Meillä on hikka. Siis masussa. Oletteko huomanneet, että odottavat äidit puhuu usein vauvasta ja itsestään "me"-muodossa? Vai onko se sitten vain minun tapani? Oli miten oli, meillä on nyt hikka. Joka meillä oli eilenkin useampaan otteeseen. Tämä vaavi ei siis juurikaan poikkea sisaruksistaan, joista erenkin poika12v oli intohimoinen hikkaaja.

Muutenkin tämä vaavi on ollut kovin eläväinen kaveri. Nyt jo monta viikkoa tuntuneet liikkeet ovat saaneet aivan uutta "potkua" kun viikkoja on tullut lisää, rauhallista ei ole oikeastaan kuin öisin, vai onko sillloinkaan, mistä sen tietää. Ainakaan minun uniini ei touhu vaikuttanut. Kovasti olisi jo innokkaita potkujen tunnustelijoita, vatsan päälle liikkeet ovat tuntuneet vasta viikon-parin ajan ja siihenkin vaikuttaa aivan selvästi vaavin asento että tuntuuko ne vai ei. Aika iso osa potkuista kohdistuu alaspäin ja niitähän ei juuri kokeilla.

Huomenna on neuvola, kahden viikon päästä rakenneultra. Ultra etenkin jännittää, se, mitä siellä näkyy. Kyllä se anopin huoli jollain tavalla on tarttunut, vaikka kuinka koetan olla ajattelematta koko asiaa. Jossain tuolla takaraivossa se itselläkin elää, onneksi on niin voimakkaasti olo että kaikki on ok. Vastaavaa oloahan ei anopilla ollut ollut viimeisestään, vaan koko odotusajan tämä oli nähnyt painajaisia ja jollain tavalla vaistonnut sen että kaikki ei ole kunnossa.

Alkuviikkojen olo siitä, että kesken menee, päättyi siihen toisen kaverin keskenmenoon. Siksikin olen jotenkin rauhallisemmalla mielin, jos kerran pystyin sen niin voimakkaasti aavistamaan keskenmenon, niin enkö aavistaisi senkin, että kaikki ei olekaan kunnossa? Tai paremminkin se että en tuntisi kaiken olevan kunnossa? Äidinvaisto on kuitenkin aika voimakas tuntemus ja varmasti oikea lähes aina.

Eli nyt minun masussani häärää tyyppi, josta kasvaa tyyppi, jolta puuttuu toinen tyyppi vierestään. Se on ajatus jota olen paljon pyöritellyt, kaksosten välistä sidettä ja sitä kuinka voimakas sen on aina sanottu olevan. Onko se sitten kuinka voimakas jos toinen kaksosista on kuollut jo ennen syntymää? Tai niin, tunnen yhden ihmisen jonka kaksoissisar on kuollut kohtuun, mutta paljon myöhemmillä viikoilla eli lähes loppuaikana, ja tällä on aina ollut jotenkin "vajavainen" olo. Vaikuttaako tämä alkuviikkojen toisen kuolema, sillä sehän se on, tähän vaaviin?

Liikettä riittää siis, tennaritarjoilu ilman tennareita on lähes jatkuva olotila.