etunimi tuli minulta, toinen nimi mieheltä, mutta mies on kyllä kiitettävästi ominut kaiken kunnian sekä etu- että toka-nimestä. Ja nyt sitten...

Nämä miehen suunnittelemat tokanimet, siis nämä vaihtoehtoiset kolme ovat osin ihan ok. Yhdeltä osaltaan. Yksi osa oli suorastaan oksettava, eikä se silti ollut Yrjö, oli vain nimi joka todellakin sai kylmät väreet kiirimään selkäpiissäni. Ei ikinä kuuna kullan valkeana tule minun pojalleni edes tokanimeksi. Toinen mahdollinen on ihan yes, mutta ei trimmaa etunimeen mielestäni. Ja se kolmas vaihtoehto, no joo, passaa kyllä... Silti. Se alkuperäinen miehen ehdotelma on se kaikista eniten yes. Ihana. Ja aivan näköinen. Mutta miettiköön nyt sitten.

Ei hiittinen. Menen nyt itse potkimaan itseäni, ei tuo Spede nyt herää eikä teidänkään potkut tunnu näin virtuaalisesti ja mikä kamalinta, ei tämä talo näköjään siivoudu pelkällä ajatuksella. Kiitos kuitenkin hutipotkuistakin.